keskiviikko 31. elokuuta 2011

minä

Terkkari sanoi kierukkaa poistaessaan, että minulla on kauniit munasarjat. Jotenkin suloista, ei mulle kukaan ole koskaan kehunut mun sisuskaluja. Muutenkin kuulemma kaikki on kuin oppikirjassa down there. Kiva kuulla.

Kuparikierukka kerkesi olla paikallaan 3 tai 4 vuotta, se asennettiin sen takia, että minipillerit ei mulle sopineet, eikä hormonaalinen ehkäisy käynyt, koska tupakoin (silloin), oli verenpainetta (silloin) ja ylipainoakin (silloin about 30 kiloa enemmän kuin nyt). Joten kuparikierukka oli ainut vaihtoehto. Ja hyvä olikin, ei aiheuttanut mitään ongelmia. Meinasi kyllä lähteä lipettiin, oli kohdunkaulankanavassa ainakin 1,5 vuotta, siis poispäin tulossa, mutta kuulemma (ja todistetusti näemmä) ehkäisee sieltäkin. Johtunee varmaan kuukautiskupista, mikä sitä on alipaineensa vuoksi imenyt pois päin?

Siitä mukavaa, että koska en ole hormonaalista ehkäisyä käyttänyt, on kiertonikin aina ollut säännöllinen (paitsi minipillereiden aikaan, jolloin saattoi tiputella kolmekin viikkoa putkeen, siinä sitten mietittiin, että ei oo kyl järkee ehkäistä, kun mitään ei pääse tapahtuunkaan! :D). Menkat kestää kaikkineen 6-7 päivää ja kierto 28-29 päivää.

Eli siis luulisi, että minun raskaaksi tuleminen on helppoa, ainakin oppikirjojen mukaan jos mentäisiin.

Hurjaahan se on, oikeasti jos tulisi raskaaksi. Helppohan se on kirjoitella tänne ja puhua ja hössöttää, mutta entä sitten oikeasti? Tulisiko minusta hyvä äiti? Tulisiko Miehestä hyvä isä? Entä jaksaisimmeko hoitaa parisuhdettamme tarpeeksi lapsen synnyttyä? Osaisimmeko kasvattaa lapsesta täyspäisen ihmisen? Miten estää sen, ettei lapa lapsen niskaan niitä odotuksia mitä itsellä on omasta itsestä, tai omia kompleksejaan? Miten säilyttää maalaisjärki kaikkien ohjeiden, neuvojen, kieltojen ja kasvatusohjeiden keskellä?
Ei oppikirjoissa tälläisiä ole, miten niihin valmistaudutaan?

tiistai 30. elokuuta 2011

pohdintaa.

Ehkä tarpeen kertoa hiukan itsestäni ja meistä.

Olemme siis 28-vuotiaita, kihloissa, molemmilla vakituiset työt, asuntokin on ostettu pari vuotta sitten. Joten ehkä olisi aika miettiä lapsia. Tai minähän niistä olen haaveillut jo tovin, Miehen tottuessa ajatukseen menikin sitten vähän kauemmin.

Pikkusiskoni sai viime keväänä suloisen pojan, ja viime syksynä kuullessani raskausuutiset, myönnän, että pieni vihlaisu tuntui sisällä, että minä vanhimpana lapsena en ollutkaan ensimmäinen joka tuo lapsenlapsen meidän perheeseen. Mutta oli ihanaa seurata siskon raskautta ja olla mukana pienen miehen ensihetkissä. Ehkä se oli ihan hyvä, että sisko sai meistä ensimmäisenä lapsen, olen oppinut paljon vauvanhoidosta ja muusta. Kuumeiluun se ei tietenkään ole tuonut helpotusta... Aika pian siskon plussattua, aloitin vavva-lässytyksen Miehelle, että meille kans....

Kesällä menimme vihdoin ja viimein kihloihin (yli 5 vuoden yhdessäolon jälkeen..), ja nyt syksyllä päätimme, että ehkä voisi kokeilla mitä tapahtuu, kun kierukan ottaa pois...

Minulla oli siis kuparikierukka, jonka poistatin viime viikolla. Terkkari antoikin paljon vinkkejä raskautumiseen ja raskauteen, aloitinkin jo Ladyvita Maman popsimisen, että on sitten foolihapot kohdillaan, jos tärppää! Katsotaan kauan siihen menee, kyllästynkö vitamiinien napsimiseen jos mitään ei heti ekassa tai tokassa kierrossa tapahdu...

Mutta nyt siis menkkoja odotellessa (harvoinpa näin on..), että yrityskierto 1 voi alkaa!

maanantai 29. elokuuta 2011

Tästä se alkaa.

Niinpä. Tästä se tosiaan alkaa. Odotuksen odotus. Asia mikä loppujen lopuksi muuttaa elämämme täysin. Mutta onko se muutos välttämättä huono asia, se jää nähtäväksi. Sitä tässä nyt seurataan.