maanantai 27. tammikuuta 2014

Rv12 ja ultrakuulumiset.


Tänään kävimme nt-ultrassa, jännitti taas tosi paljon, vaikka toisaalta oli tunne että kaikki on hyvin, kun oireita on ja vatsa on kasvanut (turvotusta). Koko vastasi viikkoja 12+2 (tänään 12+0). Kaikki hyvin siis. Oli kyllä hassua nähdä, että joku siellä mun sisuksissa myllää ja kieppuu. Se, että siitä pienestä valkoisesta pisteestä joka sinne siirrettiin, on kehittynyt ihan ihmisen näköinen, tuntuu uskomattomalta. Koko raskaus tuntuu vielä ajoittain epätodelliselta. Vauva. Meille?
Pitkään saatiin ultrassa ihastella tyyppiä, hoitaja esitteli koko ajan, missä menee jalat ja kuinka tyypin vatsassa näkyi että hän on juonut lapsivettä. Sitten kun vihdoin viimein tökkimisen, yskimisen ja odottelun jälkeen tyyppi suostui kääntymään niin, että niskan näki, oli niskaturvotusta 0,86mm, eli ei huolta :)

Raskausoireina edelleen väsymys, uniongelmat, alaselän kivut ja yöllinen nenän tukkoisuus.. Alavatsassa kivut ovat nyt erilaisia, ei enää niin repiviä. Uniongelmat ilmenevät aamuyön heräämisinä, herään viiden maissa, ja käyn vessassa, enkä saa unta. Odotan että miehen herätyskello rupeaa soimaan 5.50 ja saan unta vasta miehen noustua ja lähdettyä töihin. Onneksi työaikani on yleensä joustava, voin mennä vasta yhteentoista tarvittaessa. 
Alaselän kivut on kaikista ärsyttävin "oire". Häntäluuhun/alaselkään sattuu kumartuessa, kenkiä jalkaan laittaessa, enkä pysty makaamaan kovalla alustalla jalat suorana enkä jalat koukussa. Yritin joku ilta rentouttaa alaselkää nostamalla jalat tuolille 90asteen kulmaan, niin itku tuli, enkä päässyt lattialta ylös ilman miehen apua. Johtuuko lihasten heikkoudesta (salikäynnit on jäänyt viime kuukausien aikana), vai raskaudesta muuten? Ei luulis lantion asennon vielä olevan vatsan takia muuttunut. Selkärangassa on ihan selkeä kohta, mihin sattuu. 

Huomenna on lääkäri. Neuvolaan vaihtui nyt muuton myötä ja taas pitää tutustua uuteen paikkaan. Täytyy kysyä lääkäriltä ainakin noista alaselän kivuista. 

Minulla on vaateongelma. Olen ostanut yhdet äitiyshousut pari viikkoa sitten, koska omista housuista mitkään ei mennyt enää kiinni ilman ahdistusta, kuminauhavirityksistä huolimatta housut tuntuivat tippuvan kun napit ei ole kiinni. Yläosissa on pitänyt käyttää mielikuvitusta, että on saanut pidettyä turvotukset piilossa töissä. 
Iltaisin tosiaan vatsaa turvottaa, söpöä raskausmasua ei ole, vaan näyttää siltä, että hyvin on syöty. Vielä ei tiukkoja vaatteita pidetä, varsinkaan kun omaa makkaraa sen verran päällä :) 
Mutta ongelma on se, että en osaa ostaa vaatteita, vaikka niitä ehkä nyt tarvitsisin. Äitiysvaatteet tuntuvat niin isoilta ja liioittelulta tässä vaiheessa, normiosastolta taas tuntuu tyhmältä ostaa, koska kohta kumminkin jäävät pieneksi. Äh, ehkä yritän sinnitellä vielä omien vaatteiden kanssa.  

En muista olenko kertonut, että ensi viikolla lähden Aslak-kuntoutukseen. Neljä päivää nyt, kesäkuussa viisi ja lokakuussa olisi kolme.
Kuntoutukseen osallistuminen raskaaksi tultua ei ollut ihan itsestäänselvää. Työpaikallamme tuli syksyllä haku, ja ajattelin kokeilla onneani, onhan minulla henkistä painetta ja nivelongelmia, vaikka nuori olenkin. Ja teinpä ainakin suunnitelmia tulevaisuuteen, ajattelematta raskausmahdollisuutta. Sanoin kyllä hakiessa työterv.lääkärille, joka tiesi yrityksestä, myös hoidoista. Ja tämä oli kirjattu hakemukseeni Kelalle. Minua ei olisi sinne hyväksytty, jos raskausmahdollisuus olisi ollut este. 
Kuntoutuslaitoksen mielestä en saisi osallistua, koska en sitoudu 100%, mutta koska halukkaita ei ollut jonossa, ja molempien, työterv.lääkärin ja -hoitajan mielestä asia on ok, ajattelin sinne osallistua. Lääkäri ehdotti, että viimeisen jakson voi suorittaa myös päiväkäynteinä, niin, että en olisi yötä kylpylässä. Mieskin tähän suostui, olemaan vauvan kanssa päivät, jos pystyn/jaksan/viitsin osallistua. Vielä ei voi tietää, mikä meno on lokakuussa. 

Johan tuli kilometripostaus. Tulipa ainakin kirjoitettua asiat mitkä on mielessä ollut :)
Mukavaa viikkoa teille kaikille ja onnittelut tätäkin kautta juuri plussanneille, taas on ollut plussa-aalto blogimaailmassa, ihanaa! 

tiistai 7. tammikuuta 2014

2. Varhaisultra.

Siellä hän oli, neljä kertaa suurempana kuin viimeksi ja kyllä sen jo vauvaksi tunnisti :) koko vastasi viikkoja ja kaikki oli niinkuin pitää. Kyllä helpotti tietää, että kaikki on kunnossa.

Meidän katkarapu rv 9+1 <3

Taysissa ultraamassa oli eri lääkäri kuin punktiossa ja siirrossa, ja se vähän harmitti, tämä vuorossa ollut on aina niin kliininen, onnittelut olivat väkinäiset, empatia oli vähän kadoksissa. Olisi ollut mukava kiittää sitä joka hoiti punktion ja siirron. Lähtiessä näin silloin vuorossa olleen IVF-hoitajan odotushuoneessa ja meinasin hänellekin kertoa meidän uutiset, mutta koska odotustilassa oli väkeä, maltoin mieleni. 

Työt jatkuivat tänään loman jälkeen ja on kyllä työmotivaatio hukassa, ajatukset on raskaudessa ja lähestyvässä muutossa. Koti on kaaos, tämä viikko vielä täällä vanhassa, viikonloppuna muutto kerrostaloon, väliaikaiseen asuntoon. Toivotaan, että kauan ei tarvitsisi kaksiossa kökkiä ja pian löytäisimme oman talon.