torstai 16. helmikuuta 2012

pause.

Edellisestä päivityksestä on aikaa.
En tiedä onko kukaan minua kaipaillut, mutta pakko kai se on tännekin tilanne päivittää. 

Joskus jotkut asiat, kun sitä vähiten odotat, kaatavat sinut. Kaatavat maahan, vaikka luulit seisovasi jalat tukevasti maassa. Kuin salama kirkkaalta taivaalta.

Tällä hetkellä istun maassa pyllylläni, mietin, miten tästä noustaan. Hämilläni, miten tässä näin kävi. En ehkä tajua vielä koko asiaa. Toisaalta olen yrittänyt jatkaa eloa niinkuin mitään ei olisi tapahtunut. Välillä asiat taas muistuvat mieleen.

Haluan nousta, haluan vielä yrittää. Mutta ei se helppoa ole.

Mutta miksi? Miksi juuri nyt kun kaikki oli hyvin?