keskiviikko 16. lokakuuta 2013

Ja tästä se lähtee!

Kävimme eilen polilla suunnittelemassa tulevaa. Vähän jäi valju fiilis, johtunee omasta olosta, mutta olisi ollut kiva, jos hoitaja tai lääkäri olisi kysynyt vointia tai miten jaksan. Tuolla polilla ei siis ole ketään psykologia tai muuta, kenelle jutella henkisestä jaksamisesta. Aluksi en sitä kaivannut, mutta nyt alkaa huomaamaan, että se olisi ihan mukavaa jutella jollekulle kun alkaa kiristämään ainainen epäonnistuminen.

Mutta sitten asiaan. Mennäänkin siis pitkällä kaavalla. Eli Synarelan sumutuksen aloitan JO nyt sunnuntaina, ja sumuttelen aamun illoin ja 4.11 on kontrollikäynti ja toivottavasti uutta kiertoa jo viikko takana. Sit alkaa pistelyt, jossain välissä taas kontrolliultra ja punktio osuu joko viikon 46 loppuun tai 47 alkuun. Kuulostaa helpolta, eikö?

Muuten ihan jees tunnelmat, kivaa et päästään vihdoin tositoimiin. Jännittää tietty punktio ja hormonien sivuvaikutukset. 

Nyt ei pää toimi työpäivän jälkeen enempää tekstiä tuottaakseni, mutta onpahan kirjoitettu muistiin asiat. Muita pitkällä kaavalla menijöitä?

maanantai 14. lokakuuta 2013

Suoriutumista.

Sitä se arki tuntuu nyt olevan. Pitkät päivät töissä, kiire, ilmapiiri työpaikalla, sitten vielä nämä omat asiat, lapsettomuus, ongelmat syömisten kanssa ja nivelkivut jotka pahenee pitkistä päivistä töissä. Raskaalta tuntuu elo tällä hetkellä. En haluaisi valittaa, enkä myöntää että olen väsynyt, en kai mä nyt näin "pienestä" voi väsyä? Ei ole ollut intoa tähän blogiinkaan. Teitä muita olen seuraillut, ja aluksi jaksoin kommentoidakin, mutta nyt en ole saanut sitäkään aikaiseksi.

Huomenna mennään polille suunnittelemaan hoitoja. Sitten selviää sekin, että mihin ajankohtaan punktio oikein ajoittuu, viikolle 48 (marraskuun loppu) mitä suunniteltiin, mutta mitenkäs kun siinä vaiheessa on kierto jo loppuvaiheessa?  Eli aloitetaanko hoidot marraskuun alussa alkavasta kierrosta vai joulukuun alussa alkavasta kierrosta? 
Hoidot jännittää, vielä en ole kovin toiveikas, en osaa asettaa toiveita ainakaan vielä kovin korkealle. Pelottaa vähän millaiset kivut on ja miten hormonit heittää kropan sekaisin. 
Vähän tietysti myös jännittää työkuviot, en ole vielä kertonut työpaikalla hoidoista, ajattelin että odotan huomisen, laadin tuuraussuunnitelman kun tiedän enemmän hoidoista ja esitän sen esimiehelle. 

Nyt syömään ja takaisin töihin. Palataan.