tiistai 31. joulukuuta 2013

Vuosi vaihtuu.

8+1. Yhdeksäs viikko.

Ensiksi oma napaa. Viime postauksen jälkeen pahoinvointi tuli kyllä takaisin, ja tosiaan, vaihtelee päivästä toiseen. Lauantaina kävin ensimmäisen ja toivottavasti viimeisen kerran halailemassa vessanpönttöä. Eli ehkä siellä tosiaan kaikki on hyvin. Rintojen kipuilu, turvotus, väsymys, repäisykivut ja juilimiset, kaikkea on ajoittain. Viikon päästä pääsemme taas ultraan näkemään pikkuisen :)

Sain siskolta lainaksi kotidopplerin, tosin vielä sillä ei mitään kuulu, viikkoja on tietysti vähän ja kohtu takakenossa ja rasvaa siinä päällä. Kyllä sieltä vielä kuuluu, annetaan ajan kulua.

Kerrottiin jouluna maailman parhaasta joululahjasta molempien vanhemmille. Kyynelsilmiä ja onnitteluita. Tuli hyvä mieli. Vaikka minun äitinihän sanoi tienneensä asian. Kuulemma sen näkee ylähuulesta(!?).

Ja uusi asia, mikä vahvisti sitä, että tosiaan, kaikki on toisin. Tänä jouluna mun ei ole tehnyt mieli suklaata!! Yhden-kaksi konvehtia voin syödä, mutta sitten iskee stoppi. Tämä on ennenkuulumatonta, normaalisti suklaaöverit on ihan vakio joulunpyhinä. Myöskin ruoka-annokset ovat pienentyneet, useammin niitä kyllä on :)

Tänään on vuoden viimeinen päivä, ja voin sanoa, että vuosi on ollut täynnä ylämäkiä ja alamäkiä. Enemmän kuin koskaan. Nyt toivonkin teille kaikille rakkautta, onnea ja iloa ensi vuodelle! Olkoon se muutosten vuosi :) 

maanantai 23. joulukuuta 2013

Stressi-Erkki.

7+0. 

Pahoinvointi on laantunut, pariin päivään ei juuri ole ällöttänyt, aamuisin ehkä hiukan. Rinnatkaan ei ole niin pinkeät kuin aiemmin, yhtä isot ne on edelleen, aristavat vain aavistuksen.  Parina iltana on tuntunut kunnon repäisykipu kylkeä kääntäessä, viime yönäkin muistan havahtuneeni kerran, ja aina se tuntuu navan vasemmalla puolella. Tänään on pistänyt aivan navan viereen, samaan kohtaan kuin mistä on repäissyt. Alaselkä on kipeä, mutta voi johtua joulutouhuamisesta ja liikunnan puutteesta.

Tietenkin pahoinvoinnin loppuminen on pistänyt huolettamaan. Mies on positiivisena ja yrittää vakuuttaa että vatsassa kaikki on hyvin. Mutta pelottaa silti. Vielä on niin aikaista ja Lihis on niin pieni.

Huomenna oli tarkoitus kertoa vanhemmillemme, mutta pelottaa. Mies sanoi että meidän on pakko luottaa siihen viimeisimpään tietoon, että siellä on kaikki hyvin. Ja niin kauan kun ei kamalia kipuja eikä vuotoja, niin eikö siellä silloin pitäisi olla kaikki hyvin? 

Pari viikkoa, sitten on vasta Taysin varhaisultra. 

Ai niin, kävin neuvolassakin, 6+2, eli viime viikon keskiviikkona. Odotushuoneessa tuntui niin oudolta, tuntui että olen ihan väärässä porukassa, äitejä lapsien kanssa ja nuoria tyttöjä vatsat pystyssä.. Terveydenhoitaja oli mukava ja antoi kasan esitteitä ja varattiin nt-ultra ja lääkärikin. Ne on tammikuun lopussa. 

Mutta yritän nyt keskittyä joulun viettoon, ja olla ressaamatta, just joo.

Ihanaa joulunaikaa kaikille <3

perjantai 20. joulukuuta 2013

Varhaisultra.

Jännittyneenä menimme aamulla yksityiselle ultrattavaksi. Lääkäri kyseli aluksi kaiken maailman taustakysymyksiä hoidosta, ja mä olin että katsotaan jo onko siellä ketään! 

Pääsin vihdoin pedille ja lääkäri sanoi aluksi katsovansa ja ottavansa kuvia, että on hetken aikaa hiljaa, älkää ihmetelkö. Sitten hetken päästä lääkäri sanoi, onneksi olkoon. Tulosti kuvat ja esitteli meille näkymiä. Siellä sykki pikkuinen sydän <3 kaikki on niinkuin pitää, koko vastasi viikkoja (6+4) ja munasarjat ovat toipumassa punktiosta. Se pieni myoomakin on harmiton, ei paina lapsivesipussia(?). 
Kyllähän siinä meillä itku pääsi molemmilla. Siellä se on, kaikki on niinkuin pitää. Meille tulee vauva :)
Lääkäri sanoi keskenmenoriskin olevan todella pieni, kun on todettu että siellä tosiaan on syke ja kaikki on hyvin :)

Nyt alkoi minulla loma, ihan mahtavaa kun saa nukkua niin pitkään kuin mahdollista ja tehdä asiat omaan tahtiin. On tää aikamoinen syksy ollutkin, loma tulee tarpeeseen. Nyt saa hengähtää.

maanantai 16. joulukuuta 2013

6+0

Ei tässä vieläkään ota uskoakseen tapahtunutta. Tein kyllä lauantaina testin, vaan nähdäkseni, etten kuvittele oireita. 
Pakko se on uskoa. 

Pahoinvointia on nyt päivittäin, parin tunnin välein tosiaan saa syödä, vielä ei ole yrjö kumminkaan tullut. Rinnat edelleen isot, ehkä ei niin arat enää? Vatsaa tuikki viime viikolla kovastikin, välillä pelotti että ei kai siellä tapahdu mitään pahaa ku niin juilii :/  
Mulla oli muutama vuosi sitten juoksua enempi harrastaessa ongelmia pakaran piriformis-lihaksen kanssa, ja nyt se taas on ruvennut tuntumaan, ja vihloo alaselkään ja reiteen. Jostain netistä luin että sekin saattaisi liittyä raskauteen. Ai niin, ja finnejä on ilmaantunut. Ja väsyttää päivisin ja silloin tällöin herään vielä aamuöisin enkä saa unta. Ja turvotus, huh! 

Ylihuomenna on ensimmäinen neuvola ja perjantaina varhaisultra! Siitä alkaakin sitten parin viikon joululoma, joka tulee tosiaan tarpeeseen. Niin on ollut haipakkaa tää elämä viimeisen kuukauden aikana, että ehkä ihan hyvä rauhoittua. Vielä kun saisi hierottua loppuun kaupat siitä unelmatalosta... Tänään tehtiin tarjous, mutta kyse tarjouskaupasta, ei kauppojen onnistuminen ole niin varmaa. Oma pitää olla tyhjänä tammikuun puolessa välissä, eikä vielä tietoa mihin muutetaan :D

AI niin, sisko kertoi, että äiti oli kysynyt siltä, olenko mä raskaana, kun niin jotenkin hehkuin ku puhuttiin Skypessä.. Sisko ei paljastanut, eikä mekään vielä kerrottu, vaikka olivatkin kylässä viikonloppuna ja äiti selkeästi kyttäili mut ei uskaltanut suoraan kysyä. Odotetaan toi ultra ny viel, jos jouluna kertois? Mutta niin se kai menee, et kyl se äiti tytärtään osaa lukea :)

maanantai 9. joulukuuta 2013

Viides viikko.

En vieläkään jotenkin usko sitä. Tuntuu niin uskomattomalta, että tosiaan ollaan tässä. Ajattelin vielä tehdä tällä viikolla viikkonäytöllisen testin, vaan saadakseni varmuuden, että näyttää enemmän kuin viime viikolla.

Soitin tänään polille, ja kuten pelkäsinkin, varhaisultra menee joulun ja pyhien takia vasta ensi vuoteen, loppiaisen jälkeen. 9+1 pitäisi silloin olla. Sanoin kyllä että täytynee mennä yksityiselle, että saa mielenrauhan joulun ajaksi. Vasta toisesta yksityisestä sain ajan ensi viikon perjantaille, 6+4, kuulemma aiemmin ei välttämättä näy sykettä. 
Polilta sanoivat, että kannattaa varata aika neuvolaan mahd pian, siellä on kuulemma ruuhkaa. No, varasin neuvolan tämän hetkisen asuinpaikan mukaan, tammikuussahan emme asu enää tämän neuvolan piirissä. Joulun pyhät vaikuttaa siihenkin, se on jo ensi viikolla! 6+2 pitäisi olla silloin. Hui! Tämähän vaikuttaa jotenkin siltä, että mä oon niinkuin kaikki muutkin, menen äitiysneuvolaan! 

Eilen illalla iski taas pelko. Muistin, että mullahan on se pieni, n.2cm myooma kohdun takaseinässä. Jostain luin, että myoomat saattaa aiheuttaa keskenmenon. Mutta polilta kysyin, onko syytä pelätä, niin ei pitäisi, se on niin pieni. Silti asia jäi vaivaamaan, tietenkin. Tänään päivän aikana tuntui taas tuikkauksia, niin pelko hälveni hetkeksi.

Minua on vaivannut nyt muutamana yönä unettomuus. Minua, joka nukahdan kahdessa sekunnissa. Joskus aikoinaan valitin aamulla miehelle, että "en jotenkin saanut illalla unta, pyörin varmaan vartin sängyssä.." Mies oli sitä mieltä että se ei ole vielä unettomuutta... Nyt pyörin ainakin puoli tuntia joka ilta ja monena aamuyönä olen herännyt vessaan neljän maissa, enkä saa enää unta. Tänäkin aamuna olen herännyt 4.45. Todella outoa minulle. Toki on paljon asioita jotka pyörii mielessä, mutta on asiat aiemminkin pyörinyt, mutta koskaan aiemmin ei näin pahasti ole unet menneet sekaisin. Liitän tämän kyllä tähän tilaan, samoin kuin närästyksen, mikä on ruvennut aika ajoin vaivaamaan. Rinnat on jättimäiset - mies ei valita - mutta ne on niin kipeät, että ei niistä mitään iloa sille ole :D 

Lauantain kekkerit työporukalla meni kai hyvin, en tiedä huomasiko kukaan kun kaadoin mimosat salaa viemäriin ja join omia sidukoitani koko illan ;) Yhtä hyvää ystävää (joka myös kärsii lapsettomuudesta), en pystynyt huijaamaan, se aavisti, vaikka näkikin että join siideriä. Mutta onneksi hän otti asian hyvin, kertominen pelotti. 

Nyt yritän sinnitellä hereillä vielä hetken, ei taida uskaltaa päiväunille enää näin kuuden maissa mennä.

perjantai 6. joulukuuta 2013

Päivä kerrallaan :)

Tuntuu niin epätodelliselta, välillä unohdan koko asian, välillä mietin millaista elämä on esimerkiksi vuoden päästä. Malttamaton kun olen, haluaisin kovasti päästä siihen vaiheeseen kun raskaus jo näkyy ja kaikki olisi hyvin, riskit pienemmät. Haluaisin jo ostaa vauvanvaatteita. Mutta pelottaa, kävin kappahlin vauvanvaateosastolla, melkein itkin kun tajusin, että näitä pitää sitten ostaa. Mutta mitään en pystynyt ostamaan, tuntuu vielä niin kaukaiselta.

Mä en oo ollut sellainen odotuksen odottaja, joka hamstraisi vaatteita ja tavaraa jo yritysaikana. Tuntui pelottavalta, jos ei niille koskaan olisi käyttäjää. 




Tuon lehden olin ostanut ehkä toisessa tai kolmannessa yrityskierrossa, marraskuussa 2011, olin varma että nyt tärppäsi. Samalla ostin myös testin. Tein testin ja tuloksen nähtyäni hautasin lehden lipaston laatikkoon ja vannoin, etten sitä sieltä kaiva ennen kuin näen positiivisen testin.  Nyt oli sen aika. 

Siellä lipaston laatikossa oli myös jostain blogista saamani hempeän värinen kankainen viirinauha. Ja New Yorkista tuliaisina tuodut pienet sukat. Ei muuta. Nyt niille saattaa olla tulossa käyttäjä :)

Tunteet on ollut pinnassa, herkistyn vähän väliä. Miehen sisko sanoi, että positiivinen testi selittää sen viime lauantaisenkin kun rupesin itkemään kokonaiselle jäniksen koivelle. En pystynyt syömään sitä ennen kun mies oli irrottanut lihat luista. En mä ennen oo noin herkillä ollut nähdessäni jotain eläimen kypsiä osia...

Raskaudesta tietää nyt ehkä turhan moni ihminen. Niin moni tiesi hoidoista ja on nyt kysellyt, miten menee, niin en ole voinut valehdellakaan. Viidelle ihmiselle olen kertonut. Sisko on sitä mieltä, että meidän vanhemmille pitäisi kertoa, odottavat niin kovasti uutisia, vaikka asiasta ei ole äidin kanssa kesän jälkeen puhuttukaan. Miehen kanssa puhuttiin, että tämä tilanne on eri kuin mitä normaalipareilla, nyt ollaan kuitenkin pidemmällä kuin koskaan ja onhan tämän aikaansaamiseenkin tarvittu lauma ihmisiä. 

Ai niin ja se varhaisultra. Hiton polilla oli eilen vastaaja "Valitettavasti henkilöstövajeen vuoksi puhelinvaihteemme on suljettu, ota yhteyttä seuraavana arkipäivänä". Harmitti, mutta eihän se tilannetta muuta mihinkään, samalla lailla se raskaus etenee tai on etenemättä.


Kiitos kaikille onnittelijoille :) tiedän että siellä joukossa on monta kenelle ei plussauutiset ole mitään herkkua, ja toivon kaikesta sydämestäni, että tekin onnistuisitte. Toivottavasti tämä luo myös uskoa, että miksei se onni voisi osua omalle kohdalle.

Edit: tajusin äsken, että neuvolaanhan pitää kans varata aika. Milloin? Nyt jo? Apua!

Niin ja huomenna bileet työporukalla. Kekkerit meidän pienehkössä työtilassa, pakoon ei pääse ja viinaa varattu tuplamäärälle ihmisiä. En voi enää tässä vaiheessa vedota lääkekuuriin, ja niitä bileitä on odotettu koko syksy. Yhdelle työkaverille olen kertonut ja hän lupasi jeesata pattitilanteessa. Täytyy vaan luikerrella tilanteesta toiseen. Muuten olen varannut pari alkoholitonta siideriä, mitkä pullotan tavallisiin pulloihin. Aikaisen kotiinlähdön voin perustella aamuisella kodinetsinnällä. Muita vinkkejä?

torstai 5. joulukuuta 2013

Gravid Raskaana 2-3

Illalla mies sanoi, että sitä ei ole koskaan pelottanut näin paljon. Minäkin hetken pyörin ennenkuin uni tuli. Heräsin puoli neljältä, jännitti, enkä saanut unta vasta kuin viideltä, ja miehen kello soi jo kuudelta. Aika äkkiä kyllä siitä pomppasin tekemään testiä. 
Siinä se on. Asia mitä luulin etten koskaan näe. Olin varma, että se on mahdotonta saada positiivista tulosta testiin. 
Tein puikkotestinkin, aluksi näytti, että viiva oli siinä yhtä haalea kuin toissapäivänä, vaikka kaiken järjen mukaan viivan pitäisi olla tummempi. Onneksi ostin varuille tuon viikkonäytöllisen, olisin tullut hulluksi jos pelkkiä viivojen vahvuuksia olisin nyt vertaillut.

Itkin ja nauroin yhtä aikaa miehen kanssa, me onnistuttiin. 

Jotenkin varma olin tuloksesta tänään, oireet eivät ole laantuneet ja olo on ehkä tyynempi. Pari päivää olen tässä jo sillä ajatuksella leikkinyt, että tosiaan, elokuussa meitä on toivottavasti kolme. Mies on ollut varovaisempi, sanonut, että jäitä hattuun. Mutta siirrosta asti se on vatsaa silitellyt ja sinne puhunut :)

Olenko ymmärtänyt että varhaisultra tehdään lapsettomuuspolilla joskus vkolla 6? Se olisi juuri se viikko ennen joulua, toivottavasti keretään ennen joulusulkua. Se selvinnee tunnin sisään kun soitan polille.

Kiitoksia onnitteluista edelliseen postaukseen, ihanaa että siellä on niin moni seuraamassa :)

tiistai 3. joulukuuta 2013

pp12

Eilen tuntui, että olen tulossa kipeäksi, päässä humisi, korvat olivat lukossa. Päivällä vatsa meni sekaisin, ja tuli huono olo. Iltapäivällä menimme pankkiin neuvottelemaan, ja lähellä oli, ettei pitänyt pyytää vessaan kesken kaiken. Olo helpotti onneksi iltaa kohti.

Saatiin eilen tarjous asunnosta ja hyväksyttiin se. Meidän pitää olla tammikuun puoliväliin mennessä pois täältä. Eikä tietoa mihin muutetaan :D se, että koti meni näin nopeasti, kolmessa viikossa, kaupaksi on tässä markkinatilanteessa aika hyvä säkä. Eilen illalla miehen kanssa puhuttiin, että ei voi mennä asiat niin hyvin, että raskaustestikin näyttäisi torstaina positiivista.

Ehkä aika monelle on tullut selväksi, että olen malttamaton tyyppi? Noh, tänä aamuna se taas tuli huomattua. Heräsin kuuden maissa kun mies oli lähdössä töihin, kävin vessassa ja menin takaisin pötköttämään. Mielessä kumminkin pyöri testi, ja vaikka kuinka olin miehelle luvannut, etten testaa liian aikaisin, kun lääkärikin sanoi, että odota sinne pp14, että suljetaan pois väärät positiiviset.
Hipsin kuitenkin vessaan kun mies lähti, ja tein testin. Kontrolliviiva rupesi heti muodostumaan, niinkuin aina. Menin tekemään aamiaista, varmana, että negatiivinen se on, niinkuin aina. Hetken päästä katsoin testiä, ja siinä oli kaksi viivaa. Ei yhtä vahvat, mutta kaksi viivaa. Ensimmäistä kertaa koskaan raskaustesti näyttää jotain muuta kuin negatiivista.

Tiedän, on vielä aikaista. Se voi olla kemiallinen, tai mitä vaan. Testaan uudestaan torstaina, ja soitan sitten polille. Ollaan nyt ihan hissukseen, ettei kukaan vie tätä onnea pois.

lauantai 30. marraskuuta 2013

pp9

Täällä aika vaan matelee. 
Oireita en osaa olla kyttäämättä, vaikka kuinka yritän toitottaa itselleni, että kyseessä voi olla lugejen sivuvaikutukset ja luulo-oireet. Ja kuinka olenkaan niiiin monesti tässä yli kahden vuoden yrittämisen aikana kuvitellut kaikki oireet itselleni ja sit kerta toisensa jälkeen pettynyt ja päättänyt, että enää en oireita kyttäile. Tässä sitä ollaan taas.
Rinnat ei omasta mielestä ole niin turpeat, mutta mies väittää että kyllä on isommat kun normaalisti. Niitä vähän aristaa painellessa. 
Vatsaa turvottaa, toki olen kyllä syönytkin mitä sattuu. Tuntuu, että joku painaisi navan kohdalta vatsaa. Onko se sitten paineentunne? Välillä vihlookin. Eilen aamulla aamupalapöydässä istuessa yskiessä tuntui ilkeitä tuikkauksia.
Mieli on jotenkin tyyni, mutta pelottaa että kuvittelen nämä kaikki. En uskalla toivoa, että olisiko tosiaan meidän vuoro, suotaisiinko meille vihdoin onni? 

Tänään näin kaupassa vanhaa koulukaveria, kahden villin poikansa kanssa. Poikien riehuessa tämä tuttu kysyi, että ehhehe, millos teille tulee lapsia, tämmöstä tää on... Vastasin vaivaantuneena naureskellen, "sepä se..." Tuttu vielä jatkoi, että ei teille oo tulossa ja kuikuili vatsaa. Vastasin jotain, että ei se oo kaikille niin helppoa. Mun ääni vähän värisi ja tämä kyselijä vaivaantui, yritti sopertaa että niin juu, tiedän kyllä... Mutta ei nyt ihan heti siltä vaikuttanut, että omakohtaista kokemusta oli, niin nopeasti liukeni rakkauden hedelmiensä kanssa... 

Menisi tämä viikko nyt nopeasti. Testi vasta pp14.. Yritän malttaa.

keskiviikko 27. marraskuuta 2013

pp6

Tänään tuli postissa epikriisi polilta. Siinä kerrottiin toisen meidän ressukka-alkion selvinneen pakkaseen! Eli nyt meillä on kaksi kaveria vielä jemmassa :) 
Siirto voidaan tehdä luonnolliseen kiertoon, eikä nyt sit ainakaan heti tartte ruveta follien kasvatteluun, jos tästä kerrasta ei mitään tule.

Tänään vatsaa ei juuri ole tuikkinut, rinnat on kyllä edelleen turvoksissa ja arat, erityisesti nännit. Päivä kerrallaan, ei muu auta. 

tiistai 26. marraskuuta 2013

Oireita

Kiitos tsempeistä, ihanaa (ja samalla hassua), että siellä on monta ihmistä jotka toivovat meille onnistumista. Kiitos <3

Tää piinailu on yhtä tuskaa, varsinkin jos on yhtä kärsimätön kuin minä. Miksei jo voi olla ensi viikko? 

Vatsaa vihloi siirron jälkeen useamman päivän, rinnat oli kipeät ja turvoksissa ja mieli herkillä. Vatsan vihlonta ja tuikkiminen hiipui eilen (pp4), ja tänään jostain luin, että pistetyt ja suihkitut hormonit saattaa vielä vaikuttaa siirronkin jälkeen, eihän ne nyt mitään raskausoireita heti siirron jälkeen olla. Tänään aamulla ei tuntunut mitään ja vähän petyin, että missä mun kiinnittymiskivut :( tänään on pp5, joten eikö niiden pitäisi jo tuntua? Tiedän tiedän, ei kaikilla tunnu... 

Tänään ruokiksella vatsaa taas rupesi tuikkimaan. Pistemäisesti keskeltä navan alta. Olevinaan kipu jota en ole ennen tuntenut. Edelleen välillä tuikkii, välillä myös vasemmalta puolelta. Äsken vessassa käydessä oli lugejen mukana tullut aavistus rusehtavaksi värjääntynyttä vuotoa, tosin saattaahan olla, että eilen tuli joku nirhauma seksiä harrastaessa. Rintoja aristaa ja turvottaa ja itku tulee herkästi. Syytän lugeja.

Niistä kahdesta ressukka-alkiosta, joita sanottiin seurattavan vielä siirtopäivän jälkeen, ei ole kuulunut vielä mitään. Lupasivat ilmoittaa kirjeitse(!). Noh, on siellä ainakin se yksi pakkasessa :)

Nyt pitäis laittaa jäitä hattuun ja lopettaa viikoksi oireiden kyttääminen, etten ihan kauheen korkeita pilvilinnoja kerkeä rakentelemaan. 
(Vielä ei ole sitä oikeaa taloakaan löytynyt, omastakaan ei ole vielä kunnon tarjousta tullut. Katsojia tosin oli sunnuntaina toisessa yleisessä näytössä about 25... Kaikkee tässä saakin jännäillä ja odottaa!)

torstai 21. marraskuuta 2013

Siellä se on :)

12 munasolusta 6 oli kypsää. Niistä 4 hedelmöittyi, 2 oli huippulaatuista alkiota, niistä toinen meni pakkaseen ja toinen siirrettiin. Kahta viimeistä vielä seurataan, miten niille käy. 

Itse siirto oli nopea toimenpide, vastaava kuin inseminaatio. 

Tilanne huoneessa nauratti, seinässä oli ihan kuin kioskin luukku, johon ilmestyi kioskin täti, joka kysyi henkilötunnuksen, ja sieltä tuli tilaus, "Emminkäinen, yksi alkio." Sama kuin olisi huikannut sieltä, että "lihis kahdella nakilla! " Mutta sinne se siirrettiin, näin kuinka valkoinen piste ilmestyi ruudulle, siellä se nyt on, meidän lihis <3 Sieltä lähtiessä oli kyyneleet silmissä molemmilla.

Hassua, nyt olen enemmän raskaana kuin koskaan ennen :)

maanantai 18. marraskuuta 2013

Punktio.

Heräsin aamulla pari kertaa torkutettuani, ja heti rupesi jännittämään. Sain kumminkin syötyä aamiaisen normaalisti ja lähdimme miehen kanssa ajamaan kahdeksaksi kaupungin toiselle puolelle polille. Sanoin lähtiessä miehelle, että lähdetääs tekemään meille vauva. Naurettiin yhdessä. Polille saavuttaessa mies ohjattiin eri kerrokseen hoitamaan oma osuutensa ja liittyi pian seuraani. Jännitti aika lailla.

Odottelimme puolisen tuntia odotushuoneessa ja pääsimme toipumishuoneeseen valmistautumaan. Olimme ensimmäisiä huoneessa, saimme rauhassa tehtyä haastattelut ja laitettiin kanyyli, meidän jälkeen tuli kaksi pariskuntaa lisää.
Hetken päästä pääsimme toimenpidehuoneeseen. Pyysin rauhoittavan lääkkeen kipulääkkeen lisäksi, ihan vaan varmuuden vuoksi. Lääkkeet humahtivatkin päähän nopeasti. 
Itse punktio ei ollut niin kivulias kuin pelkäsin, puudutuspiikki nipisti ja oikea puoli sattui vähän, vasen ei tuntunut missään. Ei tarvinnut pyytää lisää lääkettä. Keräys ei kestänyt varmastikaan kuin 10-15 minuuttia. 

Mies ja hoitaja talutti minut toipumishuoneeseen, jossa hetken pötköteltyä huomasin puudutusaineen vaikutuksen lakkaavan ja pyysin tippaan lisää kipulääkettä. Pää tuntui pöhnäiseltä varmaan 45 minuuttia, johtui varmaan rauhoittavasta. Jossain vaiheessa hoitaja kävi ilmoittamassa saaliin, 12 munasolua! Kaksitoista! Kyyneleet tuli silmiin, mahtava tulos tässä vaiheessa :)

Tunnin lepäilyn jälkeen olo alkoi tuntumaan skarpimmalta, väsytti tosin, mutta halusin kotiin nukkumaan. Vähän oli jo nälkäkin. Joten puoli yhdentoista maissa lähdimme kotiin. Apteekin ja McDonaldsin (tätä taisi Viljonka suositella ;)) autokaistan kautta kotiin. 
Tunnin sain nukuttua ja nyt olen vaan pötkötellyt sohvalla. Vatsassa on vielä tuntemuksia, mutta koko ajan parempaan päin. Ihana mies on ollut tän päivän myös vapaalla ja hoivannut mua.

Taysissa käytäntönä on, että soitetaan vain, jos ei siirtoon päästä. Näillä näkymin siirto olisi torstaina. Jos keskiviikkona näyttää joku alkio erityisen hyvältä, voidaan soittaa että siirto tehtäisiin jo keskiviikkona. 

Huh, nyt se jännitys vasta alkaakin. Lähtiessä polilta sanoin miehelle, että toivottavasti pitävät nyt huolen meidän pikkuisista <3


tiistai 12. marraskuuta 2013

Kymmenen!

Kymmenisen möllykkää siellä möllötti! Eli se taitaa olla ihan jees :) ei kai se määrä tässä vaiheessa tietty mitään sano, kunhan niissä rakkuloissa on vielä jotain sisälläkin! Maanantaina tehdään punktio, se vähän jännittää. Mutta kuulemma kipulääkettä saa ja halutessa rauhoittaviakin.

Pistämiset on mennyt hyvin, mies hoitaa homman kuin ammattilainen, itse en varmaan itseäni pystyisi pistämään.. Päänsärky on vähän vaivannut, mikä on minulle outoa ja uutta, olin ensimmäisenä päivänä ihan toimintakyvytön kun ei mikään lääkettään auttanut. Nyt viime päivinä on mahaan tuikkinut ja välillä tuntuu vähän tukalalta, tästä se varmaan vielä yltyy :) mutta mitäpä ei hyvän asian vuoksi kestäisi.

Sairaslomaa TAYSissa saa kolme päivää, tai siirtopäivään asti, sanoi hoitaja. Olin jo etukäteen laittanut maanantain ja tiistain suosiolla vapaaksi töistä, eipä tartte selitellä. Keskiviikon sairaslomapäivän pidän optiona, kattoo mikä olo. Siirto tapahtuu ke-to-pe? 

Hitsi, voi kun olisi jo meidän vuoro. Plussauutiset pitkään yrittäneiden blogeissa saa itsellekin hyvän mielen, että ehkä meilläkin on mahdollisuus vielä :)

Asuntoasiatkin etenee, omasta on ensi sunnuntaina ensimmäinen näyttö, ja sen aikana on meilläkin pari talonäyttöä, juu juu, otan rauhassa, oman olon mukaan ;) 

maanantai 4. marraskuuta 2013

Iso pyörä pyörii.

Mieliala on noussut, pieni toivokin nostaa päätään. 

Tänään kävin nollaultrassa ja ostamassa Puregonit, polilta sain mukaani toilettipussillisen tykötarpeita, neularoskiksen, neuloja, ruiskuja. Tosiaan on tekemisen meininki. Keskiviikkona alkaa pistokset ja ensi viikon tiistaina ultra. Punktio osuu viikon 47 alkuun, eli ihan passelisti töiden kannalta. 
Synarelan sumutukset on sujuneet hyvin, vähän limakalvoilla tuntuu, ja aivastuttaa, mutta muuten ei mitään mainittavaa. Ja kai mä kaikki oon muistanut ottaa jos ultrassa kaikki näytti oikealta :D

Yksi syy mielialan nousemiseen on varmastikin toinen projekti, minkä aloitimme tässä sivussa. Jollei IVF-hoidoissa ole tarpeeksi mietittävää, niin päätettiin vaihtaa kotia! Ja siis rivitalosta omaan taloon. On ainakin saanut ajatuksia muualle. Nopeasti on asiat edenneet, vielä kaksi viikkoa sitten suunnittelimme kylppäriremonttia keväälle, nyt on välittäjän kanssa myyntisopimus tehty asunnosta tällaisenaan ja kahdeksan talonäyttöäkin jo takana. Vielä ei omaa kotia ole löytynyt, mutta kyllä se sieltä sit kolahtaa.

Ristiriitaista etsiä taloa. Tietenkin etsinnässä on koti, jossa mahtuisi vaikka pari lastakin asumaan. Kolme makuuhuonetta siis minimissään. Mutta sellaiset talot tuntui aluksi niin kovin isoilta, entä jos olemmekin kahdestaan loppuikämme? Mutta ehkä se pitää etsiä isompaa taloa, koska kummminkin kaikkemme teemme, että emme siellä kahdestaan asuisi. Ja ainahan sitä voi pienempään muuttaa jos lastenhuoneelle ei tule käyttöä. 

Mutta tämä taloprojekti tuntuu niin hyvältä. Vihdoin elämässä tapahtuu jotain, edes yksi haave on toteutumassa, asia mille voidaan itse tehdä jotain. Eli ihan hyvää stressiä tämä tuottaa :)

keskiviikko 16. lokakuuta 2013

Ja tästä se lähtee!

Kävimme eilen polilla suunnittelemassa tulevaa. Vähän jäi valju fiilis, johtunee omasta olosta, mutta olisi ollut kiva, jos hoitaja tai lääkäri olisi kysynyt vointia tai miten jaksan. Tuolla polilla ei siis ole ketään psykologia tai muuta, kenelle jutella henkisestä jaksamisesta. Aluksi en sitä kaivannut, mutta nyt alkaa huomaamaan, että se olisi ihan mukavaa jutella jollekulle kun alkaa kiristämään ainainen epäonnistuminen.

Mutta sitten asiaan. Mennäänkin siis pitkällä kaavalla. Eli Synarelan sumutuksen aloitan JO nyt sunnuntaina, ja sumuttelen aamun illoin ja 4.11 on kontrollikäynti ja toivottavasti uutta kiertoa jo viikko takana. Sit alkaa pistelyt, jossain välissä taas kontrolliultra ja punktio osuu joko viikon 46 loppuun tai 47 alkuun. Kuulostaa helpolta, eikö?

Muuten ihan jees tunnelmat, kivaa et päästään vihdoin tositoimiin. Jännittää tietty punktio ja hormonien sivuvaikutukset. 

Nyt ei pää toimi työpäivän jälkeen enempää tekstiä tuottaakseni, mutta onpahan kirjoitettu muistiin asiat. Muita pitkällä kaavalla menijöitä?

maanantai 14. lokakuuta 2013

Suoriutumista.

Sitä se arki tuntuu nyt olevan. Pitkät päivät töissä, kiire, ilmapiiri työpaikalla, sitten vielä nämä omat asiat, lapsettomuus, ongelmat syömisten kanssa ja nivelkivut jotka pahenee pitkistä päivistä töissä. Raskaalta tuntuu elo tällä hetkellä. En haluaisi valittaa, enkä myöntää että olen väsynyt, en kai mä nyt näin "pienestä" voi väsyä? Ei ole ollut intoa tähän blogiinkaan. Teitä muita olen seuraillut, ja aluksi jaksoin kommentoidakin, mutta nyt en ole saanut sitäkään aikaiseksi.

Huomenna mennään polille suunnittelemaan hoitoja. Sitten selviää sekin, että mihin ajankohtaan punktio oikein ajoittuu, viikolle 48 (marraskuun loppu) mitä suunniteltiin, mutta mitenkäs kun siinä vaiheessa on kierto jo loppuvaiheessa?  Eli aloitetaanko hoidot marraskuun alussa alkavasta kierrosta vai joulukuun alussa alkavasta kierrosta? 
Hoidot jännittää, vielä en ole kovin toiveikas, en osaa asettaa toiveita ainakaan vielä kovin korkealle. Pelottaa vähän millaiset kivut on ja miten hormonit heittää kropan sekaisin. 
Vähän tietysti myös jännittää työkuviot, en ole vielä kertonut työpaikalla hoidoista, ajattelin että odotan huomisen, laadin tuuraussuunnitelman kun tiedän enemmän hoidoista ja esitän sen esimiehelle. 

Nyt syömään ja takaisin töihin. Palataan.

maanantai 2. syyskuuta 2013

Yksi yksinäinen.

Viiva raskaustestissä siis. Oon jo menettänyt toivoni, että koskaan näkisimme kahta viivaa testissä, se tuntuu täysin mahdottomalta.

Sain kumminkin nostettua toivoni taas tämänkin inssin suhteen tarkkaillessani ilmeisesti siis kuukautisoireita. Sitä unohtaa, millaiset ne menkkakivut viimeksi olivatkaan. Kaksi vuotta yritystä tuli täyteen. Kahdessa vuodessakaan sitä ei opi. 
En olisi halunnut tehdä testiä ollenkaan. Eilen illalla sanoin miehelle, että voi kun voisikin olla tekemättä testiä, velloa rauhassa omissa kuvitelmissa.  

Kai sitä pitää soittaa polille ja varata aikaa sinne IVF-hoitojen suunnittelukäynnille. 

sunnuntai 25. elokuuta 2013

Katse jo tulevassa..

Elämä tuli taas blogin ja minun väliin, sori. Työt vieneet tällä viikolla voimia, henkisesti ja fyysisesti rankkaa, nivelkivut, työpaikan remonttikaaos, ihan vaan työt ja ilmapiiriongelmat päälle. Huh. Sit vielä tää oma projekti, stressiä riittää.

Maanantaina käytiin tekemässä siis kolmas inseminaatio. Kaikki sujui hyvin. Lääkäri kysyi jatketaanko IVF-hoitoihin. Että vielä voisi ehkä yhden tehdä, jos halutaan, mutta se kokeiltaisiin pistoshoidoilla. Ei me ehkä kumminkaan siihen lähdetä, ei se onnistumisprosentti niin suuri kai ole.. 

Joten, meidät laitettiin IVF-jonoon. Jono on kolmisen kuukautta, eli aika menisi viikolle 48, marraskuun loppuun siis. Eli suunnittelukäynti olisi jo lokakuun puolessa välissä. Kääk, niin pian! Me luultiin että joutuisi odottelemaan ensi vuoden puolelle.. Lääkäri epäili, että mentäisiin mun kohdalla lyhyellä kaavalla, eli ymmärsinkö oikein, että omaa hormonitoimintaa ei silloin suihkeilla jarrutella? Mutta tämä ei vielä varmaa, kai ne siellä yhdessä pohtivat mikä meille parasta.

Kumminkin, toivotaan, että sinne asti ei tarvitse mennä, että tämä inssi tuottaisi toivotun tuloksen. Pitää ihan miettiä, montaa päivää siitä inssistä oli ja milloin saa testata, todellakin mennyt tämä inssi pienemmällä vouhkaamisella mitä edelliset. Fiilis on, että tehdään tää nyt pois alta. Mutta ehkä se on ihan hyvä, että kerrankin ajatukset on jossain muualla ku oman navan ympärillä, kirjaimellisesti. Jos ei oireita liikoja kyttäile, niin ei ehkä tipukaan niin korkealta? 

Nyt ajattelin viettää laiskaa sunnuntaita (eiliset kaverin kolmekymppiset pistää väsyttään).. Pitää kerätä voimia ensi viikon työviikkoon. Onneksi lauantai on vapaa ja silloin näen vanhaa ystävää, puhutaan maailma taas paikoilleen, edellisestä kerrasta on liikaa aikaa. 

Ai niin, tänään on siis dpo6 (vai pp6, puhutaanko inssin kohdalla pp vai dpo? Jostain luin, että pp käytössä vain alkionsiirrossa?) 

Ihanaa sunnuntaita, jos siellä enää kukaan jaksaa näitä harvakseltaan tippuvia postauksia lukea ;)

sunnuntai 18. elokuuta 2013

Kolmas kerta toden sanoo?

Miehen sisko tuon ajatuksen heitti ilmoille, kun oma toivo alkaa hiipumaan, jotenkin ajatukset on jo jatkossa. Huomenna siis tehdään kolmas inseminaatio, ja yritän kovasti ajatella positiivisesti. Tämä kierto on kyllä mennyt jotenkin vasemmalla kädellä, ensiksikin muistin soittaa polille vasta kp3, piti laittaa puhelimeen muistutus että muistan syödä Femarit, eikä Pregnylkään ihan koko aikaa mielessä ollut. Ehkä töiden alkamisella oli joku vaikutus, hiukan on päässä ajateltavaa. Huomaahan sen myös blogin päivittymisestä, tää projekti ei nyt ole ollut päällimmäisenä mielessä.

Kävin perjantaina kontrolliultrassa ja yksi johtofolli siellä möllötteli. Pregnyl lauantai-iltaan ja perjantai-iltana voisi vielä varmistella kotona yhdynnällä. Eli lääkärin määräyksestä ;) eipä tuonut hiukan paineita...

Selvisi muuten se edelliskerran ihmetys, että miltä puolelta sitä ovuloitiin. Tämä lääkäri (taas uusi), ultratessaan puhui vasemmasta munasarjasta mutta osoitti ultrakapulalla mun oikeaa munasarjaa. Eli puhui OMASTA vasemmasta ja oikeasta. Eli edelliskerralla ultrassa ja inssissä lääkärit puhuivat toinen omasta oikeastaan ja toinen minun oikeasta. Siksi ihmetys, että miten näytti että ovuloin väärältä puolelta. Luulisi tuonkin nyt olevan selvää, että kumman puolelta sitä katsotaan..

Tietenkin tyypilliseen tapaani hötkyän jo mitä seuraavaksi. Kysyin hoitajalta IVF-jonoista. Kuulemma 3-4kk. Eli marras-joulukuussa, huonolla tuurilla ajat saattaa mennä tammikuulle joulusulun takia. Mutta kovasti yritän saada toivonkipinää sytytettyä, että tää miettiminen olisikin turhaa. 


maanantai 5. elokuuta 2013

Paluu arkeen.

Terveisiä tauolta. Tauko on tehnyt hyvää, olen toki blogeja lukenut, mutta kommentointi on ollut hiljaisempaa. Alkuun jätin kaikki tähän aihepiiriin liittyvät asiat, en halunnut ajatella koko asiaa. Toki kierron puolivälissä asia muistui mieleen, vanhasta tottumuksesta.Loppukierron olen osannut olla piinailematta, toki auttoi tuo reissukin siihen. 

Lomakin loppui, tavallaan. Kävin töissä, huomatakseni, että työpaikka on edelleen remontissa, joka tavalla. Kaapit saavat varmasti loppuviikosta jo seinälle ja huonekalut koottua, ilmapiirin kanssa onkin sitten enemmän tehtävää. Yhden tiimistämme irtisanouduttua, luulin tilanteen helpottavan, mutta ei se taidakaan mennä niin helposti. Pidän vielä muutaman päivän lomaa, ainakin fyysisesti, henkisesti olen jo työpaikan ristitulessa, ahdistaa jo valmiiksi.

Tänään on "välikierron" kp31/28, testiä en ole tehnyt, koska tuhruilua on hiukan. Ilmeisesti keho sekaisin jetlagista, ja tiedä sitten vaikuttavatko edelliskiertojen lääkkeetkin? Outoa tälläinen luomukierron pituus, mutta kerta se on ensimmäinenkin..

Ai niin ja New York oli ihana. Ainut, että rahaa ja aikaa olisi voinut olla enemmän, millään ei kerennyt kaikkea näkemään ja ostettavaakin olisin löytänyt paljon enemmän mihin oli varaa :) Kävimme neljänä iltana teatterissa, Lion King ja Pippin olivat reissun kohokohtia!
Keli oli kuuman kostea, mutta onneksi melkein kaikissa sisätiloissa oli ilmastointi. Haluan kyllä vielä uudestaan New Yorkiin, niin paljon jäi vielä nähtävää ja koettavaa.

perjantai 5. heinäkuuta 2013

Toivo.

Kiitoksia kaikille edelliseen postauksen kommentoineille, ihanaa kun siellä ollaan tukena ja te jos ketkä tiedätte millaista tämä on <3

Vituttaahan tämä, aina epäonnistua. Joka kuukausi, eka toiveet korkealla, sit tiputaan. Miksi? Miksei meille koskaan? Kohta kaksi vuotta, eikä ainuttakaan positiivista raskaustestiä. Se mikä tällä kertaa oli rankinta, oli katsoa miehen reaktiota. Taisi oikeasti ottaa koville. Tähän asti mies on ollut mun tukena, enkä oo tajunnut, miten vaikeaa tää on sille. Että me tosiaan ollaan tässä yhdessä. Tähän asti mies on pysytellyt pikkulapsista etäällä, mutta tänä kesänä oon nähnyt, kuinka mies nauttii lähipiirin lapsista, ja näen kuinka hän haluaisi kovasti olla isä. Ja surettaa, että sen haaveen toteuttaminen on niin pirun vaikeaa, että mä en pysty sitä yhtä toivetta toteuttamaan. Ja tiedän, että hänestä tulisi maailman paras isä.

Tällä hetkellä meinaa usko loppua siihen, että koskaan onnistuttaisiin. Pelottaa, että mahdollisesti enää yksi inssi edessä jonka jälkeen ilmeisesti IVF-hommat seuraavana. Hommat muuttuu heti vakavammaksi. 
Mutta, mitä muuta tässä voi kun toivoa. Toivoa, että vielä jonain päivänä on meidän vuoro. Kliseistä, mutta pakko uskotella itselleen, että kyllä se tästä. 

Lopetin luget sen negan tehtykin, enkä enää eilen tehnyt uutta testiä. Nyt jo menkat tekee tuloaan, tiputtelu alkoi. Soitin polille, ja palataan asiaan elokuussa. Hoitaja muistutti, että voimme aina pitää taukoa, jos siltä tuntuu. Eihän tässä mitään pausseja pidetä, riittää jo tää kesätauko... Toisaalta kiva, ettei tarvitse muistaa lääkkeitä, tai ajoittaa elämää ultrien mukaan. Eikä tartte käyttää lugeja. Kai sitä vois vanhanaikaisia konsteja kokeilla raskautumiseen, yrittää kumminkin pitää yrityksen rentona? Yeah right... 

Huomenna siskolandiaan, kummipoika kuulemma kovasti jo odottaa tätiä :) ja sunnuntaina heille tulee koiravauva <3
 

keskiviikko 3. heinäkuuta 2013

maanantai 1. heinäkuuta 2013

Aika vain matelee...

Tuntuu, että torstai ei koita koskaan, siihen on iäisyys aikaa. Tänään on siis pp11, ja ajattelin odotella testausta torstaihin, jos maltan. 
Mies yritti taas toppuutella, että älä nyt vielä testaa, mutta tiedätte varmaan, että jos testaan vähän ajoissa, ja se on nega, on vielä pieni mahdollisuus että se plussaksi muuttuu, mutta kumminkin puolet minusta tietää, että nega sieltä tulee uudemmankin kerran testatessa. Pehmeä lasku negaan siis ;) jos odotan torstaihin, putoan korkealta ja kovaa. Taas.

Eikä sitä osaa oireita olla kyttäämättä, vaikka kuinka yrittää. Vatsaa on tuikkinut melkeinpä inssistä lähtien, nyt muutamana päivänä enemmän, tänään enemmän oikealta puolelta. Rintojen arkuudesta en osaa sanoa, toissapäivänä toinen nänni oli kipeä ja ne tuntuu turvonneilta, niinku ennen menkkoja. Äsh, ei näitä kannata kyttäillä.

Kommentoin yhteen blogiin, että täytyy varmaan kehittää joku back up-plan, jos tulee nega. Kuukauden paussihan tulee jokatapauksessa kesäsulun takia, ja tällä välillä on ainakin se New Yorkin reissu! Että siellä nyt sit ainakin sais nauttia Cosmopolitaneita ja muita drinksuja..

Muuten tää lomailu on kyl maistunut, juhannus vietettiin mökkeillessä siskon porukan kanssa ja sit käytiin viime viikolla kavereiden kanssa Särkänniemessä! Pakastin jo satsin mansikoita, saas nähdä kuinka pitkään satoa riittää jos mentäs vielä itse poimimaan :) 
 

torstai 20. kesäkuuta 2013

Jokainen tsäänssi on mahdollisuus.

Eihän se meidän Helsingin reissu ihan putkeen mennyt, Flamingossa kyllä pulikoitiin ja se olikin mukavaa. Hotellihuoneeseen palattuamme rupesimme laittautumaan että lähdetään syömään hyvin. Minulle tuli vatsa kipeäksi ja ajattelin sen johtuvan nälästä. Lähdimme jo bussipysäkille, mutta oli pakko palata hotellille takaisin kun huono olo yltyi. Hetki meni ja jo halailin pönttöä. Sitä jatkuikin sitten aamuun asti, Pregnyl pistettiin oksujen välissä. Hotelliaamiainenkin jäi välistä ja kotimatka meni nukkuessa. En tiedä oliko noroa vai mitä, mutta raju tauti joka tapauksessa. Vielä ei ole mies sairastunut, saas nähdä.
Se oli sit sellainen reissu, ainakin hotellihuoneesta tuli nautittua koko rahalla...

Tänään oli siis toinen inseminaatio ja se meni mainiosti, ei tuntunut missään. Mielenkiintoista oli, että kontrolliultrassa isot follit oli oikealla, ja vasemmalla puolella oli pari 9 millistä. Nyt oikealla puolella oli tyhjää (ovulaatio tapahtunut?) ja vasemmalla yksi 16mm. 
Nyt oli eri lääkäri, ja edellinen ei ollut kirjoittanut kummalla puolella kypsät follit oli. Tämä lääkäri ihmetteli (eikä uskonut minua), että miten vasemmalla puolella voi olla niin iso folli, että tämä puoli on varmastikin se puoli jossa oli ne kaksi isoa, tämä mikä näkyi oli vain lysähtämäisillään oleva rakkula. Että ei 9mm voi kasvaa kahdessa päivässä 16milliseksi. Mutta vannon, että kontrolliultrassa lääkäri puhui kypsien follien olevan oikealla puolella. 
Eihän sillä tiedolla niin väliä, mutta oliko nyt kumminkin kolme kypsää munasolua tarjolla? Onko meillä nyt triplatsäänssit? :)

Oikein hyvää juhannusta kaikille!


tiistai 18. kesäkuuta 2013

Femar toimii!

Terveisiä polilta, femar toimii niinku pitääkin ja ultrassa näkyi kaksi 17-18mm follia! Kohdun limakalvoa lääkäri kommentoi ensimmäistä kertaa, se oli 9mm.
Eli Pregnyl pistetään tänä iltana ja torstaina tehdään kuin tehdäänkin inssi! Uu jea! 
Nyt auton nokka kohti Helsinkiä ja apteekkiin hakeen hotellin minibaariin täydennystä, Pregnyliä siis :D

Ihana kesäloma! 

sunnuntai 16. kesäkuuta 2013

Auts.

Eilen olimme kaverin maisterisjuhlissa ja juhlissa näin tämän kaverin toista kertaa raskaana olevan vaimon. Joka ei tiedä yrityksestämme. Onnittelin vilpittömästi heitä, ja kyselin raskauden kulusta. Hän harmitteli, että kuinka tekee mieli alkoholia niin paljon. Kuinka se on pahinta raskaana olemisessa, kun ei saa juoda sitä lasia viiniä. Se sattui. 
Tämä ystävä ei todellakaan tarkoittanut sitä, eikä varmasti sanoisi noin, jos tietäisi meidän hoidoista; tietäisi, että minä olisin vaikka vuoden juomatta jos vain saisin olla raskaana. Silti se sattui. Minun oli pakko karata vessaan itkemään. Hetken jouduin keräilemään itseäni vessassa, että pystyin palaamaan ihmisten joukkoon. Miehellekin asiaa itkin, ja mies lohdutti, vaikka koville se otti sillekin. Päätettiin skarpata ja ilta olikin hauska loppujen lopuksi. 

Mies on alkavan viikon onneksi lomalla, kivaa lomailla yhdessä :) Tiistain polikäynnin jälkeen lähdetään Helsinkiin katsomaan jotain kitaravahvistinta, samalla mennään tuhlaamaan mun lahjakortti Flamingoon, käydään syömässä hyvin ja ollaan hotellissa yötä :) 
Katsotaan miten inseminaation käy, jostain luin, että Femar saattaa aikaistaa ovulaatiota, sehän vaan mulle passais :) jos saataisiinkin torstaina tehtyä inssi ennen mökille lähtöä? :)  

maanantai 10. kesäkuuta 2013

Avautumisia.

Aloitin Femarit tänään, kp3 ja viikon päästä tiistaina on kontrolliultra. Hoitaja sanoi, että jos ovis on juhannuksena, lääkäri antaa ohjeet ajoitettuihin yhdyntöihin. Juhannus ois tarkoitus viettää porukalla mökillä...

Eilen vietettiin kummipojan 2-vuotissynttäreitä, täti teki kakun :) hiukan tuli ruttuja, mutta eiks Martilla saa ollakin? 

Vieraana oli myös siskon ystäväpariskunta, jolla lapsettomuutta takana ja vuosien hoitojen jälkeen he saivat ivf:llä kolmoset :) juttelin meidän tilanteesta tämän tytön kanssa, mukava oli jutella jonkun kanssa joka tietää tasan mitä käydään läpi. 
Vertaistuki tuli tarpeeseen, kerroin näet edellisenä päivänä äidille hoidoista. Äitini ei ole maailman hienotunteisin ihminen, eikä hän osaa aina valita sanojaan oikein, emmekä ole mitenkään läheisiä.
Ehkä uutinen tuli hiukan puun takaa äidille, eikä hän varmasti pahaa tarkoita, mutta en tuntenut saavani tukea ja tuntuu että äiti ei arvostanut, että uskouduin hänelle aiheesta. Tulipa sieltä kunnon sammakkokin, "pitäs unohtaa koko yrittäminen.." Siinä vaiheessa sanoin aika napakasti takaisin. 
Onneksi siskon kanssa puhuimme tilanteesta myöhemmin ja sisko sai minut rauhoiteltua että ei äiti sitä tarkoittanut pahalla, hän ei vaan osaa näitä juttuja.

lauantai 8. kesäkuuta 2013

Ei yllätyksiä.

No niin, yöllä alkoivat menkat, eli kierto kesti ennätykselliset 32 päivää. Tiesin koko ajan että kyllä ne sieltä on tulossa, vaikka perus-pms-oireet puuttuivatkin. Tietääpä nyt, että luget tekevät näin minulle. Että eipä tässä kovin korkealta tiputtu, mut vituttaahan tää kun toistuu joka kuukausi. Ja nää ekan päivän menkkakivut vielä oikein kruunaa kaiken.

Eilen miehelle puhuin, että jotenkin hassua, ennen hoitoja kroppa toimi säännöllisesti ja täsmällisesti, raskaaksi ei vain tultu. Heti kun ruvetaan sorkkimaan, menee keho sekaisin, eka clomien kanssa liikaa munasoluja ja nyt lugeilla liian pitkä kierto. 

Niin ja kierron venyminen meinaa nyt sitä, että kontrolliultra on juhannusviikolla ma-ke, ovis osuu pe-la. Ja pe on juhannusaatto, poli on kiinni. Että jippijaijee, sinne meni sekin kierto. Jollei nyt satu, että follit kasvaakin vauhdilla, ja inssi voitais tehdä kp13, torstaina? Epäilen.

Äh. 

torstai 6. kesäkuuta 2013

Alkais jo!

Tänään on kp31, kolmatta päivää ilman lugeja. Eikä menkat ala. Vatsa nipistelee välillä, ja valkovuoto on kellertävää, joten kai ne sieltä tulee. Tämä on kai ihan normaalia, että Luget viivästyttää kuukautisia. Onko teillä muilla ollut tätä? 

Voisi kai sitä testata vielä, en oo vaan testiä kerennyt hakemaan, täällä lapsenvahtina siskon luona ollessa onneksi ajatukset ei koko aikaa tässä aiheessa :) välillä pitää vastailla kaksivuotiaan kyselyyn - täti? Minä: -no? -täti? -no? -täti? -kerro? -täti? -mitä? Tätä jatkuisi loputtomiin :D 

tiistai 4. kesäkuuta 2013

Tilannekatsaus.

Aamuvarhaisella tehty testi, nega. Ei yllättänyt. Menkat kumminkin loistavat poissaolollaan.

En aamulla enää jatkanut lugeja, soitin polille, en kertonut ovistesteistä, kysyi kyllä oliko selkeä nega raskaustestissä. Käski odottamaan muutaman päivän menkkoja, saattaa johtua siitä että luget ovat pitäneet vuodon poissa. 

Polin kesätauko alkaakin vasta 8.7, joten keretään vielä tekemään inssi vaikka nyt kierto venyisikin. Eli odotellaan nyt sitten josko ne menkat sieltä joskus alkaisivat...

Ja kuinka sattuikaan, tänään olen pyörittänyt lapsenlikkapalvelua, aamupäivällä  reilu tunti ekaa kertaa miehen siskon vuoden ikäisen tytön kanssa ja iltapäiväksi vaihdoin kaupunkia ja siirryin kaksivuotiasta kummipoikaa hoitamaan. 
Aamulla ennen lähtöä mietin omaa tilannetta, surettaa epäonnistua taas. Mutta päätin, että jollei musta tule äitiä, niin ainakin maailman paras täti näille pienille. Ei sitä muuta voi tässä tilanteessa.
Asianosaisille, jotka tätä blogia kumminkin lukee, älkää huoliko, ei hätää, mielellään autan ja olen mukana <3

maanantai 3. kesäkuuta 2013

Ähäkutti.

Tein iltapäivällä uuden testin, ehkä 5 tuntia edellisestä vessakäynnistä. Nega.

Teen aamulla vielä testin jollei menkat ala sitä ennen. 

Hitto.

Mitä tää nyt on?

Tänään on pp13, eli kp28/27-29. 

Oireitahan yritin olla kyttäilemättä, koska Luget vaikuttaa tiputteluun, oletan, että se saattaa vaikuttaa muihinkin oireisiin. Kumminkin, eroa edellisiin kiertoihin, tissit ei oo kipeät, menkkakipuja on, ehkä erilaiset kuin ennen, ei niin voimakkaat? Perjantai-iltana moporeissussa join yhden Garagen, siitä tuli huono olo, muutenkin oli pe-la huono olo välillä, johtuiko verensokerin laskusta vai mistä, en tiiä.  

Kun mies kuuli, että Pregnyl saattaa näkyä testissä kymmenenkin päivää, hän kielsi testin tekemisen ennen virallista testipäivää, eli huomista. Ei halua että petyn taas, mutta myöskään ei halua itse pettyä, jos testi liian aikaisin näyttäisikin plussaa. 

No arvatkaa maltoinko odottaa huomiseen.. Raskaustestejä on yksi kaapissa, CB:n viikkonäytöllinen. Ovulaatiotestejä muutama. Päätin sitten tehdä ovulaatiotestin, koska sehän saattaa näyttää raskauden, "pehmeämpi lasku negaan".. Puoli tuntia pissanpidätystä ja se näytti tältä:

Sydän jätti muutaman lyönnin välistä, kaivoin kaapista digitestin ja tiristin kuppiin tilkan, kastoin digitestin ja sydän pompottaen jäin odottamaan tulosta.

Mitä tää nyt tarkoittaa? Voiko ovulaatiotesti näyttää plussaa vaikka ei ois raskaana, vai johtuuko digitestin nega siitä, että edellisestä vessakäynnistä oli niin vähän aikaa? 

Epätoivoinen kun olen, hajotin vielä sen digitestin. 
Ehkä käyn ostamassa uusia testejä... 


keskiviikko 29. toukokuuta 2013

Terveisiä Berliinistä!

Reissusta on kotiuduttu! Säät olisivat voineet suosia enemmän, mutta mukavaa meillä oli silti. Piinapäivä-ajatukset sai hyvin pidettyä aisoissa, oli niin paljon kaikkea nähtävää, shoppailtavaa ja syötävää :D 

Berliinin shabby chic-tyyli vetosi minuun, tägit ja graffitit olivat paikkapaikoin todella hienoja. Varsinkin siis itäpuolella, länsipuolella ei niin houkuttanut muu kuin edullisten ketjuliikkeiden tarjonta. 


Ylempi kuva on juutalaisten muistomerkiltä, kyllä se paikan karu historia veti ajoittain hiljaiseksi. Nähtävyyksiä jäi vielä ensi kertaan, muutamassa päivässä ei koko kaupunkia koluta.


Sitten asiaan. Tänään on pp8, enkä nyt kyllä sano suuntaan enkä toiseen mitään oireita. Normaalisti tässä vaiheessa alkaa tiputtelu, mutta luget pitää sen poissa, joten ei siitäkään voi mitään päätellä. Luget on muuten ehkä maailman ärsyttävin lääke, yäk. Kattellaan sit maanantaina/tiistaina, käynkö ostamassa Femaria vai lisää Lugesteronia.


Ai niin, mä oon nyt lomalla! Kattellaan niitä työjuttuja sit kymmenen viikon päästä! :P 







tiistai 21. toukokuuta 2013

Treffit tehty!


Tänään tehtiin inseminaatio, mies kävi aamulla hoitamassa hommansa ja yhdessä menimme yhdentoista maissa inssiin.
Miehen näyte oli tosi hyvä, taas niitä B-liikkuvia oli enemmän, mutta kuulemma pesussa niidenkin liikkeet vilkastuu. 15 miljoonaa pikkukaveria ruiskutettiin kohtuun, jossa munasolu jo niitä kuulemma odotteli, "treffit on tehty!" Sanoi lääkäri.
Sain Lugesteronet tueksi loppukiertoon, ja jos tästä kierrosta en tule raskaaksi, niin ensi kierrossa Clomien tilalla Femarit, puolitettu annos. 

Nyt olo on toiveikas, pitkästä aikaa. Ihanaa, että mies pääsi mukaan itse inseminaatioon, että sentään on paikalla jos tuosta tapahtumasta elämä saatiin alulle :)

Polilta palasin töihin ja työkaverin kanssa buukattiin heinäkuulle lennot New Yorkiin! Saimme työpaikan opintorahastosta avustusta, ja aluksi työkaveri oli siirtämässä reissua ensi kevääseen, johon oli pakko huomauttaa, että mun tarkoituksena ei ole ensi keväänä olla matkustuskunnossa. Että voi olla, että matka jouduttaisiin perumaan. Onneksi ystävä tämän ymmärsi, tietää siis yrityksestä ja hoidoista. 

Reissua pukkaa muutenkin, lauantaina lähdemme työporukalla Berliiniin, opinto-/virkistysreissu ;) Siellä ei parane nyt liikoja tuhlailla, että jää sit matkakassaa New Yorkiin! 
Siskolle sanoin, että toivotaan, että josko Murphyn laki tai joku muu toteutuisi, ja oisin jossain kauheissa alkuraskauden pahoinvoinneissa reissussa? ;) 

Tänään on hyvä päivä, paljon parempi kuin eilinen :)

Ai niin, ja enää kaksi työpäivää, (+Berliini), niin alkaa kahden kuukauden kesäloma! Emmä tajua jotenkin ollenkaan :D


sunnuntai 19. toukokuuta 2013

Kontrolliultraa.

Torstaina, kp10, kävin kontrolliultrassa, jossa todettiin limakalvon olevan hyvä, mutta oikealla oli "vaan" yksi folli tulossa, kooltaan 12mm. Viime clomikierrossahan ne neljä oli tässä vaiheessa 17mm. Clomien pitäisi vaikuttaa vielä tässäkin kierrossa.
Inssi sovittiin tiistaiksi, tänä iltana pitäisi pistää Pregnyl, hui! Jännittää niiden sekoittelu ja vähän se pistäminenkin.. 

Nyt on ollut väliviikko Superdieetissä, jonka olen kyllä mennyt pääasiassa SD:n 6.vkon ohjeilla. Huomenna alkaa siis SD extra, eilen käskettiin pitämään tankkauspäivä, tankata hiilarivarastot täyteen ja buustata aineenvaihduntaa.
Eilen oltiin työporukalla Likkojen Lenkillä (8,5km), luulin että sinne mennään urheilemaan, mutta hitto meillähän oli kuoharitarjoilu huoltopisteillä :D eikä perhana voitettu paras asu-palkintoa, vaikka me oltiin kyllä ehdottomasti näyttävin joukkio! Ilta jatkui työkaverin tupareihin, jossa tuli syötyä ihan liikaa, tankkauspäivä indeed!  Ei ehkä ihan oikeaoppisesti, liikuntaa, alkoholia ja rasvaa tulisi välttää tankkauspäivänä.. Karseen olon sain anyway, vaikka en paljon juonutkaan.

Tupareissa taas sai nieleskellä, keski-ikäinen täti kertoi kuinka tyttärellä ja hänen miehellä piti olla vaikeaa saada lasta, mutta sitten polttareissa oli morsiussaunassa rikottu kananmuna päähän tuomaan vauvaonnea, ja kas, tytär on nyt raskaana! Sehän tässä on vielä kokeilematta! 

Postauksen alla kuva, keskiviikkona käytiin miehen kanssa vetämässä vähän porrastreeniä legendaarisissa Pispalan portaissa, huh huh! Salilla käynti on tällä viikolla jäänyt vain yhteen, en loppuviikosta sitten viihtinyt lähtee porrastreenistä kipeytyneillä jaloilla salilla, vaan kävin perjantaina palauttelevan hölkkälenkin lauantain "urheiluja" varten..

Nyt tuulettumaan motskarin tarakalle, hälvenee eilisen skumpat ja väsymys! 

torstai 9. toukokuuta 2013

Helatorstai.

Uusi kierto alkoi, ultra on ensi viikon torstaina, kp10. Eli ovulaatio on varmaan maanantaina tai tiistaina, eli ei tässä ehkä hätää sen suhteen.

Tällä viikolla olen vähän lipsuillut Superdieetistä, ihan suunnitellusti kyllä, mies täytti 30, ja synttärikakkua on syöty kahteen kertaan. Eilen kävimme syömässä Ravinteli Berthassa Tampereella, voin suositella! Ja ruuan kanssa meni viiniä, kylläpäs nousi päähän viiden viikon tipattoman jälkeen.. Vaikka kotona oltiin jo puoli yksitoista, oli tänä aamuna krapulainen olo. Ei huvita kyllä heti ottaa uudestaan, tuo terve elämä on niiiin paljon mukavempaa.
Urheilemaan en ole tällä viikolla päässyt, koska kurkku on ollut kipeä ja yskittää :/ tulis ees kunnon tauti päälle, taas tälläistä pientä, joka vie voimat.

Harjoittelin hieman kakun kuorruttamista sokerimassalla, mies sai synttärikakukseen kunnon prinsessakakun :D ekaa kertaa kokeilin, aikaisemmin olen keskittynyt juustokakkuihin.. Kivaa hommaa, voisi tehdä useamminkin, mutta jonkun pitäisi ne myös syödä...

lauantai 4. toukokuuta 2013

Kohta uuteen kiertoon!

Jopas on blogi taas unohtunut. Mutta eipä tässä mitään blogin aihepiiriin ole päivitettävääkään ollut. Tämä kierto oli välikierto, onneksi se on kohta ohi.

Jännittää se inseminaatio. Mitenköhän sitä toimitaan, jos ultra on kp10-12 ja osuu ke-pe, niin ovulaatio saattaa olla silloin sunnuntaina? Meneekö tämä kierto taas ohi? Tiedän että saatetaan(/käytetään jokatapauksessa?) irroituspiikkiä, mutta ei kai sitä voida perjantaina kp12 vielä antaa ja tehdä inssiä? Nämä asiat tietty selviää polilla, mutta hätähousu kun olen niin mietin niitä jo nyt.. :)

Vapun vietin kummipojan (ja siskon) luona, se tyyppi on kyl mahtava, leikattiin isojen poikien tukka ja käytiin vapputorilla ja kattoon vappucruisinkeja :) Kohtahan se täyttää jo kaksi, ostettiin vappupallo, jossa Maatti ja Sama, eli Martti ja Salama. Huikeaa lapsen ilo yhdestä pallosta! :D

Kerroin kuukausi sitten Superdieetistä, se on sujunut tosi hyvin, repsahduksia ei juuri ole ollut, vappupäivänä tosin söin yhden pienen rahkamunkin (morkkistaa edelleen). Muuten herkut on olleet protskupatukoita tai zeroa. Alkoholia en oo juonut yhtään! Treenannutkin olen melkein suunnitelmien mukaan, 3-4 kertaa viikossa salilla ja 3-4 kertaa aerobista.
Nyt enää viikko jäljellä, vähän on kilojen pudotustahti hiipunut, aineenvaihdunta ei ole vielä ottanut luvattua boostia viime sunnuntain tankkauspäivästä. Tähän mennessä pudotusta 5,4kg, tämä siis viidessä viikossa. Kyllähän mä mielellään pudottaisin toiset viisi, sit vois hetken aikaa keskittyä lihasten kasvattamiseen ja kiinteytymiseen.
Voin näet sanoa, että nahkan määrä on näemmä tässä kropassa vakio, täytteet vaan lähtee :D
Mutta alkuviikosta salilla sain hyvän mielen huomatessani, että mun haba on isompi ku vieressä treenanneilla teinipojilla :D ne on ne elämän pienet ilot!

Nyt meen herättään miehen päikkäreiltä, et tulee tekeen mulle ruokaa! Mies on kyl paras, se tekee mulle dieettiruuat mukisematta <3


sunnuntai 21. huhtikuuta 2013

Huti.

Ei yritystä tässä kierrossa. Ovis tekee tuloaan, vaikka testi ei aamulla paljon tummempi ollut, mutta ovislimat bongattu. Mutta silti, odotetaan ensi kiertoa ja inseminaatiota.

Mies ei innostunut asiasta, kaksoset kuulemma menis, mutta kolmoset ei :D Ystävä sanoi, että oon epätoivoinen, kun edes mietin yritystä, ehkä. Ärsyttää vaan, että taas lykkääntyy kuukaudella. Mutta yhdessä tässä perhettä perustetaan, niin kai sitä pitää miestäkin kuunnella.

Tämä fb:sta sattumalta löytynyt kuva oli miehelle piste iin päälle:

lauantai 20. huhtikuuta 2013

Ovulaation metsästystä.

No jo on kumma, torstaina, kp10, ultran mukaan follit(?) 17mm, nyt on jo kp12, eikä mitään ovulaatio-oiretta, pientä tuikkimista, ei minkäänlaisia limoja! Testikin on ihan tyhjä! Kyl tähän aikaan aina joku haalea viiva on. Mitä tää tälläinen on?!?

Eihän me edes saatais yrittää, eikä vielä ollakkaan, mut mä haluaisin toisaalta kokeilla, koska millä todennäköisyydellä siellä hedelmöittyy yhtään mitään? Mies on realistisempi, että koska monisikiöraskausriski on, sitä pitää oikeesti harkita. Mä oonkin tällainen haihattelija, tulta päin vaan, mietitään tilannetta sitten. Heh.

Tässä vielä kuva testistä, ei mitään!


torstai 18. huhtikuuta 2013

Turha reissu?

Tänään oli clomiultra. Bussissa matkalla sinne laitoin miehelle viestiä, kun ei työkiireiltä mukaan päässyt, että pärjään kyllä, vaikka jännittää, aavistuksen turhalta tuntuu tällainen seurantaultra. Kuinka ollakaan, ultrassa näkyi vasemmalla puolella joku 14mm ja toinen pienempi. Oikeaa puolta katsoessa lääkäri sanoi että oho, täällähän nyt onkin näitä. 4 isoa munarakkulaa, jotain 17mm kipale. Ilmankos on vähän masussa tuikkaillut.
Eli, clomit toimii minulla näemmä liiankin hyvin ja yrityksen osalta tämä kierto pitäisi jättää nyt väliin kaksos- tai kolmosriskin takia. Great. Kyllähän se itku siinä tuli, vaikka yritin olla urhea. Lääkäri ei osannut oikein lohdutella, muuta kuin että "positiivista, että siellä jotain tapahtuu".
Ensi kierrossa kuulemma vielä clomit vaikuttaa, niitä on turha syödä, joten seurantaultra taas kp10-12, ja sit tehtäisiin inseminaatio.
Sisko ja ystävä (hoidoissakin itse käynyt) ehdotti, että entä jos sitä ei kuuntele lääkäriä, ottaa sen riskin? ;) Samaa rupesin miettimään, että mikä on todennäköisyys että nyt tärppää, jos ei oo kerta puoleentoista vuoteen tärpännyt?!
Oonko mä nyt ihan pöhlö ku edes mietin lääkärin kiellon uhmaamista? Tai sit jos käytetäänkin kumia ja se meneekin rikki? ;) nimim. epätoivoinenko?

sunnuntai 14. huhtikuuta 2013

Sivuvaikutukset.

Nyt on neljä päivää syöty clomeja, sivuoireena ainoastaan vatsan turvotusta iltaisin ja pientä nipistelyä myöskin lähinnä iltaisin. Sain varattua ultra-ajan ensi viikon torstaille, kp10.

Kysyin lopuista verikokeista, siellä luki, että tulokset saan seuraavalla kerralla, joten turhaan odottelin lappuja kotiin. Sain kumminkin vastaukset puhelimessa, keliakiaa ei ole, ja testosteroni on normaali. Eli verikokeet on puhtaat, ei häikkää siellä.

Mulle valkeni vasta nyt tässä, että välttämättä ei tartte mitään pistoksia clomien kanssa. Jotenkin jäi sellainen mielikuva polilta, että pistokset kuuluu automaattisesti juttuun.. Voi myös olla, että erikoistuva lääkäri sanoi väärin? En kyllä edes muista varmaksi, kuka lääkäri on sanonut ja mitä.. No väliäkös tuolla, asiat selviää torstaina. Ja onneksi pystyn järkkään työt niin, että pääsen, tuo aika oli vähiten paha töiden kannalta. Eikä tarvinnut vielä kertoa töissä ;)

Flunssa on tosiaan vaivannut koko viikon, urheilemaan en ole päässyt, mutta ruokavaliota on noudatettu, vaaka näyttää -4,3 kiloa lähtöpainoon :)

keskiviikko 10. huhtikuuta 2013

Clomit kehiin!

Taas on päivittäminen jäänyt, elämä tuli väliin ;)

Eilen pärähti kp1, ihan ennakkovaroitusten mukaan. Se on kyllä tää, että kun aina alkaa tiputteleen jo päiviä ennen menkkoja, niin sitä ei sit piinailekaan enää, osaa odottaa, että sieltä ne taas alkaa, tietysti pieni "entä jos" kummittelee. Siksi varmaan uuden kierron alkaminen ei tule niin yllättävänä ja musertavana uutisena.
Älkää ymmärtäkö väärin. Kyllähän sitä tuli taas viime perjantaina itkettyä miehelle, miksi meillä ei asiat voi mennä normaalisti, miks just me. Mies yritti mulle vakuuttaa, että ollaan vasta matkan alussa, ja että ehkä vauvasta tulee entistä parempi mitä kauemmin ja hartaammin sitä on tehty :')

Eilinen kierron aloitus meni sit vasta iltapäivään, joten kun soitin 13.30 hoitajan numeroon, oli takaisinsoittoajat eiliselle jo menneet. Ja koska olin töissä, ei ollut polilta saatuja lappuja mukana, luulin että sinne voi soittaa vain hoitajan (klo 9-11 ja 13-14) numeroon. Nyt kun tässä katon niitä lappuja, niin tässähän on klo 8-14 numero johon soittaa... Eihän siinä muuten mitään, mutta kun olisi toiveita ajanvaraukseen.. :/
Josta tullaankin tähän, että miten yhdistää työt ja lapsettomuushoidot? Missä vaiheessa kertoa esimiehelle (joka on kuusikymppinen mies)? Aika paljon pystyn itse muokkaamaan omia työaikojani, mutta on sellaisia päiviä, että poissaolojani ei katsota hyvälle työkavereiden puolelta. Josta päästäänkin siihen, että olisi ehkä aika ruveta ottamaan aikaa itselle, sittenhän se vasta on sumpliminen jos on lapsi ja se tulee esim kipeäksi, asiat on pakko laittaa tärkeysjärjestykseen.

Alkuun mainitsin elämän väliintulosta.
Minullahan on ollut tämä painonpudotusharrastus, jossa on junnailtu ja jojoiltu ees taas. Nyt otin itseäni niskasta kiinni, ja päätin, että tarttee kunnon potkun persiille, ei muu auta. Otin yhteyttä pt-ystävään, jolle ehdotin, että teetkö ohjelman vai otanko osaa Fitfarmin Superdieettiin? Päätettiin ottaa osaa molemmat! Ystävällä tosin vain muutaman kilon kiristelyä, itsellä pudotettavaa 10-15kg. 6 viikkoa tiukka ruokavalio ja treenit päälle.

Ensimmäinen viikko menikin hyvin, sain kaikki treenit tehtyä ja ruokavaliossa pysyin. Maanantaiaamuna heräsin kurkkukipuun ja nuhaan :/ Pelkällä ruokavaliolla mennään nyt ja jos loppuviikosta pääsisi vähän urheilemaan.. Menkkaturvotusta tai ei, paino on kumminkin 2,4kg pudonnut viikossa :)
mutta kiva olla tässä yhdessä ystävän kanssa, joka ensinnäkin tietää minut ja osaa vähän tarkentaa treenineuvoja ja personoida ruokavaliota.. Koska eihän sitä nyt ihan täysin ohjeen mukaan voi koskaan mennä ;) Plus tuki ja tsemppi mitä toiselta saa :)

No niin, nyt on taas sekavaa tekstiä suollettu ja tilannekatsausta tehty, blogien lukeminenkin on jäänyt töiden ja treenien jalkoihin. Huomenna alkaa clomit, katsotaan mitä ne tuo tullessaan :)

Edit: olisiko aika kertoa äidille? Kommentoin kummipojan kuvaan fbssa, että "tädin 30 vuotta vanha Marimekon paita päällä :)" johon äitini: "riittää siitä vielä sunkin lapsille ja lapsenlapsille!" Touche.

keskiviikko 27. maaliskuuta 2013

Pääsiäisloma.

Ihana loma!

Loma alkoi visiitillä siskolaan, missä kummipoika, 1v10kk, oli kipeänä. Suunnitellut ulkoilut ja talviaktiviteetit jäivät tämän vuoksi väliin, mutta kiva reissu oli silti. Katsottiin ehkä miljoona kertaa netflixistä autot-pätkiä.

Kotona olenkin hiimaillut villasukat jalassa ja viltti harteilla, niin nautin kotona olosta! Mahtavaa kun valo lisääntyy ja etupihalla alkaa lumet sulamaan. Oon mä vähän pääsiäistäkin kotona laitellut, keräsin myös ulkovalot (ei siis jouluvalot ;)) etupihalta, ehkä se oli sen aika...

Ovis bongattu eilen, oli jotenkin kovemmat ovulaatiokivut kuin aikoihin. Siksi ei eilen oikein huvittanut pupustella, ehkä edellinen ilta riitti? Ajattelin, että tänään vielä kerkeisi, eihän joka päivä edes pitäisi, mutta illalla tajusin että taitaa olla liian myöhäistä tänään. Kyl on meillä ongelmat :D

Vielä ei ole kuulunut laskua kummempaa polilta, kai ne kirjeellä laittavat loput verikoetulokset?

Nyt suunnittelemaan pääsiäisen ruokaostoksia, minä teen menun ja mies kokkaa! Loistodiili ;) Tänään myös ohjelmassa combat ja huomenaamulla päästäänkin miehen kanssa yhdessä salille, mies vaihtaa samalla kuntosalille ku mä, joten kiva kun joku kattoo vähän mitä räpistelen ;)

Hyvää pääsiäistä kaikille!

maanantai 18. maaliskuuta 2013

Aukiolotutkimus.

Aukiolotutkimus tehty!

Menin yksin polille, miehen ollessa työreissussa tänään. Jännitti. Särkylääkkeet oli otettu.
Lääkäri oli murtaen suomea puhuva, erikoistuva lääkäri. Siinä vähän juteltiin, kiertopäivistä ja muusta. Verikokeista tulokset oli tullut kaikista muista paitsi keliakiasta ja testosteronista, ne oli ok. Ja sitten pöydälle, lääkäri vakuutti, että tämä ei satu paljon. Katetrin laitto nippasi vähän, sit vähän enemmänkin. Kysyi jostain eroosiosta/haavasta kohdunkaulassa, onko papa-koe otettu milloin?

Nesteen lähtiessä virtaamaan, kipu yltyi ja en pystynyt olemaan kiroamatta, itkemättä, vaikertamatta. "Minun täytyy nyt hakea toinen lääkäri kun sinä ei pysty kestämään", ja otti katetrin pois. Itku yltyi, olisin niiin halunnut kestää kivun. Enkä minä sille mitään voi, että sattuu, enemmän kuin mitkään menkat ikinä. Lääkäri tuli, hoitaja perässä. Hoitaja silitti olkapäätä, hymyili ja sanoi hiljaa, "koita jaksaa."
Tämä uusi lääkäri laittoi katetrin ja keskustelusta päätellen vähemmän nestettä siihen palluraan joka pitää katetrin paikallaan, kipu oli tällä kertaa siedettävä. Se eka lääkäri kysyi kohdunkaulan eroosiosta, johon tämä toinen lääkäri vastasi, että näyttää ihan hyvältä.
Vesi lähti kiertämään, ja ilmestyi nätisti ensiksi oikealle puolelle ja sitten vasemmalle. Ilman kipua. Vielä vähän itketti, helpotuksesta tosin.
Tämä onnistuneen tutkimuksen tehnyt lääkäri kertaili vähän, mitä seuraavaksi, ja jätti mut ekan lääkärin kanssa. Tämä lääkäri haluaisi kumminkin että papakoe otettaisiin (vaikka se on otettu viime toukokuussa), ei tajunnut että siihen tarttee lähetteen yms. Käski mennä omalääkärille ja hakea lähete.
Sain reseptin Clomifeneihin ensi kiertoon ja ohjeet kotiyhdyntöihin, näin mennään 2-3 kiertoa.

Kysyin vielä hoitajalta, että menenkö sinne papaan, kumpaa lääkäriä uskon, jos se "oikea lääkäri" oli sitä mieltä, että kohdunkaula näyttää hyvältä. Hoitaja sanoi, että usko vaan sitä oikeaa lääkäriä, papa voidaan ottaa polilla myöhemminkin jos tarve.
Itku oli herkässä hoitajankin penkissä, otti yllättävän koville tuo tökerö lääkäri. Takaisin koulun penkille en enää kyennyt.

Tämä erikoistuva lääkäri soitti vielä minulle äsken ja tarjoutui ottamaan papan huomenna gynellä, hän olisi siellä paikalla. Kieltäydyin, vetosin työkiireisiin. Kehotti menemään omalääkärille hakemaan lähete. Ehkä taidan kumminkin odottaa seuraavaan käyntiin, ei se voi päivän tai viikon päälle olla?

Onneksi nyt paikat on kumminkin todistetusti auki ja sain clomeihin reseptin :) vaikka vasta ensi kiertoon ne kerkeää, niin onpa hommat ainakin vähän taas edenneet :)

sunnuntai 17. maaliskuuta 2013

Sunnuntai.

Huominen aukiolotutkimus rupesi jännittämään. Vielä enemmän kun erehdyin lukemaan netistä kokemuksia siitä. Virhe.
Onneksi huomenna on "vaan" esimieskoulutusta, voin pitää option vapaasta loppupäivästä, jos sen jälkeen on kovin karseet kivut tai olot.
Verikokeiden tuloksissa kestää joissain jopa pari viikkoa, saankohan niistä jonkun soittoajan tai jotain? Tapahtuuko huomenna sen kummempaa hoitojen suunnittelua, vai odotellaanko verikokeisiin tuloksia?
Kauheasti kysymyksiä pyörii mielessä :)

Eilen oli vapaa lauantai-ilta, harvinaista herkkua. Siivosin, mies teki ruuan, avattiin shampanja hoitojen aloituksen kunniaksi, syötiin hyvin ja paljon ja katsottiin Skyfall. Tänään aurinkoinen päiväkävely ja kohta perinteiseen sunnuntai-saunaan :)
Onneksi huomenna on esimieskoulutusta, töissä on nyt taas raskasta, tiimimme palasi takaisin "normaaliksi" erään palattua äitiyslomalta, ja voin sanoa että tykkäsin tiimistämme enemmän kun tämä ihminen oli pois vahvuudesta. Miten voi yksi ihminen muuttaa ilmapiiriä niin paljon?
Siitäkin syystä on kivaa, että ensi viikko on lyhyt, saan aloittaa 10 päiväisen pääsiäislomani jo perjantaina :)

torstai 14. maaliskuuta 2013

Ensimmäinen käynti lapsettomuuspolilla.

Tänään oli eka vierailu polille. Jännittämään ei juuri kerennyt, juoksin autoon suoraan töistä kesken kiireisen työpäivän, ehkä pieni jännitys tuli odotushuoneessa, mutta sekin suli pois kun huoneeseen päästiin.

Lääkäri kyseli ensiksi miehen tiedot, ja mainitsi alkoholinkäytöstä, mutta ei alkanut sen enempää saarnaamaan, koska siemennestetutkimus oli normaali. Se tyhjä kohta testituloksissa mitä viimeksi pohdin, "siittiöiden muoto", johtui siitä, että sitä ei enää tutkita, sillä ei ole niin väliä.

Minunkin esitietokaavake käytiin läpi ja katsottiin ultralla munasarjat. Ja ihanastihan sattui just oleen kp2.. Kaikki oli kunnossa, jonkun pienen vaarattoman myooman se kohdun seinästä löysi, mutta ei pitäisi vaikuttaa tähän juttuun.
Eli seuraavaksi aukiolotutkimus, joka pitäisi tehdä kp5-10, aluksi lääkäri epäili ettei aikoja näin pian ole, menisi seuraavaan kiertoon. Mutta hoitaja löysikin yhden ajan ensi viikon maanantaille, joten saadaan hoidettua se jo tässä kierrossa! Ja verikokeet olisi hyvä tehdä kierron alussa, ne saan jo huomenna otettua. Eli homma lähti heti rullaamaan :)
(jännittää tosin mitä verikokeet tuo tullessaan, iloinen olen, että keliakiakin testataan, pieni epäilys siitä on herännyt viime päivien aikana. Nimenomaan ihokeliakiasta, selittäisi ehkä kummallisen ihottuman kyynärpäissä, nivelkivut ja mahdollisesti lapsettomuuden. Hmm.)

On jotenkin huojentunut olo, sai asiat eteenpäin. Ja niin mahtavaa, että tutkimukset saadaan heti tästä kierrosta käyntiin. Ai miten niin kärsimätön luonne? Ja mies on ihana, tukee ja nyt jotenkin ehkä taas konkretisoitu sille tää "proggis". Että tässä on tosiaan joku tavoite johon pyritään :)

keskiviikko 6. maaliskuuta 2013

Siemennestetutkimuksen tulokset.

Reissusta on kotiuduttu, tämä päivä parannellaan vielä aikaerorasitusta kotosalla :) reissu oli mahtava, Amerikkaan on päästävä uudelleen!

Reissun aikana oli tullut simppatestin tulokset.

Näytteen ulkonäkö (viitearvo)

Agglutinaatio 0
MAR-testi Neg (<10%)
Kiinteys Ei
Round solut 2x10(potenssiin6)/ml (<1x10(potenssiin6)/ml)

Siittiöiden määrä

Tilavuus 2ml (>1,5ml)
Siittiöitä 46x10(potenssiin6)/ml (>15x10(potenssiin6)/ml)
Kokonaismäärä 92.00x10(potenssiin6) (>39x10(potenssiin6))

Siittiöiden liikkuvuus

A. Nopeat, suoraan 2%
B.Hitaat 66%
A+B 68% (A+B>32%)
C.Paikallaan liik. 5%
D.Liikkumattomat 27% (<60%)

Siittiöiden muoto

Tässä kohtaa kaikki kohdat oli tyhjänä. ???

Raportti ja diagnoosi

Lausunto: tässä näytteessä siittiötiheys, siittiöiden kokonaismäärä ja siittiöiden liikkuvuus ovat normaalit. Siittiövasta-ainetesti (MAR-lcG) on negatiivinen.

Tämän analyysin perusteella hedelmöittämiskykyä voidaan pitää hyvänä.

Oletin tulosten olevan toisenlaiset, noilla elämäntavoilla. Toivoinkin, että miehen elämäntapamuutoksella (alkoholin vähentäminen, tupakoinnin lopettaminen), olisi meidän lapsensaantiongelmat korjattu. Ja kummastuttaa tyhjät kohdat "siittiöiden muoto"-kohdassa?

Jännittää mennä ensi viikolla polille, mistä se vika löytyy. Löytyykö ollenkaan? Jos mun kierto on säännöllinen, ovulaatio testien ja oireiden perusteella tapahtuu ja sperma normaalia, ni missä vika? No, tämän takiahan hoitoihin hakeudutaan.

Tämä kierto meni yrityksen osalta ohi, ovulaatio tapahtui reissun aikana, eikä matkajännitykseltä fiilistä seksin harrastamiseen juuri ennen matkaa ollut.

Alla kuva menomatkalta, Grönlanti näytti aika huikealta :)

lauantai 2. maaliskuuta 2013

Terveiset Washingtonista!

Työreissu on jo yli puolenvälin!

Täällä on ollut mahtavaa, keväisempi keli mitä Suomessa, ei lunta, aivan loistavat shoppausmahdollisuudet (hyvästi päivärahat!), ihmiset on ystävällisiä ja työtkin menee siinä sivussa!
Ja ihan vaan by the way, ihme harjoittelijoiden kanssa sitä joutuukin töitä tekemään, mun paikalliset assarit on ollu tekemässä mm. The Wirea ja West Wingiä...

Aikaero on ottanut vähän voimille, rytmi alkaa kääntyä vasta nyt, neljännen yön jälkeen heräsin vasta 7.15.. Muut yöt onkin ollut lyhyempiä aamusta, ei uni riitä. Vaikka sanovat, että näinpäin se on helpompi, pelottaa mitä se on kun palataan Suomeen. Mullahan on normaalisti hyvät unenlahjat, saatan aamulla sanoa miehelle, että vitsi kun en saanut unta eilen, pyörin varmaan vartin sängyssä... :D

Loppuun kuvia, taattua iPhone-laatua..









keskiviikko 13. helmikuuta 2013

Tiputtelusta sen tietää.

Pitäisihän se jo uskoa, tiputtelu sen kertoo, menkat alkoivat tänään. Kierto oli ennätyslyhyt, 26 päivää. Viimeiset pari päivää olin melko rauhallinen, en viitsinyt testata, toisaalta kun kaapissa enää vain yksi viikkonäytöllinen testi, ja toisaalta siksi, että ei se testaaminen tulosta mihinkään muuttaisi.
Mutta siitä olen varma, että nyt siellä tapahtui jotain. Ja se joku ei jaksanut pitää kiinni. Yk19 ja ensimmäistä kertaa joku merkki siitä, että siellä jotain tapahtuu. Heh.

Lyhyt kierto on toisaalta hyvä juttu, toisaalta huono. Hyvä siksi, että nyt ovis siirtyi pari päivää aikaisemmaksi, joten teoriassa kerkeää sen just ja just hyödynnetään ennen reissua. Huono siksi, että nyt osuu sit menkat just polikäynnille. Mitä siellä ekalla kerralla tehdään, tehdäänkö sisätutkimus, pitäisikö siirtää sitä aikaa?

Mies kävi antamassa spermanäytteen, hyvin oli kuulemma suoriutunut, ei ollut suorituspaineita :) Kuulemma viikossa tutkivat, sitten kun tulokset valmiit, lähettävät laskun, kun lasku maksettu, saadaan tulokset. Kuulosti hassulta, onko tuo ihan normaali systeemi?

Ei tässä muu auta ku katse kohti seuraavaa kiertoa. Onneksi tulee se reissu, on jotain muuta ajateltavaa. Yllättävän hyvin sitä taas tän pettymyksen ottaa, ehkä tuo että tietää polikäynnin tulevan, että apu on tulossa :) Saa nähdä kuinka koville sitä sit ottaa pettymykset hoidoissa, se voi olla toinen juttu.

sunnuntai 10. helmikuuta 2013

Tapahtuiko siellä jotain?

Eilen laitoin siskolle viestin, "mä en tiiä mikä mulla on. Huono olo ollut pari-kolme päivää. Ällöttää. Väsyttää. Tissitkin jotenkin pinkeenä, kovat ja aavistuksen aristaa. Onko perus pms:ää, vai jotain muuta. Teoriassa mahdollista, mutta voi olla että kuvittelen taas näitä oireita. Tiputteli eilen ja tänä aamuna vähän, voi olla menkkoja mut ajallisesti vois olla kiinnittymisvuotookin. Emmä tiiä, taas rakentelen pilvilinnoja, mutta niinku aina, täältä tiputaan vielä. Nyt siis kp23/28-30."

Huono olo loppui eilen iltaan mennessä, tissitkin pehmenivät ja illalla alkoi suht rankat tiputtelut, jatkuen nyt aamulla. Ei tähän aikaan kierrosta noin paljon tiputtele, ei nyt housuun asti, mut runsaasti pyyhkiessä kirkasta verta.

Voiko olla, että siellä tapahtui jotain? Huono olo oli oikeasti, meinasin mennä laattaamaan töissä kesken kaiken. Emmä noin kovaa pahoinvointia oo ennen saanut suggestoitua itselleni..

Ei mulla muuta, mielen veti matalaksi, nyt yritän tsempata itteeni kahden tunnin maraton-jumpalle :/

sunnuntai 3. helmikuuta 2013

Sunnuntai.

Mä oon ollut koko tammikuun käytännössä flunssassa. Toissaviikolla yritin hiukan urheilua, mutta viikko sitten flunssa iski uudelleen päälle. Kävin torstaina lääkärissä kuulemassa että virus se vaan on. Aargh. No nyt jo paljon parempi olo, tänään kävin jo uhkarohkeasti kävelyllä. Joko ensi viikolla pääsisi salillekin?

Vuoden alusta olen orjallisesti kirjannut kaikki syömiset kalorilaskuriin, ja olenkin liikunnan puutteesta huolimatta saanut pudotettua muutaman kilon, jouluturvotukset mukaanlukien 5,6kg :) vielä ei kyllä olla viime kesän huippulukemissa, vielä pari kiloa pois, niin ollaan samassa kuin viime kesänä :/ joko jo oppisi, että en voi enää koskaan palata vanhaan? Tuo kalorilaskuri, tai ylipäätään ruokien kirjaaminen ylös, on minulle paras tapa laihtua. Helposti viikolla elän kurissa ja nuhteessa ja viikonloppuna heitän kaikki estot pois, ei hyvä.

Ovulaatiokin oli, vaikka en testannut, oireet löytyivät. Se saatiin kumminkin hyödynnettyä, vaikka makkarissa nyt onkin ollut viime aikoina hiljaista. En tiedä, tuliko joku haava johonkin vai mitä, mutta tuli aavistus verta seksin jälkeen? Jostain googletin, että näin voi käydä ovulaation aikana? Vähän hätkähdin, koska näin ei ole aiemmin käynyt.

Ensi kierrossa jää yritys väliin, just pahimmoilleen se reissu oviksen aikaan..

maanantai 28. tammikuuta 2013

Asiat etenee.

Saimme vihdoin ajan lapsettomuuspolille! Maaliskuun puolessa välissä tosin vasta, mutta kumminkin! Mieskin sai varattua ajan tutkimuksiinsa, se on parin viikon päästä. Ihanaa kun vihdoin alkaa tapahtua!

Pitkä aika odotella lääkäriaikaa, mutta onneksi tässä kuukauden päästä tiedossa työreissu Washingtoniin! Olen tässä yrittänyt katsella shoppausmahdollisuuksia, jos vaikka kerkeisi jossain töiden välissä ostoksillekin ;)

tiistai 8. tammikuuta 2013

Uuden alku.

Uusi vuosi alkoi, toivottavasti tästä vuodesta tulee meille kaikille parempi kuin edellisestä!

Olen vielä lomalla, menen töihin ylihuomenna. Ihan mahtavaa, kun on ollut näin pitkä loma.
Joulu vietettiin perinteisesti, muutama päivä minun vanhemmilla ja sit käytiin syömässä miehen vanhemmilla tapanina. Ihanaa rentoilua.
Välipäivinä matkasimme Tallinnaan. Mies oli luvannut viedä minut kolmekymppislahjaksi pariksi yöksi reissuun, ja meillä olikin varattu sviitti Viru-hotellista. Sauna ja kylpyamme. Ylin kerros. Aika luksusta :)
Syötiin hyvin, testattiin "Leib resto ja aed", "Sfäär" ja vielä lounas African kitchenissä. Täytyy laittaa linkit näistä myöhemmin kun saan läppärin, pädiltä en linkkejä saa laitettua..
Monta ravintolaa jäi vielä listalle, mihin olisi mentävä. Täytyy tehdä ruokamatka Tallinnaan joku kerta :) varsinkin kun se on edullisempaa kuin täällä, esimerkiksi Leibissä, alkushampanjat, kolme ruokalajia, viini ja olut ruuan kanssa, jälkiruokaviinit ja mulle vielä jälkkärin kanssa cappuccino, maksoi yhteensä 87e. Eli noin puolet siitä mitä Suomessa. Eli kannattaa kokeilla jotain muutakin kuin Olde Hansaa ;)

Nyt olin viikonloppuna taas pussailemassa siskonpoikaa. Harmi että kummipojalla oli räkätauti, joka on nyt sit mulla, kun vielä kylmetin itseni laskettelumäessä, niin sehän oli siinä. Mutta oli se kaikki sen arvoista :)

Huomenna on nyt sit se omalääkäri, tehdään gynetutkimus ja sit vihdoin saa lähetteen eteenpäin.
Mut hei, kertokaa mulle, miks tässä vaiheessa edes sisätutkimus tehdään? Mitä se omalääkäri sieltä kattoo? Jos kumminkin kohta meen polille, jossa varmastikin tehdään tutkimus ekoilla kerroilla?

Mies ei oo vieläkään saanut aikaiseksi varattua aikaa spermanäytteeseen. Ei kuulemma oo kivaa mennä ruikkimaan purkkiin. Kerroin kyllä, että aika vähällä mies tässä proggiksessa pääsee.. Ymmärtää kyllä, mutta kyllä mäkin ymmärrän et ei se oo kiva mennä jonnekin "julkiselle paikalle" hoitamaan hommia..

Oviskin taisi olla juuri viikonloppuna kun olimme miehen kanssa eri kaupungeissa. Fiilistä ei kyl kummallakaan ollut, puhuttiin että tuntuu turhalta yrittäminen, nyt kun odotetaan tutkimuksiin pääsyä. Kun ei tiedä missä vika. Ehkä ne fiilikset tässä palaa kun saadaan hommaa käyntiin.

Mutta kyllä tämä vuosi tästä lähtee käyntiin! :) toivotaan meille kaikille positiivisia tuulia!

Loppuun vielä kuva talvisesta Tallinnasta. Nuo oli maisemat sviitin ikkunasta :)