perjantai 30. syyskuuta 2011

Muutos suunnitelmiin?

Jollen raskaudu tästä kierrosta, jää yrittely pariksi kuukaudeksi. Tuntuu todella pahalta, haluaisin niin kovasti äidiksi, ja tietenkin kaikki mulle heti nyt.

Syy siihen on oma terveys. Mulla on ollut mystistä nivel- ja lihaskipua jo pari vuotta, ja olen nyt yhteensä 13 koeputkea antanut verta tutkittavaksi, ja ainoa mikä siellä on outoa, on tumavasta-aineet, jotka ovat positiivisia. Se saattaa merkitä alkavaa sidekudossairautta (SLE tai MCTD) tai sitten se ei merkitse mitään, sanoi reumalääkäri. Määräsi oxikloriinia, jota en uskaltanut heti aloittaa, sivuvaikutuksia peläten. Sanottakoon vielä, että muita oireita noihin sairauksiin liittyen ei ole...
Työterveyslääkäri kumminkin nyt sanoi, että kannattaisi aloittaa se lääkitys, kokeilla. Siinä sitten kysyin, että entäs jos tulee raskaaksi? Käyttö raskauden aikana ei ole suositeltavaa ilman painavaa syytä (jota mulla ei ole) ja ehkäisystä tulee huolehtia huolellisesti hoidon aikana... "entäs jos ehkäisyä ei enää ole?" tämän jälkeen lääkäri sanoi hiukan kuivasti, että pitää miettiä kumpi on etusijalla. Äänensävystä oli aistittavissa hienoinen ärtymys, että hemmettiäkö kyselet apua, jos näin olet päättänyt...

Juteltiin Miehen kanssa, Mies sanoi, että on kamalaa katsoa mua iltaisin nivelkivuissa ja tuskissani, mutta ei sekään ole mukavaa, mun raskaushaaveet ja -innon tietäen,  että se pitäisi laittaa jäihin.
Päätettiin (juttelin myös sairaanhoitajaystävän kanssa), että jos kokeilisi pari kuukautta sitä lääkettä, sen aikaa käyttäisi ehkäisyä, kattoo sitten.

Mutta vielä ei tartte ruveta lääkeitä syömään, odotetaan ensi viikkoon, tämä kierto loppuun, koska....

Nyt on kp 25, dpo 9 tai 10..

Eilen oli mielenkiintoista töissä. Aamupäivällä teki mieli kahvia, keitin itselleni kahvit, kahvin jälkeen iski todella huono olo, pyörin takahuoneessa, että menenkö oksentamaan vaiko en. Onneksi olin yksin töissä, sai rauhassa huilia sohvalla. Oksu ei onneksi tullut. Työpaikkaruokalan sadonkorjuubuffet odotti, sinnekään en ihan heti pystynyt menemään. Vessassa käydessä tuli hiukan jotain ruskeaa valkovuodon seassa, saattaahan se merkkailla ensi viikon menkkojakin?
Kotona tyhjensin tiskikonetta kun huono olo iski taas, vielä pahempana. En pystynyt täyttämään konetta loppuun, pakko oli mennä sohvalle elbailemaan, oksulta säästyin taas.

Mahaa on poltellut menkkamaisesti, mitä se ei yleensä kyllä tee ennen menkkoja. Ja jotain ruskeaa tuli vielä tänä aamunakin.
Pinna on kireä kuin viulun kieli: Eilen raivosin ensiksi sähköpostin edessä kun ikea family-tunnarit ei suostuneet toimimaan useista uusista salasanoista huolimatta ja kun autossa kerroin tätä asiaa Miehelle, puolihuutoa ja kirosanojen siivittämä, Mies sanoi varovasti: "On se hyvä että et mistään vähäpätöisestä asiasta raivoa..." Pakko oli hymyillä :)

Kävin kyllä eilen ostamassa pari testiä, mutta vielä en ole uskaltanut testata...

sunnuntai 25. syyskuuta 2011

piinaviikot.

Nyt on kp 20/29 ja dpo 5 tai 6. Eli varsin jänniä aikoja elellään, ja tietenkin oon löytänyt jo vaikka mitä raskausoireita! Vatsaa on nippaillut, ollut paineentunnetta, ilmavaivoja, menkkamaisia kipuja, kuplintaa. Ehkä vähän jopa huonoa oloa, palelua, flunssan oireita... Kumma on ihmiskeho, keksii oireita. Koska mitä olen lukenut internetin ihmeellisestä maailmasta, ei näitä oireita nyt ihan vielä kai pitäisi olla.

Ihaninta on kumminkin tuo mies, joka on selvästi innoissaan, että jos olisinkin raskaana, silittelee mun mahaa ja miettii ääneen onkohan siellä joku? :) Kysyin, että entä jos siel ei olekaan? No, sit yritetään uudestaan.

Nyt ajatukset muualle ja ulos haravoimaan, pakko käyttää nämä sunnuntait hyödyksi!

torstai 15. syyskuuta 2011

Itsensä palkitsemista.

Heräsin tänä aamuna ennen kuutta kun Miehellä oli herätys. Miehen lähdettyä töihin, jäin pyörimään sängyssä ja eikö työasiat tulleet pyörimään päähän niin, että oli pakko nousta. Noh, rakastan kyllä näitä rauhallisia aamuja, kun saa rauhassa syödä aamiaisen, tsekata blogit ja laittaa itsensä. Loppujen lopuksi huomaa, että kello onkin jo ihan liikaa, ja kohta myöhästyn töistä. Se siitä rauhallisuudesta.

Sisko kävi täällä viikonloppuna Käppyrän kanssa, oli ihan mahtavaa. Vielä kun sattui to-del-la harvinainen vapaa lauantai ja siskon pesue lähti vasta maanantaina, sain pussailla kummipoikaa monta päivää :)  Mahtavaa, kun Käppyrän kanssa voi jo keskustella, keskustelun taso ei vielä tosin oo kovin älyllistä, kun vastapuolen kommentit koostuu pelkistä vokaaleista ("-ööö..").. Ja se hampaaton hymy sulattaa kyllä sydämen :) Suloinen lapsi, vaikka puklaskin mun olkapäälle.
Siskokin on ihana, voisipa sanoa parhaaksi ystäväksi nykyään. Vierailu piristi mun työntäyteistä elämää todella <3 (ja Mieskin lässytteli Käppyrälle siihen malliin, että kyllä silläkin on vauvakuume, ei vaan myönnä :P)

Sunnuntaina oli tosiaan vanhemman kummipoikamme 5-vuotissynttärit. Miehen sisko R kyselikin kovasti, että miten maltan olla, kun Käppyrä on meillä, eikö tuu kauhee kuume? Eikö vieläkään olla otettu kierukkaa pois? Kiertelin vaan kysymyksiä... En oo siis paljastanut, että kierukka on pois, kivempi se on ilmoittaa sitten kun on oikeesti uutisia :) Tiedän että R ei pysy penkillään jos sellaisia uutisia tulee :)

Ja tuohon otsikkoon... Hups. Tilasin kengät.  (tilipäivä, synttäritkin tulossa, tartten syyskengät, tartten ruskeet kengät, niistä sai -20%, piti mun itteni jotenkin palkita ylennyksestä, noi vaan on hienot...)

keskiviikko 7. syyskuuta 2011

kaason pesti.

Lapsuudenystäväni ilmoitti eilen hääpäivänsä ja kysyi otanko vastuulleni meikin, kampauksen ja kaason tehtävät. Hääpäivä tosin on vasta vuoden päästä, 1.9.2012. Ensimmäisenä mietin, saanko työvuorot sovitettua niin, että pääsen häihin, jotka pidetään kotipaikkakunnallamme. Sitten tajusinkin, että jos kaikki menee suunnitelmien mukaan, mähän saatan olla äitiyslomalla tuolloin! Siinä menikin sitten eilinen päivä hymistellessä töissä, asia jotenkin konkretisoitui, että tosiaan, enhän mä välttis oo työelämässä tuolloin.... :) hassua, jos niin tosiaan käy :)

Eka kaason pesti! :)

maanantai 5. syyskuuta 2011

Let the games begin!

No niin, tänään on kp 1 ja ensimmäinen yrityskierto alkoi. Eli ensi viikon lopulla alkaa hedelmällisin aika, sanoi ovulaatiolaskuri. Onneksi sattuu työajat olemaan kerrankin sellaiset, että olemme yhtä aikaa kotosalla, voipi ehkä jotain tapahtuakin ;)

Viikonloppuna oli työpaikan isot kekkerit,  ties vaikka olivat viimeiset työpaikan juhlat hetkeen, missä nautin avoimesta baarista ;) Meillä näitä juhlia riittää, viime viikolla olisi ollut 4 tilaisuutta juhlia työpaikan piikkiin. Seuraavat juhlat onkin sitten vasta kuukauden päästä. Nykyään sitä kyllä ei niin usein jaksa juhlia, varsinkin jos on seuraavana päivänä töitä, niinkuin usein on.
Lauantaina oli kyllä mukavaa, kivaa kun sai laittautua, laittaa oikein mekon päälle ja lilaa luomeen! Ja kuulinpas ihania asioita eläkkeellä olevalta työkaverilta, käski olla muuttumatta, hän on saanut palautetta, että minusta pidetään kovasti tuolla talossa :)
Eilinen menikin sitten löffäillen sohvalla, käytiin me kyllä kävelyllä ja ruokaakin laitettiin. Ja pesin pyykkikorit tyhjiksi. Minulla on tämä kumma taipumus, en osaa olla täysin jouten. Tai jos minulla on vapaapäivä, ahdistun, jos en saa tehtyä mitään kotihommia tai muuta järkevää. Menee vapaapäivä hukkaan jos ihan vaan oleilee! :D Tässä asiassa olemme varsin erilaisia tuon Miehen kanssa, hän pystyisi helposti nukkumaan koko päivän, jos en hyppisi vähän väliä kysymässä, että mitä tehtäis, millon syödään, nouse jo!!! Mies sanoikin mulle joku aamu joskus, kun herättiin, että "käänny.", "miksi?", "mä vedän ton vieterin sun selästä että jaksat taas päivän touhuta!"

Nyt odotan viikonloppua kovasti, miun rakas siskoin tulee meille, mukanaan suloinen kummilapsemme, "Käppyrä" 3,5kk! Edellisestä näkemisestä tuleekin kuluneeksi pari viikkoa, joten Käppyrä on varmasti kasvanut kovasti! Kovasti jutteli ainakin eilen, kun siskon kanssa puhuin puhelimessa :) Lempi-täti pääsee taas vaipanvaihtohommiin ja nuuhkuttelemaan vauvantuoksua!

Sunnuntaina onkin sitten toisen kummilapsen, Miehen siskonpojan, synttärit, 5 vee! Miehen sisko onkin ollut ehkä pahin vauvakyselijä, on hiillostanut jo viimeiset 3 vuotta, että millon millon.. "Sano sit heti ku jätätte ehkäisyn pois!" "Vähän ois suloista jos teillä ois vauva!" Vielä ei olla kyllä kerrottu että ehkäisy on pois, mieluummin mä yllätän plussalla sit joskus! :P Miehen sisko on itsekin ollut krooninen vauvakuumeilija, ja heille onkin nyt tulossa kolmas lapsi, laskettu aika on huhtikuussa. Joskushan tuo sanoi, että "eikö ois suloista jos oltais yhtä aikaa raskaana?" No, se ois tavoitteena! :)


lauantai 3. syyskuuta 2011

miksei aika voi kulua nopeammin?

Odotan niin kovasti uuden kierron alkamista, että pääsisi yrittämään oikeasti. Hölmöähän se on, mutta minkäs sille voi, jos on vähän kärsimätön... Mitenköhän mulle käy, sit jos/kun tuun raskaaksi ja on 9 kuukauden odotus edessä? :D Enkä oikein tiedä, mitä tänne blogiinkaan kirjoitella, ei vielä ihan uskalla vauvanvaatteista bloggailla...

Hauska asia, että sain ylennyksen töissä päivä-pari sen jälkeen, kun päätimme lopettaa ehkäisyn ja antaa beiben tulla. Kävi mielessä pomon siitä ilmoittaessa, että ettepäs tiedäkään, mitä mulla on suunnitelmissa, vähän ehkä tuli syyllinen olo. Mutta kyllähän he sen tajuavat, tämän ikäinen naikkonen, vakityössä ja saman miehen kanssa vuosikausia, niin jossain vaiheessa ne lapsetkin astuvat kuvioon, suurimmalla osalla.
Eihän siinä muuten mitään, mutta työ jossa olen, omaa varsin eriskummalliset työajat. Olenkin sanonut jo aikaisemmin, että sitten jos lapsia tulee, tuskin tuota duunia teen, mieluummin vietän aikani perheen parissa kuin työn parissa. Mutta saapa nähdä, haluan kyllä kokeilla, millaista on yhdistää 6 päiväinen työviikko ja iltatyöt perheen kanssa... Pelottaa jo valmiiksi. Isosti nostan hattua miehelle, että on jaksanut 6 vuotta minua ja mun työtä.

Meillä tulee muuten tänään tasan 6 vuotta meidän ensitreffeistä :) Muistan sen jännityksen treffeille mennessä, ja miten oli niin siistiä, et juttua riitti, istuttiin iltakasista yökahteen asti vaan höpötellen kaikkea :) Eikä se hölömö ees tajunnut pussata mua illan päätteeks!
Hassua, miten aika kuluu. Just pari päivää sitten puhuttiin, että on sitä aika paljon kasvanut ihmisenä tässä kuudessa vuodessa. Jotain on ilmeisesti pysynyt samana, kun kerta jaksetaan toisiamme edelleen katsella :) Tosin, ehkä se just meidät on pitänyt yhdessä, että nähdään niin vähän ;) On sitä meilläkin omat kriisimme ollut, niinkuin varmasti kaikilla. Mutta niistä on selvitty ja päätetty, että yhdessä me selvitään mistä vain!

Nyt mä taidan mennä unille, huomenna on töitä ja työpaikan isot kekkerit, ei parane olla silmäpussia tällä esimiehellä! :P