Rakenneultra 20+3

Tässäpä nopeat kuulumiset eilisestä rakenneultrasta.

Odotushuoneessa ei jännittänyt yhtään niin paljon kuin nt-ultraa odotellessa, tyypin potkiessa napaa kohti, tiesi, että ollaan siellä ainakin elossa. Sanoin miehelle et taitaa olla pää alaspäin kaveri nyt siellä. Mukava yllätys myös oli, että ultraamassa oli sama täti kuin ekalla kerralla. 

Ja niinhän siellä olikin, beibe pää alaspäin. Hienosti esitteli sydäntään ja keuhkojaan, kaikki virtaukset ja kammiot niinkuin kuuluukin. Siirryttiin katsomaan jalkoja, hoitaja sanoi, että anteliaasti levittelee jalkojaan, ei häpeile yhtään. "Tässä on oikea jalka koukussa ja vasen suorassa.." No, näkyykö mitä siellä on jalkojen välissä? No, näkyyhän täällä, te olette siis halukkaita tietämään kumpi tulee? No kyllä. Noh, tässä näkyy tälläinen pussukka... ...Kivespussit... ja tuossa on pippeli... Se on poika. 

Kyyneleet tuli silmiin, meille tulee poika <3 Kaikki rakenteet oli niinkuin pitää, kasvanut oli tasaisesti, painoarvio 381g. Pari päivää vanhempaa vastasi kooltaan, niinkuin nt-ultrassakin. Mutta kaikki oli kohdillaan, kasvoista oli vaikeaa saada kuvaa, koska tyyppi esitteli akrobaatin taitojaan olemalla puolet ultrasta varpaat otsalla, kaksinkerroin :D Mutta kasvotkin lopulta nähtiin, komealta näytti :)

Myönnän, hetken olin siinä sukupuolen kuultuani hämmentyneenä, olin niin kovin varma olevinaan, että siellä on tyttö. Muutkin ovat olleet varmoja olevinaan, sain jo Ruotsin tuliaisina punaiset rusettisukat, joiden pohjassa lukee "älskling" <3 ja myönnän, olin ostanut yhden mekon ja punaisen hupparinkin pienelle. Mies yritti mua ostaessa toppuutella, mutta ajattelin, että koska olen kaikki ystävien vauvojen sukupuolet arvannut oikein, tottahan toki tiedän kumpi meille tulee. No, enpä tiennyt. 

Mutta älyttömän onnellinen olen, asiat on mallillaan. Pieni poika, äitin poika <3 

Puoliväli.

Tänään tuli täyteen 20. raskausviikko, huh! Ollaan jo puolessa välissä, vastahan me testi tehtiin. 

Torstaina on kauan odotettu rakenneultra, ihan mahtavaa! Sukupuoli halutaan saada selville, mun mielestä se pitää selvittää jos se kerta on mahdollista. 

Muutenkin elo on mallillaan, uuden kodin remonttia suunnitellaan, töissä haastattelin tänään mulle tuuraajaa, ja beibe myllää mahassa. Miehen sisko toi hoitopöydän, vaikka mies vastusti että tänne vuokrakämpässä ei enempää muutettavaa roudata, vasta sit uuteen. Toi myös nyssäkällisen vaatetta, mukana myös miehen vanha äp-makuupussi ja viltti <3 Sitten kun sukupuoli selviää, on kuulemma lisää tiedossa. Siskoltakin on tulossa vaatetta ja rompetta, huh! Ihania ovat :)

Nyt pystyy jo arvuuttelemaan tunnustelemalla mahan päältä miten päin tyyppi siellä on. Tänä aamuna taisi olla pää joka tuntui navan yläpuolella vasemmalla, siellä se kampesi itseään parempaan asentoon. 

Ja ikinä en unohda miehen ilmettä, kun tunsi ensimmäistä kertaa liikkeitä vatsan päältä, voi sitä onnea <3 

Tää oli nyt vaan tälläinen nopea kännykkäpostaus, katotaan jos torstain jälkeen ois enemmän kerrottavaa :)

Ihanaa alkanutta viikkoa kaikille! <3

Kahdeksastoista viikko.

Ensinnäkin, anteeksi hiljaiselo. Täällä on kaikki mallillaan, edellisen postauksen jälkeen seuraavana päivänä kokeilin vielä doppleria uudestaan ja sain kuin sainkin sydänäänet kuulumaan, senteistä se oli kiinni, en ollut tajunnut niiiin alhaalta kuunnella, ihan häpyluun kohdalta. Mutta siellä se sykki! 

Pakko myöntää, tuon jälkeen olen ollut vähän väliä kuuntelemassa, miten masussa menee. Sykkeen lisäksi ilmeisesti potkujakin saan joka kerta kuulla, ja nopeasti se bebe kiepsahtaa toiseen asentoon, häviää anturin alta :) 

Viime viikolla tunsin ehkä ensimmäiset liikkeet. Tai luulen tunteneeni. Jotain naputusta istuessani sykkyrässä sohvalla, parina päivänä kun housujen vyötärö painoi vatsaa jotain kuplia siellä tuntui. Tänä aamuna (17+1) tuntui hassua painetta ja ulospäin tuntui joku kovempi möykky toisella puolella vatsaa. Jonain iltana vatsa oli myös toispuoleisesti pömpöllään, liekö siellä oli venyttelyhetki meneillään :) pakkohan vajaat kakskytsenttisen tyypin on jossain tunnuttava! :D 

Alaselkä on oireillut edelleen, olen yrittänyt jumppailla, venytellä ja muuta. Välillä se auttaa, välillä ei. Täytyy ylihuomenna ottaa asia puheeksi neuvolassa.

Ai niin, ja toinen iso asia mikä on ajatukset vienyt, on uusi koti! Me löydettiin se! Rintamamiestalo, pihasauna, piha jossa omenapuita, marjapensaita ja syreeni :) Työmatka hiukan pitenee, toisen auton hankinta saattaa olla ajankohtaista sitten kun palaan töihin. Hetki pitää vielä uutta kotia odotella, huhtikuun lopussa saadaan avaimet, sit tehdään vähän remonttia (keittiö, alakerran lattiat, mahdollisesti seiniä...), ehkä toukukuun lopussa päästään muuttamaan. Siinä alkaakin sitten kesäloma ja heinäkuussa äitiysloma! Hurjaa! 

Maaliskuun lopun rakenneultra on vähän alkanut jännittämään. Menin lukemaan neuvolan oppaasta rakennepoikkeavuuksista, ei olisi pitänyt. Netin keskustelupalstoilta olen tietoisesti pysynyt poissa. 

Tunteet menevät laidasta laitaan kuten huomaatte, välillä olen maailman onnellisin, välillä huolissani. Pääosin olen kyllä onnellinen, tällä hetkellä asiat ovat vallan mallillaan, välillä ihan pelottaa kuinka hyvin asiat nyt on. 

Ihanaa viikkoa teille kaikille! :)