Viides viikko.

En vieläkään jotenkin usko sitä. Tuntuu niin uskomattomalta, että tosiaan ollaan tässä. Ajattelin vielä tehdä tällä viikolla viikkonäytöllisen testin, vaan saadakseni varmuuden, että näyttää enemmän kuin viime viikolla.

Soitin tänään polille, ja kuten pelkäsinkin, varhaisultra menee joulun ja pyhien takia vasta ensi vuoteen, loppiaisen jälkeen. 9+1 pitäisi silloin olla. Sanoin kyllä että täytynee mennä yksityiselle, että saa mielenrauhan joulun ajaksi. Vasta toisesta yksityisestä sain ajan ensi viikon perjantaille, 6+4, kuulemma aiemmin ei välttämättä näy sykettä. 

Polilta sanoivat, että kannattaa varata aika neuvolaan mahd pian, siellä on kuulemma ruuhkaa. No, varasin neuvolan tämän hetkisen asuinpaikan mukaan, tammikuussahan emme asu enää tämän neuvolan piirissä. Joulun pyhät vaikuttaa siihenkin, se on jo ensi viikolla! 6+2 pitäisi olla silloin. Hui! Tämähän vaikuttaa jotenkin siltä, että mä oon niinkuin kaikki muutkin, menen äitiysneuvolaan! 

Eilen illalla iski taas pelko. Muistin, että mullahan on se pieni, n.2cm myooma kohdun takaseinässä. Jostain luin, että myoomat saattaa aiheuttaa keskenmenon. Mutta polilta kysyin, onko syytä pelätä, niin ei pitäisi, se on niin pieni. Silti asia jäi vaivaamaan, tietenkin. Tänään päivän aikana tuntui taas tuikkauksia, niin pelko hälveni hetkeksi.

Minua on vaivannut nyt muutamana yönä unettomuus. Minua, joka nukahdan kahdessa sekunnissa. Joskus aikoinaan valitin aamulla miehelle, että "en jotenkin saanut illalla unta, pyörin varmaan vartin sängyssä.." Mies oli sitä mieltä että se ei ole vielä unettomuutta... Nyt pyörin ainakin puoli tuntia joka ilta ja monena aamuyönä olen herännyt vessaan neljän maissa, enkä saa enää unta. Tänäkin aamuna olen herännyt 4.45. Todella outoa minulle. Toki on paljon asioita jotka pyörii mielessä, mutta on asiat aiemminkin pyörinyt, mutta koskaan aiemmin ei näin pahasti ole unet menneet sekaisin. Liitän tämän kyllä tähän tilaan, samoin kuin närästyksen, mikä on ruvennut aika ajoin vaivaamaan. Rinnat on jättimäiset - mies ei valita - mutta ne on niin kipeät, että ei niistä mitään iloa sille ole :D 

Lauantain kekkerit työporukalla meni kai hyvin, en tiedä huomasiko kukaan kun kaadoin mimosat salaa viemäriin ja join omia sidukoitani koko illan ;) Yhtä hyvää ystävää (joka myös kärsii lapsettomuudesta), en pystynyt huijaamaan, se aavisti, vaikka näkikin että join siideriä. Mutta onneksi hän otti asian hyvin, kertominen pelotti. 

Nyt yritän sinnitellä hereillä vielä hetken, ei taida uskaltaa päiväunille enää näin kuuden maissa mennä.