tag:blogger.com,1999:blog-90695762141777180832024-02-22T13:21:05.604+02:00odotuksen odotustaTulisiko meille vauva?emminkainen http://www.blogger.com/profile/17142547815945673672noreply@blogger.comBlogger145125tag:blogger.com,1999:blog-9069576214177718083.post-35144721602865956332014-08-24T19:14:00.001+03:002014-08-26T16:35:15.993+03:00Hän on täällä.<div>
<br /></div>
Viime tiistaina, 19.8, klo 22.23 meille syntyi täydellinen pieni poika. Tai pieni ja pieni, 53cm ja 4150g.<br />
<div>
<div class="separator" style="clear: both;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgVZexeJcAyWxeDceTXZ0AqGZ067CsYnWRGKgE-NBSgCTreMxXvYGr1dVdUyDNI4xc6BNJQnKndQUh9ymem-jXM7UKDR7HBXuxii_exNBlHEg7y7Lqu_HA2aTAdlkUGhUVVU0TL9Ok6KxQ/s640/blogger-image-1239206068.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgVZexeJcAyWxeDceTXZ0AqGZ067CsYnWRGKgE-NBSgCTreMxXvYGr1dVdUyDNI4xc6BNJQnKndQUh9ymem-jXM7UKDR7HBXuxii_exNBlHEg7y7Lqu_HA2aTAdlkUGhUVVU0TL9Ok6KxQ/s640/blogger-image-1239206068.jpg" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both;">
Yritän nyt kertoa tapahtumat ylös, postaus on kirjoitettu osissa, siksi saattaa olla kummallisuuksia ja varmasti jotain unohtuikin...</div>
<div class="separator" style="clear: both;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both;">
Synnytys käynnistyi supistuksilla edellisenä iltana, yö meni kärvistellessä, seuraavana päivänä yhden aikaan supistukset olivat jo niin kovat, ettei kuuma suihku ja kaurapussit auttanut, ja tulivat 6-9min välein ja kestivät pari minuuttia. Lähdimme ajamaan Taysiin, jossa huomattiin, että juu, 4cm auki, synnytys on käynnistynyt. Pääsimme suoraan saliin. </div>
<div class="separator" style="clear: both;">
Aluksi kokeilimme lämmintä geelipussia, ilokaasua ja PCP-puudutetta, josta pian siirryimmekin epiduraaliin. Silloin aukesi taivas. Sain hiukan nukuttua ja mieskin pääsi käymään syömässä. Avautuminen ei kumminkaan ollut niin nopeaa, joten sitä jouduttiin oksitosiinilla. Kalvot puhkaistiin puoli kuuden maissa, ja vesi oli normaalia. Jossain vaiheessa katetroitiinkin. Epiduraalia </div>
<div class="separator" style="clear: both;">
lisättiin ja oksitosiiniakin loppumetreillä. Vielä juuri ennen ponnistusvaihetta lisättiin epiduraalia. Kymmenen maissa illalla huomattiin, että poika on laskeutunut ja paikat avautuneet, lapsivesi oli kylläkin nyt vihreää, sopivasti vaihtui yövuorokin siinä vielä. Tässä välissä iski huono olo, ja oksensin. Kuulemma se on tavallista. </div>
<div class="separator" style="clear: both;">
Sain siinä viimeisen epiduraalin vaikutusta odottaessa luvan alkaa harjoittelemaan ponnistamista, enkä ollut kyllä varma mistä reiästä se meinaa ulos tulla, sen verran oli painetta peräpäässä. Vartin yli kymmenen sain luvan ponnistaa. Väliliha puudutettiin ja eikun antaa mennä. 8 minuuttia, niin poika oli maailmassa. 9/9 pistettä. Täydellinen poika. Avautumisvaihe kesti 11h 15min, ponnistusvaihe 8min ja jälkeiset 9min.</div>
<div class="separator" style="clear: both;">
Totta se on, kaikki kivut unohtuu, kun palkinto on siinä. </div>
<div class="separator" style="clear: both;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both;">
En olisi ikinä uskaltanut tuutata sitä niin nopeasti, jos olisin tiennyt, kuinka iso se on. Mutta siitä huolimatta repesin vain vähän, ja yhden tikin sain. Edellisenä päivänä neuvolassa arvioitiin, että n.3,5kiloa.. Ja synnytyssalissakin 3,7kiloa. Mutta yli nelikiloinen jäpikkä sieltä tuli :D </div>
<div class="separator" style="clear: both;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both;">
Siinä saimme tutustua tunnin verran, ennenkuin hoitaja tuli mittaamaan pojan. Olimme esittäneet toiveen päästä potilashotelliin, jos vain kriteerit täyttyy. Ja kyllä ne täyttyivät, mutta koska synnytys tapahtui yötä vasten, 4 (vai viiden?) tunnin tarkistus vauvalle tehtäisiin synnytyssalissa. Että siihen asti saisimme odottaa salissa. Hoitaja mietti olikohan pojan sokereissa jotain, koska tärisi hiukan syntyessään, minun arvothan sokerirasituksessa oli normaalit. Mutta sokereita ei kumminkaan mitattu. Puoli kahden aikaan meidät tultiin häätämään osastolle hetkeksi, koska synnytyssalia tarvittiin seuraavalle, siellä oli ruuhkainen yö kuulemma. Osastolla ei miehelle ollut paikkaa joten mies valitsi oman sängyn päiväsalin penkkien sijaan. Me jäimme torkkumaan pojan kanssa. Väsynyt olin, olinhan nukkunut edellisenä yönä 45min ja nyt mentiin jo aamuyössä.. Puoli viiden maissa meidät haettiin pojan kanssa ja pääsimme matkaamaan hotellille maanalaista käytävää pitkin. Miehen soitin kuuden jälkeen hotellille meidän seuraksi. </div>
<div class="separator" style="clear: both;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both;">
Hotellissa meidän eloa seurattiin tarkasti, sokerit olivat vähän matalalla, mutta jo parissa päivässä nousivat normaaliksi. Tulehdusarvot olivat vähän koholla ja kohosivatkin koko ajan, vasta viimeisenä päivänä lähtivät laskuun, joten antibioottia ei tarvinnut. </div>
<div class="separator" style="clear: both;">
Kotiin pääsimme perjantaina ja lauantaina kävimme vielä kontrollissa tulehdusarvojen takia, nyt ne olivat laskeneet normaaliksi, ei jatkoseurannan tarvetta :)</div>
<div class="separator" style="clear: both;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both;">
Viikko siis siitä on, ja onhan tämä hurjaa. Ihanaa, vauvaa voisi vain nuuskutella ja tuijottaa. Monet itkut on päässyt, milloin mistäkin aiheesta. Mutta kovin onnellisia olemme miehen kanssa. Meidän oma perhe :) en olisi ikinä uskonut että olemme tässä pisteessä. </div>
<div class="separator" style="clear: both;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both;">
Ai niin, kotiinlähdön kruunasi hetki kun astuimme hotellista ulos. Ne ketkä ei tunne Taysia sairaalana, voin kertoa, että lapsettomuuspolin ovet ovat potilashotellin ovia vastapäätä. Se tunne, muisto siitä, miten niistä vastapäisistä ovista on kuljettu, toiveikkaana ja epätoivoisena, itku kurkussa useasti. Mutta sitten se muisto marraskuulta<span style="font-family: 'Helvetica Neue Light', HelveticaNeue-Light, helvetica, arial, sans-serif;"> siitä pienestä valkoisesta pisteestä joka näkyi ultran ruudulla, juuri siirretty alkio. Se sama valkoinen piste makasi nyt tyytyväisenä siinä kaukalossa isänsä kannettavana. Rakkaus. </span></div>
<div class="separator" style="clear: both;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both;">
<br /></div>
<br />
<br /></div>
emminkainen http://www.blogger.com/profile/17142547815945673672noreply@blogger.com14tag:blogger.com,1999:blog-9069576214177718083.post-42550013046337198642014-08-14T18:18:00.001+03:002014-08-14T18:18:13.669+03:0040+3.Laskettu aika oli ja meni. Tässä alkaa pikkuhiljaa turhautumaan, mutta oon ymmärtänyt, että se kuuluu asiaan. Ja sit on nämä ystävät ja sukulaiset, jotka tiedustelevat vähän väliä, mikä meno, jokojoko.. Hyväähän kaikki tarkoittaa, ja nuo kyselyt kuuluu asiaan.. Ystävän kanssa puhuin, ni hän lohdutti, että nauti nyt, kohta ei kukaan oo kiinnostunut sun voinnista, vaan kaikki pyörii vauvan ympärillä :D<div><br></div><div>Edelleen tuntuu epätodelliselta että meillä on kahden viikon sisään uusi perheenjäsen, huh! En malttaisi odottaa, että pääsen suukottelemaan tuota masumöyrijää... Oon yrittänyt puhella vatsalle, että täällä ulkopuolella olisi paljon enemmän tilaa möngertää, mutta vielä ei ole poika samaa mieltä, ilmeisesti siellä on niin hyvä olla :)</div><div><br></div><div><div class="separator" style="clear: both;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhaqLqmB00wUfYVDhyYpykXH0AVxVPwYnXhlM_Bs9X5f87VMRJoehRwg1Cma7jjr_ZGyiR6kISCQjQcLU6eIdnpW9wywzE6s34RtNM09MnM5ux6vQAddeymUDuPjzLxyS3D1n9WH8alJM0/s640/blogger-image-989029782.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhaqLqmB00wUfYVDhyYpykXH0AVxVPwYnXhlM_Bs9X5f87VMRJoehRwg1Cma7jjr_ZGyiR6kISCQjQcLU6eIdnpW9wywzE6s34RtNM09MnM5ux6vQAddeymUDuPjzLxyS3D1n9WH8alJM0/s640/blogger-image-989029782.jpg"></a></div><div class="separator" style="clear: both;"><br></div><div class="separator" style="clear: both;">Päivät alkavat tosiaan käymään vähän tylsäksi. Ei sitä jaksa siivotakaan koko aikaa. Joten päätin tehdä ristiäiskakkuun tossut valmiiksi. Haluaisin tehdä kaikkea lisääkin, näperrys oli niin kivaa! Oli muuten ensimmäinen yritys tehdä tuollaisia (tai koristeita sokerimassasta ylipäätään), ja aika hyvin ne onnistui, jotain parannettavaa jäi kyllä ensi kertaan.. </div><div class="separator" style="clear: both;"><br></div><div class="separator" style="clear: both;">Kävin tänään toivottavasti viimeisellä neuvolakäynnillä. Ensi viikon maanantaille on kyllä vielä aika, ja yliaikaiskontrolli on ensi viikon lopulla (41+4?), toivotaan ettei tarvitse mennä.. Käynnistys on sit joko heti kontrollikäynniltä tai viimeistään seuraavalla viikolla.</div><div class="separator" style="clear: both;"><br></div><div class="separator" style="clear: both;">Kerrotaan nyt sit kaikki speksit neuvolakäynniltä, vähän niinkuin loppuyhteenvetona, kumminkin unohdan ensi maanantailta päivittää, jos sinne asti päästään.</div><div class="separator" style="clear: both;">Pissa puhdas, niinkuin aina on ollut.</div><div class="separator" style="clear: both;">Verenpaineet oli <span style="font-family: 'Helvetica Neue Light', HelveticaNeue-Light, helvetica, arial, sans-serif;"> 125/88, siinä ne pyörii, vähän on alapaineissa nousua loppua kohti, mut ei mitään ihmettä.</span></div><div class="separator" style="clear: both;"><span style="font-family: 'Helvetica Neue Light', HelveticaNeue-Light, helvetica, arial, sans-serif;">Painoa on tullut raskauden aikana liikaa, 25,5kiloa. Auts. En selittele, liikaa herkkuja ja liian vähän liikuntaa.</span></div><div class="separator" style="clear: both;"><span style="font-family: 'Helvetica Neue Light', HelveticaNeue-Light, helvetica, arial, sans-serif;">Turvotuksiin sain nyt loppuvaiheessa yhden plussan. Aika helpolla olen päässyt. Vaikka oli helteetkin.</span></div><div class="separator" style="clear: both;"><span style="font-family: 'Helvetica Neue Light', HelveticaNeue-Light, helvetica, arial, sans-serif;">Sf-mitta 38cm. Koko ajan ollaan menty yläkäyrällä, nyt viime kerrat on pompsahtaneet yläkäyrän yläpuolelle. On kuulemma kasvanut selkeästi nyt loppuvaiheessa. Vielä muutama viikko sitten sanottiin, et poju on siro, ei mikään jättiläinen. Nyt terkkari epäili, että olisi 3,5kg, alle neljä kumminkin. Eli aika perus? </span></div><div class="separator" style="clear: both;"><span style="font-family: 'Helvetica Neue Light', HelveticaNeue-Light, helvetica, arial, sans-serif;">Vauvan sykkeet on olleet 140-150, tänään taisi nukkua, +135. </span></div><div class="separator" style="clear: both;"><span style="font-family: 'Helvetica Neue Light', HelveticaNeue-Light, helvetica, arial, sans-serif;">Liikkeet ++</span></div>Raivotarjonta, tosin ei vielä täysin kiinnittynyt.</div><div><br></div><div>Merkkejä lähestyvästä synnytyksestä olen yrittänyt bongailla, limatulppaa onkin irronnut jo parin viikon ajan, ja aavistuksen kipeitä supistuksia on ollut reilun viikon. Supistukset ovat epäsäännöllisiä ja lopahtavat aina yöksi. Jotenkin kuvittelen, että lähtö tulee yöllä, yöllisillä vessareissuille odotan et millon vedet holahtaa, tai milloin herään supistuksiin. Aamulla olen ihan pettynyt, että eikö taaskaan tullut lähtö. Nauroinkin miehelle toissailtana, että tää on kuin päiväni murmelina, joka aamu on, että taasko on samanlainen päivä edessä, kotona haahuilua tiedossa...</div><div><br></div><div>Just tänään sanoin miehelle, että oon kyllä voinut tosi hyvin nyt raskauden aikana, ei mitään suurempia vaivoja, vaikka kaikki asiaan kuuluvat on ollutkin. Oon jaksanutkin suht hyvin, nyt viime aikoina tosin beibe on niin alhaalla, että häpyluu tuntuu räjähtävän ja alaselkä nyt on ollut koko raskauden ajan kipeä. Käveleminen on aikamoista vaappumista nykyään :D valitan kyllä miehelle kaikkia vaivoja, ei se välttämättä jaksa edes katsetta koneelta nostaa jos jotain ulahdan sohvalta noustessa :D </div><div>Kovasti mieskin jo odottaa, että syntyisi jo. Vielä viime viikolla sitä selvästi hirvitti, ja jännittää edelleen toki, onhan tää iso muutos joka tulee. </div><div><br></div><div>Täällä oltaisiin jo ihan valmiita, että tervetuloa vauva meidän elämään <3</div>emminkainen http://www.blogger.com/profile/17142547815945673672noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-9069576214177718083.post-70808843133091254802014-07-24T14:00:00.001+03:002014-07-24T14:00:46.223+03:00Baby showerit ja viimeinen lääkärineuvola.<div><br></div><div><br></div>Kävin eilen (37+2) lääkärineuvolassa, ja kuten arvata saattaa, kesäsijaislääkäri oli vuorossa. Onneksi kysyin terkkarilta (joka sekin sijainen), että katsoo vauvan asennon ja arvioi vähän kokoa. Asento oli, niinkuin tiesinkin, edelleen raivotarjonta, pää liikkui vielä vähän, että ihan täysin ei ole kiinnittynyt. <div>Pissa puhdas, verenpaine ok, painoa tullut viime käynnistä +1200g/vko! On kyllä nyt turvotustakin, kiitos helteiden... </div><div>Lääkäri oli ihan mukava, ja kuulemma tehnyt äitiysneuvolasijaisuuksia, mutta silti vähän jäi tyhjä olo käynnistä. Kyseli olenko miettinyt synnytystä ja kivunlievityksiä. Varmaan olisi pitänyt olla epävarmempi tai jotenkin kysellä asioista, kun vastasin vain, että ajattelin olla "go with the flow", että kyllä ne kertoo siellä mitä tehdään. Enkä kieltäydy mistään kivunlievityksestä. Eipä lääkäri sitten enempää kysellyt/kertonut. </div><div>Kysyi onko ollut supistuksia, vastasin että jotain menkkamaisia kipuja, erilaisia kuin aikaisemmin, mutta ei niillä selkeää alkua eikä loppua ole ollut.. lääkäri vain naureskeli, että heh heh, no ei sulla sit oo ollut... </div><div>Sisätutkimuksessa lääkäri mutisi, että kohdunsuu on pehmentynyt ja kohdunkaula vähän lyhentynyt... Kysyin, kuinka paljon? No, on se lyhentynyt, on nyt ehkä nafti kolme senttiä... 4cm lukee vkolta 12+1. </div><div>Otti se streptokokkinäytteen ja kuunteli sydänäänet nopeasti (+150) mutta eipä sitten muuta.. </div><div>Eli kai tässä sitten vaan odotellaan, että jotain tapahtuu, mutta ilmeisesti paikat ei näytä siltä, että mitään tapahtuisi hetkeen? Ja kyllähän se synnytys jännittää, viime viikolla käytiin Taysissa tutustumassa, ja huh kun rupesi konkretisoitumaan tuleva synnytys. Niin, että se tosiaan pitää synnyttääkin? </div><div><br></div><div>Viime sunnuntaina oli the baby showerit <3 </div><div><div class="separator" style="clear: both;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhseuEQcgLq3ot57cSKHsYlaKGu7tk_XhkQrdBh0vaXmqbSHx43za0oR_yVv4ydtrmAQo5fY0-6K8bVVbIkEkcfIs7h4DtiHkKKqj4a_4IZ8FNuPdaVtz1KXHbs3O6vOyAdUbMEA9_knkc/s640/blogger-image-489530981.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhseuEQcgLq3ot57cSKHsYlaKGu7tk_XhkQrdBh0vaXmqbSHx43za0oR_yVv4ydtrmAQo5fY0-6K8bVVbIkEkcfIs7h4DtiHkKKqj4a_4IZ8FNuPdaVtz1KXHbs3O6vOyAdUbMEA9_knkc/s640/blogger-image-489530981.jpg"></a></div><div class="separator" style="clear: both;">Oli aivan ihana päivä! Tiesin ajankohdan, ja vieraat, muuten kaikki tuli yllärinä. Ihania ystäviä oli paikalla kymmenisen kappaletta (mukana myös tuleva mummo ja kummipoika) ja olimme meidän pihasaunan terassilla, mä sain onneksi istua varjossa :) oli hyvää ruokaa ja kuohuvaa. Leikkeinä oli hedelmäsoseiden maistelua ja arvostelua, vieraiden vauvakuvien arvuuttelua, ja vieraat saivat tehdä veikkauksia syntymäpäivästä, kellonajasta, pituudesta, painosta ja nimestä :) hauskoja nimiveikkauksia tuli kyllä, ja montaa niistä nimistä on pyöriteltykin mahdollisina ehdokkaina :) kaikki ajankohta veikkaukset oli elokuun puolella, vaikka niin toivon, että tää vois syntyä jo heinäkuun puolella.. </div><div class="separator" style="clear: both;">Tuo kollaasin viimeinen kuva on otettu sunnuntaina illalla, kun sisko ja mummo huomauttivat, että nyt on maha laskeutunut ja kiireisen päivän jälkeen (harjoitus)supisteli niin kovasti, että vatsa oli tuollainen puikula. </div><div class="separator" style="clear: both;"><div class="separator" style="clear: both;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjRZFbxR1Jfr0ii0bv2KGvmtctJB9t9lVVlhfAygFsuraXYX0ArtORcBoiz3IQlGucCxBAdTKyhewVT_wKxrSEFjR8iOcoBXG8B3h4_YBNkst37J_46TzS_NIQNjCZtPV5Gk5yFgXuZwYs/s640/blogger-image--1305250298.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjRZFbxR1Jfr0ii0bv2KGvmtctJB9t9lVVlhfAygFsuraXYX0ArtORcBoiz3IQlGucCxBAdTKyhewVT_wKxrSEFjR8iOcoBXG8B3h4_YBNkst37J_46TzS_NIQNjCZtPV5Gk5yFgXuZwYs/s640/blogger-image--1305250298.jpg"></a></div><div class="separator" style="clear: both;">Sain (tai siis vauva sai..) ihan kamalasti lahjoja! Vaippakakun, jossa vaippojen lisäksi liivinsuojia, Lansinohia, rintakumit, suklaata, bodyn, harsoja, pesunesteen, ruokalapun.. Samassa paketissa oli myös rintapumppu! Sain siskolta ja mummolta ammeellisen tavaraa, vaatteita (osa oli meidän vanhoja lapsuudesta, mutta myös uusia), Kimperin kantoliinan, Manducan ja koska sisko on kosmetiikkamyyjä, tuli tulevalle äidille myös kauneudenhoitotuotteita, mm. Lancomen putsarit, YSLin valokynää, Chanelin ripsiväri, Rubinsteinin silmänympärysvoide ja jotain seerumeita.... Sit sain kierrätyksenä tuollaisen kattoon kiinnitettävän kehdon, matkasängyn ja itkuhälyttimen... Sain myös kassillisen kummipojan vanhoja tuttipulloja ja mummo oli vielä hankkinut imetystyynyn ja Gracon matkarattaat! Osa tavaroista olisi tullut jokatapauksessa kierrätyksenä, että ei kaikki tosiaan ollut uutta :)</div><div class="separator" style="clear: both;">Mutta aivan ihania lahjoja, ja hyvin olivat kuunnelleet kaikki tarpeet! Eihän mun tartte enää shoppailla oikeastaan mitään, kaikki taitaa olla valmiina? Pinnasängyn reunapehmuste puuttuu, ja sen käytöstä/tarpeellisuudesta taidetaan ollaan montaa mieltä? </div><div class="separator" style="clear: both;"><br></div><div class="separator" style="clear: both;">En malttaisi odottaa, että saamme pojan syliin. On se vaan hurjaa, että ollaan näin pitkällä. Se on tuossa vatsanahkan alla, niin lähellä, mutta silti vielä kaukana. Käsittämätöntä. Pienestä kantapäästä pystyy ottamaan melkein kiinni, kun se potkii kylkeen. Mies juttelee iltaisin mahalle ja silittelee, ja töistä tullessa kysyy, miten sen poika jaksaa? Voi että, me rakastetaan sua <3 </div></div><br></div><div><br></div>emminkainen http://www.blogger.com/profile/17142547815945673672noreply@blogger.com5tag:blogger.com,1999:blog-9069576214177718083.post-265353248347422202014-07-07T10:39:00.001+03:002014-07-07T10:39:44.872+03:0035+0 ja äitiysloma!Huh huh, sitä ollaan jo näin pitkällä. Enää 5 viikkoa laskettuun aikaan! <div><br></div><div>En edes aloita pahoittelemaan ja selittelemään, miksi päivitystahti sen kuin hidastuu, en ole vain saanut sanoja ruudulle ja blogiin asti, tsori. </div><div><br></div><div>Tänään alkoi virallisesti äitiysloma, lomallahan olen ollut jo 5 viikkoa, joten tää ei nyt ihan hirveästi muuttanut asioita. Tänään kyllä ajattelin kokoavani pinnasängyn. Vaatteita olenkin jo laitellut, ja mies asetti mut ostoskieltoon, ei enempää vaatteita ennenkuin nähdään miten niitä kuluu. Siskolta sain äitiyspakkauksellisen 48-74cm poikien vaatetta, josta n.puolet tuli käyttöön. Ja nytkin tuntuu, että esim 62cm vaatteita on enemmän ku keretään käyttämään. Jotainhan tulee varmasti lahjaksikin. </div><div><br></div><div>Vaivoista, tänä aamuna otin kihlasormuksen pois, koska se on nyt parina päivänä näyttänyt jumiutumisen merkkejä, johtuuko lämmenneistä keleistä? Muuten mennään edelleen asiaan kuuluvilla vaivoilla, selkä on edelleen koko ajan kipeä, niinkuin on ollut alusta asti. Liitoskipuja on jonkin verran, varsinkin nyt kun Lihis käänsi itsensä ilmeisesti pää alaspäin pari viikkoa sitten. Uutena vaivana ollut jokusen päivän kävellessä sähköiskumaiset viiltelyt nivusista reiteen, oikeastaan pelkästään vasemmassa jalassa. Tuntuu, että jalka pettäisi alta. Kipu kestää vain sekunnin, mutta on todella ärsyttävä. Muutenkin, on hyviä päiviä, ja on huonoja päiviä. Toisina päivinä tuntuu, että ei ole vatsaa ollenkaan, ja toisina päivinä olo tuntuu todella raskaalta. Mutta se ilmeisesti kuuluu asiaan.</div><div><br></div><div>Harjoitussupistuksia tulee erityisesti kävellessä, mitään varsinaisia menkkakipumaisia supistuksia ei ole ollut. Ainoat kipeät kohtaukset on ollut rasituksessa tulevat kivut keskelle vatsaa, navan yläpuolelle. Tuntuu, että vauva tulisi ulos siitä kohtaa. Kipua oli varsinkin silloin, kun lapsen pää painoi siihen kohtaan. Kävin asiasta lääkärissäkin, koska ylivarovainen neuvolantäti pelotteli alkavalla napatyrällä. Lääkäri kokeili vatsan ja sanoi sen johtuvan vatsalihasten siirtymisestä sivuille, ja välin venyvän. Viikkoja tuossa vaiheessa oli jotain 30+, kuulemma tätä tapahtuu just tuossa vaiheessa.</div><div><br></div><div>Uusi kotimme on ihana, enää tämän kesän tavoiteremppoja on minulla eteisen tapetointi ja miehellä etuoven portaat. Keittiö valmistui ajallaan, olohuoneen ja ruokailuhuoneen sain tapetoitua ja puolipanelin maalattua. </div><div><div class="separator" style="clear: both;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgAz9fQDl1XqqmEi1Du2x4HOuDpstkKkbno8XUKO-eeauDCQMLK0qnEv76c4GhK-r-5FzIY92REJE3ogtKDHhx3Dnga4cXgLnEd-sfztgy9AcuHEg6HY1tyePgkENEloWys87gMMTPbVM8/s640/blogger-image--1940916098.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgAz9fQDl1XqqmEi1Du2x4HOuDpstkKkbno8XUKO-eeauDCQMLK0qnEv76c4GhK-r-5FzIY92REJE3ogtKDHhx3Dnga4cXgLnEd-sfztgy9AcuHEg6HY1tyePgkENEloWys87gMMTPbVM8/s640/blogger-image--1940916098.jpg"></a></div><br></div><div>Salaojaremonttikin meni aikataulussa, minä tosin olin sen viikon Aslak-kuntoutuksessa, eikä musta muutenkaan ois ollut kauheesti apuja. Yritin mä kantaa kiviä turvaan kaivurin tieltä kukkapenkin reunasta, koska en tiennyt mitä perennoja tulisi säilyttää. Kivien kantelusta olinkin illalla tosi kipeä ja sain mieheltä huudot, että mitä menin yksin niitä kantamaan. Salaa tietenkin, koska jos olisin tehnyt sen silloin kun mies on paikalla, ei se olisi antanut mun tehdä mitään.</div><div><br></div><div>Mies uhkaa muutenkin laittaa mut pakkolepoon. On puhunut siitä jo pidemmän aikaa, mutta viime viikon tapahtumien jälkeen varsinkin. Musta on tullut todella kömpelö. Tasapainoaisti ei ole entisellään. Viime viikolla olin tulossa kaupungilta, ostoskassien kanssa. Kävelin tuossa meidän kadulla ja ilmeisesti asfaltinreunalle astuin huonosti ja muutenkin löysät nilkat ei pysyneet perässä. Kaaduin rähmälleni, farkut rikki, polvi auki, asfaltti-ihottumaa myös oikeassa kämmenessä ja oikeassa olkapäässä(!). Ostokset vaan lensi kaaressa. Säikähdin kamalasti, vaikken vatsaa mihinkään lyönyt, sen kerkesin tajuamaan. Linkutin nopeasti kotiin ja soitin miehelle, että sen saunailtasuunnitelmat meni uusiksi, tää ilta taidetaan seurailla mun vointia. Mies lähti heti kiiruhtamaan töistä kotiin, mä menin heti lattialle pötköttään ja laskemaan liikkeitä. Aluksi oli tosi hiljaista, mutta pikkuhiljaa Lihiskin uskalsi ruveta elämöimään. Kipuja ei vatsanalueella ollut, eikä vuotoja, ja illalla beibe melskasi normaaliin malliin, joten en edes soittanut synnärille. Mutta hitto, et pisti säikäyttämään :/ ihme kömmelö mäkin olen. Nyt otan oikeasti varovasti, en kiirehdi ja katson mihin astun. </div><div><br></div><div>Olen ollut Facebookissa parissakin vauva-ryhmässä, ja kokenut välillä, että vertaistukea en välttämättä ole saanut, koska tosi moni siellä on tosi nuori ja vauva saanut alkunsa vahingossa tai ekasta yrityksestä. Onneksi löysin sieltä Simpukan ryhmän, jossa on saman historian omaavia naisia. Siellä esimerkiksi ymmärrettiin, kun kysyin, onko muilla edelleen epäuskoinen fiilis, että tää tosiaan tapahtuu meille? Että voiko tähän tosiaan luottaa, että kerrankin meillekin käy hyvin? Olen miettinyt, että nää fiilikset varmasti johtuu niistä lukemattomista pettymyksistä mitä on joutunut kokemaan.. Mutta ihana oli kuulla, etten ole ainut näillä fiiliksillä :) voihan olla, että tätäkin tekstiä lukee joku joka on siellä ryhmässä myös? Jos on, niin, saa huikata :) </div><div><br></div><div>Neuvolalääkäri on minulla vasta 37+3. Ei ollut aiemmin aikoja :/ harmittaa, että vasta silloin, toivotaan, että olen yhtenä kappaleena vielä. Muuten neuvolassa kaikki ollut ok, hempparikin on noussut epäsäännöllisellä Obsidanin syömisellä, oli viimeksi 122, joten nyt en oo syönyt lisärautaa, muuta kuin mitä saa mamma-monivitamiinista. Paino oli noussut viime käynnistä 950g/vko, tosin tää käynti oli heti juhannuksen mässäilyjen jälkeen :/. Kiloja on tullut ekasta käynnistä 19,6. Ou mai gaad. Sf-mitan kanssa mennään yläkäyrän tuntumassa edelleen, viimeksi (33+1) se oli 31cm. Ja tosiaan, pää alaspäin oli vauva kääntynyt juuri edellisenä päivänä, kuten ounastelinkin. </div><div>Tällä viikolla on taas neuvola, oma terkkari on lomalla, on eri täti vastassa. Katotaan mitä se sanoo :)</div><div><br></div><div>Tulipas sekavaa tekstiä taas, pompattiin aiheesta toiseen.</div><div>Nyt taidan lähteä jotain touhuamaan, aurinkoista viikkoa kaikille!</div><div><br></div><div><br></div>emminkainen http://www.blogger.com/profile/17142547815945673672noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-9069576214177718083.post-77050412223961842382014-05-14T20:00:00.001+03:002014-05-14T20:00:57.518+03:00Isyyspakkaus.<div><br></div>Siellä oli joitain halukkaita kuulemaan lisää isyyspakkauksesta.<div><div class="separator" style="clear: both;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh8XvJ2y_QrQEp1pJ6Kj2_L-qix-srC5MK1IoogNPneSX45mq8V1IfdP5WeJ9lv4Z72a8VN-EjxVuWCTx4QvDhyphenhyphen-Flh7O3NgqqmQFgLyU8hRGyChsXzh_f_lnlbRw1wu0Co6BbeiMTXkqg/s640/blogger-image--2007282706.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh8XvJ2y_QrQEp1pJ6Kj2_L-qix-srC5MK1IoogNPneSX45mq8V1IfdP5WeJ9lv4Z72a8VN-EjxVuWCTx4QvDhyphenhyphen-Flh7O3NgqqmQFgLyU8hRGyChsXzh_f_lnlbRw1wu0Co6BbeiMTXkqg/s640/blogger-image--2007282706.jpg"></a></div><div class="separator" style="clear: both;">Etsin tosiaan vinkkejä netistä, ja pakkaus onkin samoilla linjoilla kuin monen muunkin. Yllättäen aika kiireellä rupesin pakkausta kasaamaan, ja sieltä jäikin uupumaan tuotteita joita olisin halunnut siihen liittää. Esimerkiksi minun piti hankkia miehen haaveilema Motörhead Louder than hell-body, mutta sellaista myyvää kauppaa ei ollut lähistöllä kun kokosin pakettia. </div><div class="separator" style="clear: both;"><br></div><div class="separator" style="clear: both;">Mutta tässä tosiaan kirjelmä, mikä oli pakkauksen mukana:</div><div class="separator" style="clear: both;"><br></div><div class="separator" style="clear: both;">ISYYSPAKKAUS</div><div class="separator" style="clear: both;"><br></div><div class="separator" style="clear: both;">Onneksi olkoon, olette saanut saanut kunnian valmistua isäksi! </div><div class="separator" style="clear: both;">Tässä teille tarvittavia asioita, joita isyytenne tulee vaatimaan:</div><div class="separator" style="clear: both;"><br></div><div class="separator" style="clear: both;">- Vati, yhteisiin saunahetkiin</div>- Pyyhe, kylpyöljyä ja kylpylelu</div><div>- Vaippoja, kumihanskat ja pyykkipoika, kun on vaipanvaihdon aika</div><div>- Tuttipullo ja korviketta, kun tissit eivät ole kotona</div><div>- Vauvan puhdistuspyyhkeitä, jälkien korjailuun</div><div>- Turvasalpoja ja pistorasian suojia - kun pikkukädet alkavat olla kätevät ja hermot alkavat mennä</div><div>- Korvatulpat, käyttöön tilanteissa, jolloin on pakko saada nukutuksi</div><div>- Särkylääkkeet, tilanteisiin, joissa korvatulpat eivät ole auttaneet</div><div>- Tutteja, äänenvaimennukseen</div><div>- Sisuja, kun mikään ei auta, sisulla mennään</div><div>- Suklaata, kun sisu ei auta. Sopii myös äidin lepytykseen.</div><div>- Energiajuoma, äkilliseen energiantarpeeseen</div><div>- Iron Maiden Trooper-olut, isin janoon, kun energiajuoma ei riitä ;)</div><div>- Jalkapallo, yhteisiin pelihetkiin</div><div>- Vapautus vaipanvaihdosta-kortti, ääritilanteisiin</div><div><br></div><div>Suurimman liikutuksen aiheutti minijalkapallo, mies on entinen futari, ja kovasti odottaa, että pääsee pojan kanssa pelaamaan. Ja kylpytuotteet mukana siksi, että kylpyhetkestä on suunniteltu heidän omaa juttuaan. Mukava, että miehellekin on nyt oma pakkaus :)</div><div><br></div>emminkainen http://www.blogger.com/profile/17142547815945673672noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-9069576214177718083.post-8219950812240499162014-05-10T11:32:00.001+03:002014-05-10T11:56:25.862+03:00Toinen kolmannes lähenee loppuaan.Huh huh, mihin tää aika oikein menee? Maanantaina alkaa 28. viikko ja viimeinen kolmannes! <div><br></div><div>Paljon on tapahtunut. Ja tästä tulee kilometripostaus. </div><div><br></div><div>Aloitetaan nyt eilisellä säikähdyksellä. Olimme remontoimassa talolla, ja olin kiipeämässä yläkertaan tapetoimaan, mutta päätinkin kesken kaiken peruuttaa takaisin kaksi askelmaa, ja näin ollen astuin taaksepäin yhden askelman verran harhaan, ja laskeuduin nätisti tumpsahtaen nilkalleni. Tunsin kun beibe sisällä hytkähti myös, säikähtikö tärähdystä. En siis kaatunut, mutta mielessä rupesi pyörimään kaikki istukan irtoamiset ja muut. Tiedän, että suojassa se lapsi siellä on, ja tumpsahdus on verrattavissa vaikkapa hyppyyn, mutta säikähdin. Yritin soittaa varulta neuvolaan, mutta ylläriylläri siellä ei perjantaina poikkeuksellisesti ollut puhelintuntia. Rauhoituin siinä vähän, koska (googletuksen jälkeen) en kumminkaan tuntenut kipua, ei tullut vuotoja. Miehellekin kerroin vain nyrjäyttäneeni nilkan, koska appiukkokin siinä oli, en halunnut kertoa koko totuutta.</div><div><br></div><div>Illalla havahduin tajuamaan, että onpas mahassa ollut hiljaista. Miehelle kerroin koko jutun, ja siitähän hän huolestui. Menin kumminkin yksin saunaan, ja siellä yritin liikkeitä kuulostella, painella mahaa ja muuta. Sain vain pari potkua tuntumaan. Saunan jälkeen mies (ja kylässä ollut miehen kaveri) olivat tosi huolissaan, ja yritin sanoa, että tunsin liikkeitä. Mutta pojat pistivät minut soittamaan synnytyspäivystykseen, että saataisiin varmuus asiasta. No, ystävällinen kätilö siellä käski tekemään liikelaskentaa, ja palaamaan asiaan jos ei kymmentä liikettä tunnu tunnissa. Vastaanotto oli tosi ymmärtäväistä, ei yhtään tullut olo, että mitäs tänne soitat turhasta, vaan huoleni ymmärrettiin. Huoli helpotti ja poikien mennessä saunaan, vetäydyin yläkertaan pötkölleen, laskemaan liikkeitä. 6minuuttia ja 17 potkua/muksausta myöhemmin lopetin laskemisen :D Eli tälläinen säikähdys tällä kertaa, ylireagointia, mutta tulipa tarkastettua. Ja huomattua, että ainakin ystävällinen synnytyspäivystys on tukena :)</div><div><br></div><div>Alkuviikosta hain äitiyspakkauksen :) ihania juttuja siellä oli, mutta yllätyin, etten enempää liikuttunut asiasta. Jotenkin tuli fiilis, että tässäkö tää nyt oli, yks raskauden aikaisista "merkkipaaluista"? Asiallinen suhtautuminen johtuu varmaan siitä pienestä pelosta, joka edelleen jäytää takaraivossa. Moni muukin pitkän lapsettomuustaipaleen omaava bloggaaja on siitä puhunut lähiaikoina, että edelleen pelkää, viedäänkö tämä onni minulta pois? Suojelee itseään, kun on niin monet kerrat pettynyt.</div><div>Suurimman osan aikaa osaan kyllä iloita raskaudesta, haaveilla lapsesta ja tulevasta. </div><div><br></div><div>Koska äitiyspakkaus on suunnattu enemmän äidille ja vauvalle, päätin jo ihan alkuvaiheessa, että teen miehelle isyyspakkauksen. Miehellä oli keskiviikkona synttärit ja koska aikamme on mennyt aika pitkälti remontoidessa, ei ole ollut aikaa miettiä sen suurempia lahjoja, eikä ollut toiveitakaan. Niinpä päätin kasata isyyspakkauksen jo nyt, olinhan pari päivää aikaisemmin saanut "oman pakettini".</div><div>Ja ilmeisesti oli mieluinen lahja, ekaa kertaa synttärilahja sai miehen herkistymään :') </div><div><div class="separator" style="clear: both;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhAzbucFRyGcz_zr4ZwVG8F04juT5IXHdgNSP-oE8yCZco-dap57kmznrqnklpFVPFxI5Sc8mNICaU2fhtAU7nwJXqCdKpkuK8B5jIXlXQXKyfyPpzDqfm4LxWRMknzQnlAY_FCivTrLnM/s640/blogger-image--1916825029.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhAzbucFRyGcz_zr4ZwVG8F04juT5IXHdgNSP-oE8yCZco-dap57kmznrqnklpFVPFxI5Sc8mNICaU2fhtAU7nwJXqCdKpkuK8B5jIXlXQXKyfyPpzDqfm4LxWRMknzQnlAY_FCivTrLnM/s640/blogger-image--1916825029.jpg"></a></div><div class="separator" style="clear: both;">Pakkaus on kasattu netistä löydettyjen vinkkien perusteella, jos joku haluaa, niin voin kertoa sisällöstä lisääkin :)</div><br></div><div><br></div><div>Viime viikonloppuna tein muitakin hankintoja. Olin jo pidemmän aikaa katsellut tori.fi:tä vaunujen toivossa. Nyt sattui sopivat Brion Happyt vastaan (tai olin sitä ilmoitusta katsellut jo pari-kolme viikkoa..), ja sattumalta myyjä olikin yhden työkaverin tytär :D Lisäksi kävin samalla hakemassa kaverinkaverilta jo aikoja sitten ostamani sitterin, Gracon turvakaukalon ja telakan, kaupan päälle sain kävelyvaunun. Auto olikin sitten aivan täynnä vauvakamaa. Miten voi niin pieni ihminen tarvita niin paljon kaikkea? :D Siinä taitaakin olla isot hankinnat tehty, pinnasänky ostetaan miehen siskolta, se on kuulemma heti noudettavissa :D Siskolta on edelleen lähetys tulossa, huh huh tätä tavaran määrää :D en vielä ole käynyt läpi vaatteita, mitä kokoja on ja kuinka paljon. Katsotaan kun saadaan muutto tehtyä ja kesäloma alkamaan :)</div><div><br></div><div>Pari viikkoa ollaan siis uudella talolla jo tuseerattu, mies on saanut purettua keittiön ja nyt siellä on jo kaapit seinällä! Minä olen keskittynyt tapetoimiseen, ja muihin "pikkuhommiin". Vauvan huoneeseenikaan jo laitoin vähän tapettia. Mutta tässä loppuun (huono) kuva makuuhuoneen tapetista, mies vähän nikotteli, mutta mitäs antoi vapaat kädet. Ja hei, jos taloon on tulossa ukkovalta, mulla saa olla vähän tyttömäistä tapettia! :D</div><div><div class="separator" style="clear: both;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgLrX3BVQIjy7ChC0u2INVfhhYbRe3vZyLBTqgY1uyx-_chkUBgyZanP_37CyiCRTupedcj2N8KO6KVdJ-TjkciifhkyqwqjtxodNaKCrjR_AdX4TTZD_hZAy2At7IYkIHlxEgaDLWqnVQ/s640/blogger-image--1496626323.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgLrX3BVQIjy7ChC0u2INVfhhYbRe3vZyLBTqgY1uyx-_chkUBgyZanP_37CyiCRTupedcj2N8KO6KVdJ-TjkciifhkyqwqjtxodNaKCrjR_AdX4TTZD_hZAy2At7IYkIHlxEgaDLWqnVQ/s640/blogger-image--1496626323.jpg"></a></div><br></div><div><br></div>emminkainen http://www.blogger.com/profile/17142547815945673672noreply@blogger.com10tag:blogger.com,1999:blog-9069576214177718083.post-63198108461681904602014-04-14T19:35:00.001+03:002014-04-14T19:35:07.796+03:0024. viikko ja todistettavasti raskaana.Kävin viime viikolla (22+2) neuvolassa, perusjuttujen lisäksi otettiin hemoglobiini, mitattiin sf-mitta ja sain raskaustodistuksen Kelaa varten.<div><br></div><div>Hemoglobiini oli alhainen, 107, raskauden alussa se oli 133. Terkkari kysyi, olenko ollut väsynyt. En ole huomannut mitään olosuhteisiin nähden poikkeavaa, olen luullut, että tämä on normaali olotila kun ei jaksa mitään työpäivän jälkeen. Sain käskyn aloittaa lisäraudan. </div><div>Pissa oli puhdas ja verenpaine oli ok, koko ajan on yläpaineet on ollut koholla, n.140-146/76-82, nyt siis paineet alimmillaan raskauden aikana. Tuohon, että yläpaine on koholla, ei ole syytä huolestua, ilmeisesti mulla on "valkotakkiverenpaine", jännitän mittaustilannetta tai jotain. </div><div>Sf-mitta oli 19, eli keskikäyrällä mennään, sykettä ei kirjattu jostain syystä neuvolakorttiin, mutta se pyöri kuulemma 130-140.</div><div><br></div><div>Painoa minulla on tullut 10 kiloa ensimmäisestä käynnistä. Edellisellä kerralla itkin asiaa terkkarille, vaikka missään vaiheessa ei ole kukaan sanonut, että sitä olisi tullut liikaa viikkoihin nähden. Terkkari (ja paikalla ollut opiskelija) vakuuttelivat mulle, että painoa kertyy odotuksen aikana jokatapauksessa, että niin kauan kun syön monipuolisesti ja liikun, ei huolta. Paino vain nyt sattuu olemaan arka paikka, siitä olen kuullut koko ikäni terkkareilta ja se että olen saanut painoa pudotettua parhaimmillaan 40 kiloa, ei lihominen, vaikkakin tässä tilanteessa se on väistämätöntä, tunnu mukavalta. Toki myönnän, olen ollut lepsuna syömisen suhteen. Viikot yritän skarpata, ja syön monipuolisesti (en ole kyllä ehdoton herkuissa...) ja viikonloppuna otan rennommin. Ja siis sanottakoon, että viime kevään lopussa superdieetin jälkeen olin kevyimmilläni, mutta ne kilot sain kesän ja syksyn aikana takaisin.</div><div><br></div><div>Se, että kun on viimeiset 8 vuotta laihduttanut jossain muotoa, ja niinä hetkinä kun en ole kiinnittänyt asiaan huomiota, olen lihonut. "Syö normaalisti". Nyt kun ei saa laihduttaa, on tämä ollut vaikeaa. Ja kun kiloja tulee joka tapauksessa. Liikuntaakaan en harrasta samaan tahtiin (3-5krt viikossa), kuin ennen. Alkuvaiheessa väsytti niin paljon, että en vaan saanut itseäni aamulla ylös, että olisin mennyt salille. Iltaisin taas nivelet on usein niin kipeät, että liikunta ei ole ekana mielessä. Seli seli. Muutenkin ei nyt ekana ole mielessä punttitreeni tai combat, vaan lempeämmät lajit, bodybalance ja kävely, lisäksi olen selkää jumppaillut kotona silloin tällöin. </div><div><br></div><div>Auts, tulipas avauduttua tuosta aiheesta, jota välttelen. Nolottaahan se, että lihoo, kun on joskus painoa pudottanut onnistuneesti. Sitä kokee epäonnistuneensa. Mutta nyt yritän ajatella, että beiben paras on tärkeintä, kilot kerkeän pudottaa. Ei ne kumminkaan ole pelkkää rasvaa mitä on kertynyt. Yritän syödä monipuolisesti, liikkua mitä pystyn. Yritän olla stressaamatta asiasta, ei se ainakaan helpota asiaa. </div><div><br></div><div>Ja tosiaan sain raskaustodistuksen, ajattelin laittaa äitiyspakkaushakemuksen pääsiäisen jälkeen, sitten voin kantaa sen suoraan uuteen kotiin, ei tarvitse säilöä sitä täällä vuokraluukussa :) </div><div><br></div><div>Olimme reilu viikko sitten miehen kanssa Tukholmassa, reissu oli pääasiassa ihana. Laivamatkat menivät mukavasti, illalla kävimme syömässä ja jopa drinksuilla pubissa, mutta yhdet riitti, humalaisista ihmisistä lähtee uskomaton mökä. Oman drinksuni tilasin lasten listalta :D Päivä Tukholmassa oli aurinkoinen, mutta tuulinen. Pientä shoppailua ja kuljeskelua rauhalliseen tahtiin, silti illalla olin aivan poikki, en tiedä mikä lie nestehukka tai vain pelkkä kävelystä aiheutunut rasitus, kun laivalle palatessa ylävatsassa tuntui painetta ja oli huono olo, lähellä oli, ettei päivän ruuat tulleet ylös. <span style="font-family: 'Helvetica Neue Light', HelveticaNeue-Light, helvetica, arial, sans-serif;">Illalla kävimme buffetissa, huonon olon helpottaessa, siellä närkin vähän salaattia, enkä pystynyt syömään lämpimistä ruumista juuri mitään, mutta pakko oli jotain saada sisuksiin, joten hain lastenpöydästä ranskalaisia ja nakkeja, ainut mikä meni alas... Mutta muuten reissu oli tosiaan onnistunut :D Beibekin sai tuliaisia. <div class="separator" style="clear: both;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhRwL42gz5Ygzh-Tq1pGKjMK4j6FKOs4obpejdKtQURFPcsFweMOfkB6hPBmml1mWqibWpnKs77RQB_bjn_zxC8IG6Y4p46wP1cvEiBGRHjC-hnn5BUjtyfBaZ_SGwmPBg17_li2x2ld7A/s640/blogger-image-1376069948.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhRwL42gz5Ygzh-Tq1pGKjMK4j6FKOs4obpejdKtQURFPcsFweMOfkB6hPBmml1mWqibWpnKs77RQB_bjn_zxC8IG6Y4p46wP1cvEiBGRHjC-hnn5BUjtyfBaZ_SGwmPBg17_li2x2ld7A/s640/blogger-image-1376069948.jpg"></a></div><div class="separator" style="clear: both;">Olen yrittänyt nyt himmailla vaatteiden ostamisessa, tiedän, että siskolta saamme kummipojan vanhoja vaatteita. Ja äitiyspakkauksessakin niitä tulee, ja ehkä sitä kerkeää sitten lähempänä katsoa mitä puuttuu.</div><div class="separator" style="clear: both;"><br></div><div class="separator" style="clear: both;">Vielä raskausvaivoista. Luulen, että olen tuntenut harjoitussupistuksia. Joskus työpäivän jälkeen rautakaupoilla ravatessa on ruvennut puuskuttamaan ja vatsaa kiristämään. Nyt ei hetkeen ole puuskutusoloa tullut, vatsaa on kyllä välillä kiristänyt. Terkkari sanoi, että jos ei levossa hellitä ja niitä tulee usein, tulisi lääkärin tarkistaa tilanne, muuten seuraava lääkäri on vasta viikolla 36..</div><div class="separator" style="clear: both;">Valkovuoto on lisääntynyt, ja tänään luinkin jostain viikko-oppaasta, että nyt pitäisi alkaa pitämään silmällä ennenaikaisen synnytyksen oireita, juurikin vuotoja ja muuta... Siitä säikähdinkin, että kai ajoittainen märkä olo ole lapsivettä? Huomenna pitäisi aamusta lähteä pääsiäislomailemaan siskon luo Keski-Suomeen, ja soittoaikakin terkkarille on vasta 12-13.. :/ Ilmeisesti valkovuodon lisääntyminenkin tässä vaiheessa kuuluu asiaan? </div><div class="separator" style="clear: both;"><br></div><div class="separator" style="clear: both;">Mutta beibe potkii kovasti, tänään on taas ollut kunnon potkimiset käynnissä <3 Olo on kyllä tosi onnellinen, välillä sitä miettii, kuinka onnekkaita olemmekaan. Tästä haaveilimme, nyt se on totta. Vielä kun kaikki menisi loppuun asti hyvin <3</div><div class="separator" style="clear: both;"><br></div><div class="separator" style="clear: both;">Tästä tuli tälläinen kilometripostaus, ehkä pitäisi useammin kirjoitella.. </div><div class="separator" style="clear: both;">Jos joku jaksoi loppuun asti, niin hyvää alkanutta viikkoa! :) </div></span></div>emminkainen http://www.blogger.com/profile/17142547815945673672noreply@blogger.com6tag:blogger.com,1999:blog-9069576214177718083.post-2921389622801449712014-03-28T07:36:00.001+02:002014-03-28T07:36:55.978+02:00Rakenneultra 20+3Tässäpä nopeat kuulumiset eilisestä rakenneultrasta.<div><br><div>Odotushuoneessa ei jännittänyt yhtään niin paljon kuin nt-ultraa odotellessa, tyypin potkiessa napaa kohti, tiesi, että ollaan siellä ainakin elossa. Sanoin miehelle et taitaa olla pää alaspäin kaveri nyt siellä. Mukava yllätys myös oli, että ultraamassa oli sama täti kuin ekalla kerralla. </div><div><br></div><div>Ja niinhän siellä olikin, beibe pää alaspäin. Hienosti esitteli sydäntään ja keuhkojaan, kaikki virtaukset ja kammiot niinkuin kuuluukin. Siirryttiin katsomaan jalkoja, hoitaja sanoi, että anteliaasti levittelee jalkojaan, ei häpeile yhtään. "Tässä on oikea jalka koukussa ja vasen suorassa.." No, näkyykö mitä siellä on jalkojen välissä? No, näkyyhän täällä, te olette siis halukkaita tietämään kumpi tulee? No kyllä. Noh, tässä näkyy tälläinen pussukka... ...Kivespussit... ja tuossa on pippeli... Se on poika. </div><div>Kyyneleet tuli silmiin, meille tulee poika <3 K<span style="font-family: 'Helvetica Neue Light', HelveticaNeue-Light, helvetica, arial, sans-serif;">aikki rakenteet oli niinkuin pitää, kasvanut oli tasaisesti, painoarvio 381g. Pari päivää vanhempaa vastasi kooltaan, niinkuin nt-ultrassakin. Mutta kaikki oli kohdillaan, kasvoista oli vaikeaa saada kuvaa, koska tyyppi esitteli akrobaatin taitojaan olemalla puolet ultrasta varpaat otsalla, kaksinkerroin :D Mutta kasvotkin lopulta nähtiin, komealta näytti :)</span></div><div><div class="separator" style="clear: both;"><div class="separator" style="clear: both;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgXmCU0xJEQlXhk9eWdLMEGd-BQ22UfJcRZc3_DrQpoL4rsiCW92AdMg4L5Lrc65qQwAxHje35xlqi384ueFcEynAI0sR4gQWbgA1HCygluMZ2789EFsnZDcCU0lvvFRH73CivU2jeYUCw/s640/blogger-image--1039222739.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgXmCU0xJEQlXhk9eWdLMEGd-BQ22UfJcRZc3_DrQpoL4rsiCW92AdMg4L5Lrc65qQwAxHje35xlqi384ueFcEynAI0sR4gQWbgA1HCygluMZ2789EFsnZDcCU0lvvFRH73CivU2jeYUCw/s640/blogger-image--1039222739.jpg"></a></div><br></div></div><div>Myönnän, hetken olin siinä sukupuolen kuultuani hämmentyneenä, olin niin kovin varma olevinaan, että siellä on tyttö. Muutkin ovat olleet varmoja olevinaan, sain jo Ruotsin tuliaisina punaiset rusettisukat, joiden pohjassa lukee "älskling" <3 ja myönnän, olin ostanut yhden mekon ja punaisen hupparinkin pienelle. Mies yritti mua ostaessa toppuutella, mutta ajattelin, että koska olen kaikki ystävien vauvojen sukupuolet arvannut oikein, tottahan toki tiedän kumpi meille tulee. No, enpä tiennyt. </div><div>Mutta älyttömän onnellinen olen, asiat on mallillaan. Pieni poika, äitin poika <3 </div></div>emminkainen http://www.blogger.com/profile/17142547815945673672noreply@blogger.com7tag:blogger.com,1999:blog-9069576214177718083.post-5093261544856222052014-03-24T21:05:00.001+02:002014-03-24T21:05:04.981+02:00Puoliväli.Tänään tuli täyteen 20. raskausviikko, huh! Ollaan jo puolessa välissä, vastahan me testi tehtiin. <div>Torstaina on kauan odotettu rakenneultra, ihan mahtavaa! Sukupuoli halutaan saada selville, mun mielestä se pitää selvittää jos se kerta on mahdollista. </div><div><br></div><div>Muutenkin elo on mallillaan, uuden kodin remonttia suunnitellaan, töissä haastattelin tänään mulle tuuraajaa, ja beibe myllää mahassa. Miehen sisko toi hoitopöydän, vaikka mies vastusti että tänne vuokrakämpässä ei enempää muutettavaa roudata, vasta sit uuteen. Toi myös nyssäkällisen vaatetta, mukana myös miehen vanha äp-makuupussi ja viltti <3 Sitten kun sukupuoli selviää, on kuulemma lisää tiedossa. Siskoltakin on tulossa vaatetta ja rompetta, huh! Ihania ovat :)</div><div><span style="font-family: 'Helvetica Neue Light', HelveticaNeue-Light, helvetica, arial, sans-serif;">Nyt pystyy jo arvuuttelemaan tunnustelemalla mahan päältä miten päin tyyppi siellä on. Tänä aamuna taisi olla pää joka tuntui navan yläpuolella vasemmalla, siellä se kampesi itseään parempaan asentoon. </span></div><div>Ja ikinä en unohda miehen ilmettä, kun tunsi ensimmäistä kertaa liikkeitä vatsan päältä, voi sitä onnea <3 </div><div><br></div><div>Tää oli nyt vaan tälläinen nopea kännykkäpostaus, katotaan jos torstain jälkeen ois enemmän kerrottavaa :)</div><div><br></div><div>Ihanaa alkanutta viikkoa kaikille! <3</div>emminkainen http://www.blogger.com/profile/17142547815945673672noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-9069576214177718083.post-82038586802401105842014-03-04T19:22:00.001+02:002014-03-04T19:22:23.474+02:00Kahdeksastoista viikko.Ensinnäkin, anteeksi hiljaiselo. Täällä on kaikki mallillaan, edellisen postauksen jälkeen seuraavana päivänä kokeilin vielä doppleria uudestaan ja sain kuin sainkin sydänäänet kuulumaan, senteistä se oli kiinni, en ollut tajunnut niiiin alhaalta kuunnella, ihan häpyluun kohdalta. Mutta siellä se sykki! <div>Pakko myöntää, tuon jälkeen olen ollut vähän väliä kuuntelemassa, miten masussa menee. Sykkeen lisäksi ilmeisesti potkujakin saan joka kerta kuulla, ja nopeasti se bebe kiepsahtaa toiseen asentoon, häviää anturin alta :) </div><div><br></div><div>Viime viikolla tunsin ehkä ensimmäiset liikkeet. Tai luulen tunteneeni. Jotain naputusta istuessani sykkyrässä sohvalla, parina päivänä kun housujen vyötärö painoi vatsaa jotain kuplia siellä tuntui. Tänä aamuna (17+1) tuntui hassua painetta ja ulospäin tuntui joku kovempi möykky toisella puolella vatsaa. Jonain iltana vatsa oli myös toispuoleisesti pömpöllään, liekö siellä oli venyttelyhetki meneillään :) pakkohan vajaat kakskytsenttisen tyypin on jossain tunnuttava! :D </div><div><br></div><div>Alaselkä on oireillut edelleen, olen yrittänyt jumppailla, venytellä ja muuta. Välillä se auttaa, välillä ei. Täytyy ylihuomenna ottaa asia puheeksi neuvolassa.</div><div><br></div><div>Ai niin, ja toinen iso asia mikä on ajatukset vienyt, on uusi koti! Me löydettiin se! Rintamamiestalo, pihasauna, piha jossa omenapuita, marjapensaita ja syreeni :) Työmatka hiukan pitenee, toisen auton hankinta saattaa olla ajankohtaista sitten kun palaan töihin. Hetki pitää vielä uutta kotia odotella, huhtikuun lopussa saadaan avaimet, sit tehdään vähän remonttia (keittiö, alakerran lattiat, mahdollisesti seiniä...), ehkä toukukuun lopussa päästään muuttamaan. Siinä alkaakin sitten kesäloma ja heinäkuussa äitiysloma! Hurjaa! </div><div><br></div><div>Maaliskuun lopun rakenneultra on vähän alkanut jännittämään. Menin lukemaan neuvolan oppaasta rakennepoikkeavuuksista, ei olisi pitänyt. Netin keskustelupalstoilta olen tietoisesti pysynyt poissa. </div><div>Tunteet menevät laidasta laitaan kuten huomaatte, välillä olen maailman onnellisin, välillä huolissani. Pääosin olen kyllä onnellinen, tällä hetkellä asiat ovat vallan mallillaan, välillä ihan pelottaa kuinka hyvin asiat nyt on. </div><div><br></div><div>Ihanaa viikkoa teille kaikille! :) </div>emminkainen http://www.blogger.com/profile/17142547815945673672noreply@blogger.com6tag:blogger.com,1999:blog-9069576214177718083.post-80718162215717249032014-02-10T20:23:00.001+02:002014-02-10T20:23:17.214+02:0014+0Viime yö meni levottomasti, selkä, kyljet ja vatsakin kipeänä. Muistin taas että ehkä tuota selkää pitäisi jumpata oikeasti säännöllisesti. Kyllä siitä puhuttiin viime viikon Aslakissakin. Joka meni mahtavasti, missään kohtaa raskaus ei ollut ongelma. Kehonkoostumusmittausta ei tosin voinut tehdä. Mutta muuten ergometritesti ja lihaskuntotestit näyttivät kunnon olevan vähintäänkin hyvä :)<div><br></div><div>Tänään on sitten koko päivän alavatsassa ja selässä tuntunut kipua. Painetta, vihlomista. Aikaisemmin kohdun kasvukivut ovat olleet yksittäisiä vihlaisuja, mutta tänään koko päivän on tuntunut jotain. Pahinta se on ollut istuessa. Ajattelin, että johtuuko se, että aamulla vedin vanhat farkut kumppariviritelmällä pitkästä aikaa jalkaan, ja nekin painoi vatsaa, loppupäivän olinkin housut kokonaan auki, pitkän topin peittäessä paljaan vatsan. Mutta ei, koko illan kotihousuissa sama. Pieni selän jumppaaminen auttoi kyllä selän kipuihin.</div><div><br></div><div>Myönnän, että pelko on vähän hiipinyt niskaan, onko tuolla varmasti kaikki hyvin :/ jos huomenna vielä tuntuu näin pahalta, yritän saada neuvolasta jotakuta kiinni. Hiton kotidoppleri, en ole silläkään sydänääniä saanut kuulumaan, sisko tosin sanoi, että ei hänkään saanut. Pari kertaa on kuulostanut siltä, että joku vilahtaisi dopplerin ohi, vaikka doppler tosiaan ihan paikallaan. </div><div><br></div><div>Kerroin tänään esimiehellekin, ja taas ehkä itse kuvittelin asian olevan suurempi ongelma. Esimies sanoi, että "sit hankitaan sulle sijainen". Heh, kuvittelin, että oisin korvaamattomampi ja poissaoloni aiheuttaisi edes pienen kaaoksen ;) </div><div><br></div><div>Voi hitsi, toivotaan, että huomiseen mennessä kivut olisivat helpottaneet :/</div>emminkainen http://www.blogger.com/profile/17142547815945673672noreply@blogger.com5tag:blogger.com,1999:blog-9069576214177718083.post-2848934158641539192014-01-27T17:37:00.001+02:002014-01-28T07:57:26.590+02:00Rv12 ja ultrakuulumiset.<div class="separator" style="clear: both;"><br></div>Tänään kävimme nt-ultrassa, jännitti taas tosi paljon, vaikka toisaalta oli tunne että kaikki on hyvin, kun oireita on ja vatsa on kasvanut (turvotusta). Koko vastasi viikkoja 12+2 (tänään 12+0). Kaikki hyvin siis. Oli kyllä hassua nähdä, että joku siellä mun sisuksissa myllää ja kieppuu. Se, että siitä pienestä valkoisesta pisteestä joka sinne siirrettiin, on kehittynyt ihan ihmisen näköinen, tuntuu uskomattomalta. Koko raskaus tuntuu vielä ajoittain epätodelliselta. Vauva. Meille?<div>Pitkään saatiin ultrassa ihastella tyyppiä, hoitaja esitteli koko ajan, missä menee jalat ja kuinka tyypin vatsassa näkyi että hän on juonut lapsivettä. <span style="font-family: 'Helvetica Neue Light', HelveticaNeue-Light, helvetica, arial, sans-serif;">Sitten kun vihdoin viimein tökkimisen, yskimisen ja odottelun jälkeen tyyppi suostui kääntymään niin, että niskan näki, oli niskaturvotusta 0,86mm, eli ei huolta :)</span></div><div><span style="font-family: 'Helvetica Neue Light', HelveticaNeue-Light, helvetica, arial, sans-serif;"><div class="separator" style="clear: both;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgPDW5mFFQBb09G46xUpThKVycoSbHhWkddw-0N02JV5TcmJDu3UACkolN0cO6dbZJDbdri4qBlalNcWW2FIkdgjkDOko_dGqJuJsmEefhZVu0yCx6RLR9b2ZiX1tTtm99D0Ha3X2PxacU/s640/blogger-image--1370903335.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgPDW5mFFQBb09G46xUpThKVycoSbHhWkddw-0N02JV5TcmJDu3UACkolN0cO6dbZJDbdri4qBlalNcWW2FIkdgjkDOko_dGqJuJsmEefhZVu0yCx6RLR9b2ZiX1tTtm99D0Ha3X2PxacU/s640/blogger-image--1370903335.jpg"></a></div><br></span></div><div><font face="Helvetica Neue Light, HelveticaNeue-Light, helvetica, arial, sans-serif">Raskausoireina edelleen väsymys, uniongelmat, alaselän kivut ja yöllinen nenän tukkoisuus.. Alavatsassa kivut ovat nyt erilaisia, ei enää niin repiviä. Uniongelmat ilmenevät aamuyön heräämisinä, herään viiden maissa, ja käyn vessassa, enkä saa unta. Odotan että miehen herätyskello rupeaa soimaan 5.50 ja saan unta vasta miehen noustua ja lähdettyä töihin. Onneksi työaikani on yleensä joustava, voin mennä vasta yhteentoista tarvittaessa. </font></div><div><font face="Helvetica Neue Light, HelveticaNeue-Light, helvetica, arial, sans-serif">Alaselän kivut on kaikista ärsyttävin "oire". Häntäluuhun/alaselkään sattuu kumartuessa, kenkiä jalkaan laittaessa, enkä pysty makaamaan kovalla alustalla jalat suorana enkä jalat koukussa. Yritin joku ilta rentouttaa alaselkää nostamalla jalat tuolille 90asteen kulmaan, niin itku tuli, enkä päässyt lattialta ylös ilman miehen apua. Johtuuko lihasten heikkoudesta (salikäynnit on jäänyt viime kuukausien aikana), vai raskaudesta muuten? Ei luulis lantion asennon vielä olevan vatsan takia muuttunut. Selkärangassa on ihan selkeä kohta, mihin sattuu. </font></div><div><font face="Helvetica Neue Light, HelveticaNeue-Light, helvetica, arial, sans-serif"><br></font></div><div><span style="font-family: 'Helvetica Neue Light', HelveticaNeue-Light, helvetica, arial, sans-serif;">Huomenna on lääkäri. Neuvolaan vaihtui nyt muuton myötä ja taas pitää tutustua uuteen paikkaan. Täytyy kysyä lääkäriltä ainakin noista alaselän kivuista. </span></div><div><br></div><div>Minulla on vaateongelma. Olen ostanut yhdet äitiyshousut pari viikkoa sitten, koska omista housuista mitkään ei mennyt enää kiinni ilman ahdistusta, kuminauhavirityksistä huolimatta housut tuntuivat tippuvan kun napit ei ole kiinni. Yläosissa on pitänyt käyttää mielikuvitusta, että on saanut pidettyä turvotukset piilossa töissä. </div><div>Iltaisin tosiaan vatsaa turvottaa, söpöä raskausmasua ei ole, vaan näyttää siltä, että hyvin on syöty. Vielä ei tiukkoja vaatteita pidetä, varsinkaan kun omaa makkaraa sen verran päällä :) </div><div>Mutta ongelma on se, että en osaa ostaa vaatteita, vaikka niitä ehkä nyt tarvitsisin. Äitiysvaatteet tuntuvat niin isoilta ja liioittelulta tässä vaiheessa, normiosastolta taas tuntuu tyhmältä ostaa, koska kohta kumminkin jäävät pieneksi. Äh, ehkä yritän sinnitellä vielä omien vaatteiden kanssa. </div><div><br></div><div><font face="Helvetica Neue Light, HelveticaNeue-Light, helvetica, arial, sans-serif">En muista olenko kertonut, että ensi viikolla lähden Aslak-kuntoutukseen. Neljä päivää nyt, kesäkuussa viisi ja lokakuussa olisi kolme.</font></div><div><font face="Helvetica Neue Light, HelveticaNeue-Light, helvetica, arial, sans-serif">Kuntoutukseen osallistuminen raskaaksi tultua ei ollut ihan itsestäänselvää. Työpaikallamme tuli syksyllä haku, ja ajattelin kokeilla onneani, onhan minulla henkistä painetta ja nivelongelmia, vaikka nuori olenkin. Ja teinpä ainakin suunnitelmia tulevaisuuteen, ajattelematta raskausmahdollisuutta. Sanoin kyllä hakiessa työterv.lääkärille, joka tiesi yrityksestä, myös hoidoista. Ja tämä oli kirjattu hakemukseeni Kelalle. Minua ei olisi sinne hyväksytty, jos raskausmahdollisuus olisi ollut este. </font></div><div><font face="Helvetica Neue Light, HelveticaNeue-Light, helvetica, arial, sans-serif">Kuntoutuslaitoksen mielestä en saisi osallistua, koska en sitoudu 100%, mutta koska halukkaita ei ollut jonossa, ja molempien, työterv.lääkärin ja -hoitajan mielestä asia on ok, ajattelin sinne osallistua. Lääkäri ehdotti, että viimeisen jakson voi suorittaa myös päiväkäynteinä, niin, että en olisi yötä kylpylässä. Mieskin tähän suostui, olemaan vauvan kanssa päivät, jos pystyn/jaksan/viitsin osallistua. Vielä ei voi tietää, mikä meno on lokakuussa. </font></div><div><font face="Helvetica Neue Light, HelveticaNeue-Light, helvetica, arial, sans-serif"><br></font></div><div><font face="Helvetica Neue Light, HelveticaNeue-Light, helvetica, arial, sans-serif">Johan tuli kilometripostaus. Tulipa ainakin kirjoitettua asiat mitkä on mielessä ollut :)</font></div><div><font face="Helvetica Neue Light, HelveticaNeue-Light, helvetica, arial, sans-serif">Mukavaa viikkoa teille kaikille ja onnittelut tätäkin kautta juuri plussanneille, taas on ollut plussa-aalto blogimaailmassa, ihanaa! </font></div>emminkainen http://www.blogger.com/profile/17142547815945673672noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-9069576214177718083.post-73418217224914263922014-01-07T19:49:00.001+02:002014-01-07T19:49:24.351+02:002. Varhaisultra.<div class="separator" style="clear: both;">Siellä hän oli, neljä kertaa suurempana kuin viimeksi ja kyllä sen jo vauvaksi tunnisti :) koko vastasi viikkoja ja kaikki oli niinkuin pitää. Kyllä helpotti tietää, että kaikki on kunnossa.</div><div class="separator" style="clear: both;"><div class="separator" style="clear: both;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiiU6RQg7c2D4GUKNuhHcbKW1TOhZteaXTk3_H8HEXxN0jyRnw5rdYLX2vVUJrtPFqUBXSLpNx9_q5qFgnu6ED4ai5ReHXIjiSkXN61rJnTnBARg3crpzuxi21P-_jU5zjD-VHpIHMXboc/s640/blogger-image-222370010.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiiU6RQg7c2D4GUKNuhHcbKW1TOhZteaXTk3_H8HEXxN0jyRnw5rdYLX2vVUJrtPFqUBXSLpNx9_q5qFgnu6ED4ai5ReHXIjiSkXN61rJnTnBARg3crpzuxi21P-_jU5zjD-VHpIHMXboc/s640/blogger-image-222370010.jpg"></a></div><br></div><div class="separator" style="clear: both;">Meidän katkarapu rv 9+1 <3</div><br><div>Taysissa ultraamassa oli eri lääkäri kuin punktiossa ja siirrossa, ja se vähän harmitti, tämä vuorossa ollut on aina niin kliininen, onnittelut olivat väkinäiset, empatia oli vähän kadoksissa. Olisi ollut mukava kiittää sitä joka hoiti punktion ja siirron. Lähtiessä näin silloin vuorossa olleen IVF-hoitajan odotushuoneessa ja meinasin hänellekin kertoa meidän uutiset, mutta koska odotustilassa oli väkeä, maltoin mieleni. </div><div><br></div><div>Työt jatkuivat tänään loman jälkeen ja on kyllä työmotivaatio hukassa, ajatukset on raskaudessa ja lähestyvässä muutossa. Koti on kaaos, tämä viikko vielä täällä vanhassa, viikonloppuna muutto kerrostaloon, väliaikaiseen asuntoon. Toivotaan, että kauan ei tarvitsisi kaksiossa kökkiä ja pian löytäisimme oman talon.</div>emminkainen http://www.blogger.com/profile/17142547815945673672noreply@blogger.com9tag:blogger.com,1999:blog-9069576214177718083.post-20112429730051273522013-12-31T12:07:00.001+02:002013-12-31T12:07:49.331+02:00Vuosi vaihtuu.8+1. Yhdeksäs viikko.<div><br></div><div>Ensiksi oma napaa. Viime postauksen jälkeen pahoinvointi tuli kyllä takaisin, ja tosiaan, vaihtelee päivästä toiseen. Lauantaina kävin ensimmäisen ja toivottavasti viimeisen kerran halailemassa vessanpönttöä. Eli ehkä siellä tosiaan kaikki on hyvin. Rintojen kipuilu, turvotus, väsymys, repäisykivut ja juilimiset, kaikkea on ajoittain. Viikon päästä pääsemme taas ultraan näkemään pikkuisen :)</div><div><br></div><div>Sain siskolta lainaksi kotidopplerin, tosin vielä sillä ei mitään kuulu, viikkoja on tietysti vähän ja kohtu takakenossa ja rasvaa siinä päällä. Kyllä sieltä vielä kuuluu, annetaan ajan kulua.</div><div><br></div><div>Kerrottiin jouluna maailman parhaasta joululahjasta molempien vanhemmille. Kyynelsilmiä ja onnitteluita. Tuli hyvä mieli. Vaikka minun äitinihän sanoi tienneensä asian. Kuulemma sen näkee ylähuulesta(!?).</div><div><br></div><div>Ja uusi asia, mikä vahvisti sitä, että tosiaan, kaikki on toisin. Tänä jouluna mun ei ole tehnyt mieli suklaata!! Yhden-kaksi konvehtia voin syödä, mutta sitten iskee stoppi. Tämä on ennenkuulumatonta, normaalisti suklaaöverit on ihan vakio joulunpyhinä. Myöskin ruoka-annokset ovat pienentyneet, useammin niitä kyllä on :)</div><div><br></div><div>Tänään on vuoden viimeinen päivä, ja voin sanoa, että vuosi on ollut täynnä ylämäkiä ja alamäkiä. Enemmän kuin koskaan. Nyt toivonkin teille kaikille rakkautta, onnea ja iloa ensi vuodelle! Olkoon se muutosten vuosi :) </div>emminkainen http://www.blogger.com/profile/17142547815945673672noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-9069576214177718083.post-11488514016926095932013-12-23T21:45:00.001+02:002013-12-23T21:45:51.366+02:00Stressi-Erkki.7+0. <div><br></div><div>Pahoinvointi on laantunut, pariin päivään ei juuri ole ällöttänyt, aamuisin ehkä hiukan. Rinnatkaan ei ole niin pinkeät kuin aiemmin, yhtä isot ne on edelleen, aristavat vain aavistuksen. Parina iltana on tuntunut kunnon repäisykipu kylkeä kääntäessä, viime yönäkin muistan havahtuneeni kerran, ja aina se tuntuu navan vasemmalla puolella. Tänään on pistänyt aivan navan viereen, samaan kohtaan kuin mistä on repäissyt. Alaselkä on kipeä, mutta voi johtua joulutouhuamisesta ja liikunnan puutteesta.</div><div><br><div>Tietenkin pahoinvoinnin loppuminen on pistänyt huolettamaan. Mies on positiivisena ja yrittää vakuuttaa että vatsassa kaikki on hyvin. Mutta pelottaa silti. Vielä on niin aikaista ja Lihis on niin pieni.</div><div><br></div><div>Huomenna oli tarkoitus kertoa vanhemmillemme, mutta pelottaa. Mies sanoi että meidän on pakko luottaa siihen viimeisimpään tietoon, että siellä on kaikki hyvin. Ja niin kauan kun ei kamalia kipuja eikä vuotoja, niin eikö siellä silloin pitäisi olla kaikki hyvin? </div></div><div><br></div><div>Pari viikkoa, sitten on vasta Taysin varhaisultra. </div><div><br></div><div>Ai niin, kävin neuvolassakin, 6+2, eli viime viikon keskiviikkona. Odotushuoneessa tuntui niin oudolta, tuntui että olen ihan väärässä porukassa, äitejä lapsien kanssa ja nuoria tyttöjä vatsat pystyssä.. Terveydenhoitaja oli mukava ja antoi kasan esitteitä ja varattiin nt-ultra ja lääkärikin. Ne on tammikuun lopussa. </div><div><br></div><div>Mutta yritän nyt keskittyä joulun viettoon, ja olla ressaamatta, just joo.</div><div><br></div><div>Ihanaa joulunaikaa kaikille <3</div>emminkainen http://www.blogger.com/profile/17142547815945673672noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-9069576214177718083.post-23529832435406026722013-12-20T16:51:00.001+02:002013-12-20T16:51:45.663+02:00Varhaisultra.Jännittyneenä menimme aamulla yksityiselle ultrattavaksi. Lääkäri kyseli aluksi kaiken maailman taustakysymyksiä hoidosta, ja mä olin että katsotaan jo onko siellä ketään! <div><br><div>Pääsin vihdoin pedille ja lääkäri sanoi aluksi katsovansa ja ottavansa kuvia, että on hetken aikaa hiljaa, älkää ihmetelkö. Sitten hetken päästä lääkäri sanoi, onneksi olkoon. Tulosti kuvat ja esitteli meille näkymiä. Siellä sykki pikkuinen sydän <3 kaikki on niinkuin pitää, koko vastasi viikkoja (6+4) ja munasarjat ovat toipumassa punktiosta. Se pieni myoomakin on harmiton, ei paina lapsivesipussia(?). </div><div>Kyllähän siinä meillä itku pääsi molemmilla. Siellä se on, kaikki on niinkuin pitää. Meille tulee vauva :)</div><div>Lääkäri sanoi keskenmenoriskin olevan todella pieni, kun on todettu että siellä tosiaan on syke ja kaikki on hyvin :)</div><div><br></div><div>Nyt alkoi minulla loma, ihan mahtavaa kun saa nukkua niin pitkään kuin mahdollista ja tehdä asiat omaan tahtiin. On tää aikamoinen syksy ollutkin, loma tulee tarpeeseen. Nyt saa hengähtää.</div></div>emminkainen http://www.blogger.com/profile/17142547815945673672noreply@blogger.com5tag:blogger.com,1999:blog-9069576214177718083.post-42984370908352370312013-12-16T20:15:00.001+02:002013-12-16T20:15:45.871+02:006+0Ei tässä vieläkään ota uskoakseen tapahtunutta. Tein kyllä lauantaina testin, vaan nähdäkseni, etten kuvittele oireita. <div class="separator" style="clear: both;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjAR9_AVcytmBQjY56FnTE5_PKIWI6HypgoV5nJAGqnV9ugzaXdc84hvJQvZasr7f4Go0BH8-S3cnEMWLZV3jdV0cVV1icxa7zEFZ3ux9Zmjg5rQhuNnEtFCO8fBJlAjYy1Ce8DAYIZhn8/s640/blogger-image-1117437619.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjAR9_AVcytmBQjY56FnTE5_PKIWI6HypgoV5nJAGqnV9ugzaXdc84hvJQvZasr7f4Go0BH8-S3cnEMWLZV3jdV0cVV1icxa7zEFZ3ux9Zmjg5rQhuNnEtFCO8fBJlAjYy1Ce8DAYIZhn8/s640/blogger-image-1117437619.jpg"></a></div><div class="separator" style="clear: both;">Pakko se on uskoa. </div><div class="separator" style="clear: both;"><br></div><div class="separator" style="clear: both;">Pahoinvointia on nyt päivittäin, parin tunnin välein tosiaan saa syödä, vielä ei ole yrjö kumminkaan tullut. Rinnat edelleen isot, ehkä ei niin arat enää? Vatsaa tuikki viime viikolla kovastikin, välillä pelotti että ei kai siellä tapahdu mitään pahaa ku niin juilii :/ </div><div class="separator" style="clear: both;">Mulla oli muutama vuosi sitten juoksua enempi harrastaessa ongelmia pakaran piriformis-lihaksen kanssa, ja nyt se taas on ruvennut tuntumaan, ja vihloo alaselkään ja reiteen. Jostain netistä luin että sekin saattaisi liittyä raskauteen. Ai niin, ja finnejä on ilmaantunut. Ja väsyttää päivisin ja silloin tällöin herään vielä aamuöisin enkä saa unta. Ja turvotus, huh! </div><div class="separator" style="clear: both;"><br></div><div class="separator" style="clear: both;">Ylihuomenna on ensimmäinen neuvola ja perjantaina varhaisultra! Siitä alkaakin sitten parin viikon joululoma, joka tulee tosiaan tarpeeseen. Niin on ollut haipakkaa tää elämä viimeisen kuukauden aikana, että ehkä ihan hyvä rauhoittua. Vielä kun saisi hierottua loppuun kaupat siitä unelmatalosta... Tänään tehtiin tarjous, mutta kyse tarjouskaupasta, ei kauppojen onnistuminen ole niin varmaa. Oma pitää olla tyhjänä tammikuun puolessa välissä, eikä vielä tietoa mihin muutetaan :D</div><div class="separator" style="clear: both;"><br></div><div class="separator" style="clear: both;">AI niin, sisko kertoi, että äiti oli kysynyt siltä, olenko mä raskaana, kun niin jotenkin hehkuin ku puhuttiin Skypessä.. Sisko ei paljastanut, eikä mekään vielä kerrottu, vaikka olivatkin kylässä viikonloppuna ja äiti selkeästi kyttäili mut ei uskaltanut suoraan kysyä. Odotetaan toi ultra ny viel, jos jouluna kertois? Mutta niin se kai menee, et kyl se äiti tytärtään osaa lukea :)</div>emminkainen http://www.blogger.com/profile/17142547815945673672noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-9069576214177718083.post-57376463181610407352013-12-09T17:44:00.001+02:002013-12-09T17:44:40.666+02:00Viides viikko.<span style="font-family: 'Helvetica Neue Light', HelveticaNeue-Light, helvetica, arial, sans-serif;">En vieläkään jotenkin usko sitä. Tuntuu niin uskomattomalta, että tosiaan ollaan tässä. Ajattelin vielä tehdä tällä viikolla viikkonäytöllisen testin, vaan saadakseni varmuuden, että näyttää enemmän kuin viime viikolla.</span><div><br></div><div>Soitin tänään polille, ja kuten pelkäsinkin, varhaisultra menee joulun ja pyhien takia vasta ensi vuoteen, loppiaisen jälkeen. 9+1 pitäisi silloin olla. Sanoin kyllä että täytynee mennä yksityiselle, että saa mielenrauhan joulun ajaksi. Vasta toisesta yksityisestä sain ajan ensi viikon perjantaille, 6+4, kuulemma aiemmin ei välttämättä näy sykettä. </div><div>Polilta sanoivat, että kannattaa varata aika neuvolaan mahd pian, siellä on kuulemma ruuhkaa. No, varasin neuvolan tämän hetkisen asuinpaikan mukaan, tammikuussahan emme asu enää tämän neuvolan piirissä. Joulun pyhät vaikuttaa siihenkin, se on jo ensi viikolla! 6+2 pitäisi olla silloin. Hui! Tämähän vaikuttaa jotenkin siltä, että mä oon niinkuin kaikki muutkin, menen äitiysneuvolaan! </div><div><br></div><div>Eilen illalla iski taas pelko. Muistin, että mullahan on se pieni, n.2cm myooma kohdun takaseinässä. Jostain luin, että myoomat saattaa aiheuttaa keskenmenon. Mutta polilta kysyin, onko syytä pelätä, niin ei pitäisi, se on niin pieni. Silti asia jäi vaivaamaan, tietenkin. Tänään päivän aikana tuntui taas tuikkauksia, niin pelko hälveni hetkeksi.</div><div><br></div><div>Minua on vaivannut nyt muutamana yönä unettomuus. Minua, joka nukahdan kahdessa sekunnissa. Joskus aikoinaan valitin aamulla miehelle, että "en jotenkin saanut illalla unta, pyörin varmaan vartin sängyssä.." Mies oli sitä mieltä että se ei ole vielä unettomuutta... Nyt pyörin ainakin puoli tuntia joka ilta ja monena aamuyönä olen herännyt vessaan neljän maissa, enkä saa enää unta. Tänäkin aamuna olen herännyt 4.45. Todella outoa minulle. Toki on paljon asioita jotka pyörii mielessä, mutta on asiat aiemminkin pyörinyt, mutta koskaan aiemmin ei näin pahasti ole unet menneet sekaisin. Liitän tämän kyllä tähän tilaan, samoin kuin närästyksen, mikä on ruvennut aika ajoin vaivaamaan. Rinnat on jättimäiset - mies ei valita - mutta ne on niin kipeät, että ei niistä mitään iloa sille ole :D </div><div><br></div><div>Lauantain kekkerit työporukalla meni kai hyvin, en tiedä huomasiko kukaan kun kaadoin mimosat salaa viemäriin ja join omia sidukoitani koko illan ;) Yhtä hyvää ystävää (joka myös kärsii lapsettomuudesta), en pystynyt huijaamaan, se aavisti, vaikka näkikin että join siideriä. Mutta onneksi hän otti asian hyvin, kertominen pelotti. </div><div><br></div><div>Nyt yritän sinnitellä hereillä vielä hetken, ei taida uskaltaa päiväunille enää näin kuuden maissa mennä.</div>emminkainen http://www.blogger.com/profile/17142547815945673672noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-9069576214177718083.post-38830231103008909692013-12-06T15:15:00.001+02:002013-12-06T20:09:14.745+02:00Päivä kerrallaan :)Tuntuu niin epätodelliselta, välillä unohdan koko asian, välillä mietin millaista elämä on esimerkiksi vuoden päästä. Malttamaton kun olen, haluaisin kovasti päästä siihen vaiheeseen kun raskaus jo näkyy ja kaikki olisi hyvin, riskit pienemmät. Haluaisin jo ostaa vauvanvaatteita. Mutta pelottaa, kävin kappahlin vauvanvaateosastolla, melkein itkin kun tajusin, että näitä pitää sitten ostaa. Mutta mitään en pystynyt ostamaan, tuntuu vielä niin kaukaiselta.<br />
<div>
<br /></div>
<div>
Mä en oo ollut sellainen odotuksen odottaja, joka hamstraisi vaatteita ja tavaraa jo yritysaikana. Tuntui pelottavalta, jos ei niille koskaan olisi käyttäjää. </div>
<div>
<br /></div>
<div>
<div class="separator" style="clear: both;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhNf7y62p-72gHsQkAWXZUU_62JJbWuYFbiPqDjHpPmUktn6hyrQHopI_RN1lqNgLTEvlYy1fw4QWQi_1iVG3iPjWThQApYbK1HV7tYwaJDSq1lBSrZV1WHQbIMP8x1HDKucimEH6Ai19k/s640/blogger-image-274092179.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhNf7y62p-72gHsQkAWXZUU_62JJbWuYFbiPqDjHpPmUktn6hyrQHopI_RN1lqNgLTEvlYy1fw4QWQi_1iVG3iPjWThQApYbK1HV7tYwaJDSq1lBSrZV1WHQbIMP8x1HDKucimEH6Ai19k/s640/blogger-image-274092179.jpg" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both;">
Tuon lehden olin ostanut ehkä toisessa tai kolmannessa yrityskierrossa, marraskuussa 2011, olin varma että nyt tärppäsi. Samalla ostin myös testin. Tein testin ja tuloksen nähtyäni hautasin lehden lipaston laatikkoon ja vannoin, etten sitä sieltä kaiva ennen kuin näen positiivisen testin. Nyt oli sen aika. </div>
<br /></div>
<div>
Siellä lipaston laatikossa oli myös jostain blogista saamani hempeän värinen kankainen viirinauha. Ja New Yorkista tuliaisina tuodut pienet sukat. Ei muuta. Nyt niille saattaa olla tulossa käyttäjä :)</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Tunteet on ollut pinnassa, herkistyn vähän väliä. Miehen sisko sanoi, että positiivinen testi selittää sen viime lauantaisenkin kun rupesin itkemään kokonaiselle jäniksen koivelle. En pystynyt syömään sitä ennen kun mies oli irrottanut lihat luista. En mä ennen oo noin herkillä ollut nähdessäni jotain eläimen kypsiä osia...</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Raskaudesta tietää nyt ehkä turhan moni ihminen. Niin moni tiesi hoidoista ja on nyt kysellyt, miten menee, niin en ole voinut valehdellakaan. Viidelle ihmiselle olen kertonut. Sisko on sitä mieltä, että meidän vanhemmille pitäisi kertoa, odottavat niin kovasti uutisia, vaikka asiasta ei ole äidin kanssa kesän jälkeen puhuttukaan. Miehen kanssa puhuttiin, että tämä tilanne on eri kuin mitä normaalipareilla, nyt ollaan kuitenkin pidemmällä kuin koskaan ja onhan tämän aikaansaamiseenkin tarvittu lauma ihmisiä. </div>
<div>
<br /></div>
<div>
Ai niin ja se varhaisultra. Hiton polilla oli eilen vastaaja "Valitettavasti henkilöstövajeen vuoksi puhelinvaihteemme on suljettu, ota yhteyttä seuraavana arkipäivänä". Harmitti, mutta eihän se tilannetta muuta mihinkään, samalla lailla se raskaus etenee tai on etenemättä.<br />
<br /></div>
<div>
<br /></div>
<div>
Kiitos kaikille onnittelijoille :) tiedän että siellä joukossa on monta kenelle ei plussauutiset ole mitään herkkua, ja toivon kaikesta sydämestäni, että tekin onnistuisitte. Toivottavasti tämä luo myös uskoa, että miksei se onni voisi osua omalle kohdalle.<br />
<br />
Edit: tajusin äsken, että neuvolaanhan pitää kans varata aika. Milloin? Nyt jo? Apua!<br />
<br />
Niin ja huomenna bileet työporukalla. Kekkerit meidän pienehkössä työtilassa, pakoon ei pääse ja viinaa varattu tuplamäärälle ihmisiä. En voi enää tässä vaiheessa vedota lääkekuuriin, ja niitä bileitä on odotettu koko syksy. Yhdelle työkaverille olen kertonut ja hän lupasi jeesata pattitilanteessa. Täytyy vaan luikerrella tilanteesta toiseen. Muuten olen varannut pari alkoholitonta siideriä, mitkä pullotan tavallisiin pulloihin. Aikaisen kotiinlähdön voin perustella aamuisella kodinetsinnällä. Muita vinkkejä?</div>
emminkainen http://www.blogger.com/profile/17142547815945673672noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-9069576214177718083.post-79317207569440094342013-12-05T07:15:00.001+02:002013-12-05T07:15:23.512+02:00Gravid Raskaana 2-3Illalla mies sanoi, että sitä ei ole koskaan pelottanut näin paljon. Minäkin hetken pyörin ennenkuin uni tuli. Heräsin puoli neljältä, jännitti, enkä saanut unta vasta kuin viideltä, ja miehen kello soi jo kuudelta. Aika äkkiä kyllä siitä pomppasin tekemään testiä. <div>Siinä se on. Asia mitä luulin etten koskaan näe. Olin varma, että se on mahdotonta saada positiivista tulosta testiin. <div>Tein puikkotestinkin, aluksi näytti, että viiva oli siinä yhtä haalea kuin toissapäivänä, vaikka kaiken järjen mukaan viivan pitäisi olla tummempi. Onneksi ostin varuille tuon viikkonäytöllisen, olisin tullut hulluksi jos pelkkiä viivojen vahvuuksia olisin nyt vertaillut.</div></div><div><br></div><div>Itkin ja nauroin yhtä aikaa miehen kanssa, me onnistuttiin. </div><div><br></div><div>Jotenkin varma olin tuloksesta tänään, oireet eivät ole laantuneet ja olo on ehkä tyynempi. Pari päivää olen tässä jo sillä ajatuksella leikkinyt, että tosiaan, elokuussa meitä on toivottavasti kolme. Mies on ollut varovaisempi, sanonut, että jäitä hattuun. Mutta siirrosta asti se on vatsaa silitellyt ja sinne puhunut :)</div><div><br></div><div>Olenko ymmärtänyt että varhaisultra tehdään lapsettomuuspolilla joskus vkolla 6? Se olisi juuri se viikko ennen joulua, toivottavasti keretään ennen joulusulkua. Se selvinnee tunnin sisään kun soitan polille.</div><div><br></div><div>Kiitoksia onnitteluista edelliseen postaukseen, ihanaa että siellä on niin moni seuraamassa :)</div><div><br></div>emminkainen http://www.blogger.com/profile/17142547815945673672noreply@blogger.com19tag:blogger.com,1999:blog-9069576214177718083.post-15710739268020211352013-12-03T07:38:00.001+02:002013-12-03T07:38:28.511+02:00pp12Eilen tuntui, että olen tulossa kipeäksi, päässä humisi, korvat olivat lukossa. Päivällä vatsa meni sekaisin, ja tuli huono olo. Iltapäivällä menimme pankkiin neuvottelemaan, ja lähellä oli, ettei pitänyt pyytää vessaan kesken kaiken. Olo helpotti onneksi iltaa kohti.<div><br></div><div>Saatiin eilen tarjous asunnosta ja hyväksyttiin se. Meidän pitää olla tammikuun puoliväliin mennessä pois täältä. Eikä tietoa mihin muutetaan :D se, että koti meni näin nopeasti, kolmessa viikossa, kaupaksi on tässä markkinatilanteessa aika hyvä säkä. Eilen illalla miehen kanssa puhuttiin, että ei voi mennä asiat niin hyvin, että raskaustestikin näyttäisi torstaina positiivista.<div><br><div>Ehkä aika monelle on tullut selväksi, että olen malttamaton tyyppi? Noh, tänä aamuna se taas tuli huomattua. Heräsin kuuden maissa kun mies oli lähdössä töihin, kävin vessassa ja menin takaisin pötköttämään. Mielessä kumminkin pyöri testi, ja vaikka kuinka olin miehelle luvannut, etten testaa liian aikaisin, kun lääkärikin sanoi, että odota sinne pp14, että suljetaan pois väärät positiiviset.</div></div><div>Hipsin kuitenkin vessaan kun mies lähti, ja tein testin. Kontrolliviiva rupesi heti muodostumaan, niinkuin aina. Menin tekemään aamiaista, varmana, että negatiivinen se on, niinkuin aina. Hetken päästä katsoin testiä, ja siinä oli kaksi viivaa. Ei yhtä vahvat, mutta kaksi viivaa. Ensimmäistä kertaa koskaan raskaustesti näyttää jotain muuta kuin negatiivista.</div><div><br></div><div>Tiedän, on vielä aikaista. Se voi olla kemiallinen, tai mitä vaan. Testaan uudestaan torstaina, ja soitan sitten polille. Ollaan nyt ihan hissukseen, ettei kukaan vie tätä onnea pois.</div></div>emminkainen http://www.blogger.com/profile/17142547815945673672noreply@blogger.com33tag:blogger.com,1999:blog-9069576214177718083.post-65662426836529004232013-11-30T20:57:00.001+02:002013-11-30T20:57:09.365+02:00pp9Täällä aika vaan matelee. <div>Oireita en osaa olla kyttäämättä, vaikka kuinka yritän toitottaa itselleni, että kyseessä voi olla lugejen sivuvaikutukset ja luulo-oireet. Ja kuinka olenkaan niiiin monesti tässä yli kahden vuoden yrittämisen aikana kuvitellut kaikki oireet itselleni ja sit kerta toisensa jälkeen pettynyt ja päättänyt, että enää en oireita kyttäile. Tässä sitä ollaan taas.<div>Rinnat ei omasta mielestä ole niin turpeat, mutta mies väittää että kyllä on isommat kun normaalisti. Niitä vähän aristaa painellessa. </div></div><div>Vatsaa turvottaa, toki olen kyllä syönytkin mitä sattuu. Tuntuu, että joku painaisi navan kohdalta vatsaa. Onko se sitten paineentunne? Välillä vihlookin. Eilen aamulla aamupalapöydässä istuessa yskiessä tuntui ilkeitä tuikkauksia.</div><div>Mieli on jotenkin tyyni, mutta pelottaa että kuvittelen nämä kaikki. En uskalla toivoa, että olisiko tosiaan meidän vuoro, suotaisiinko meille vihdoin onni? </div><div><br></div><div>Tänään näin kaupassa vanhaa koulukaveria, kahden villin poikansa kanssa. Poikien riehuessa tämä tuttu kysyi, että ehhehe, millos teille tulee lapsia, tämmöstä tää on... Vastasin vaivaantuneena naureskellen, "sepä se..." Tuttu vielä jatkoi, että ei teille oo tulossa ja kuikuili vatsaa. Vastasin jotain, että ei se oo kaikille niin helppoa. Mun ääni vähän värisi ja tämä kyselijä vaivaantui, yritti sopertaa että niin juu, tiedän kyllä... Mutta ei nyt ihan heti siltä vaikuttanut, että omakohtaista kokemusta oli, niin nopeasti liukeni rakkauden hedelmiensä kanssa... </div><div><br></div><div>Menisi tämä viikko nyt nopeasti. Testi vasta pp14.. Yritän malttaa.</div>emminkainen http://www.blogger.com/profile/17142547815945673672noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-9069576214177718083.post-54912275131386249592013-11-27T21:06:00.001+02:002013-11-27T21:06:40.155+02:00pp6Tänään tuli postissa epikriisi polilta. Siinä kerrottiin toisen meidän ressukka-alkion selvinneen pakkaseen! Eli nyt meillä on kaksi kaveria vielä jemmassa :) <div>Siirto voidaan tehdä luonnolliseen kiertoon, eikä nyt sit ainakaan heti tartte ruveta follien kasvatteluun, jos tästä kerrasta ei mitään tule.</div><div><br></div><div>Tänään vatsaa ei juuri ole tuikkinut, rinnat on kyllä edelleen turvoksissa ja arat, erityisesti nännit. Päivä kerrallaan, ei muu auta. </div>emminkainen http://www.blogger.com/profile/17142547815945673672noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-9069576214177718083.post-90393215256504825702013-11-26T22:02:00.001+02:002013-11-26T22:02:51.920+02:00OireitaKiitos tsempeistä, ihanaa (ja samalla hassua), että siellä on monta ihmistä jotka toivovat meille onnistumista. Kiitos <3<div><br></div><div>Tää piinailu on yhtä tuskaa, varsinkin jos on yhtä kärsimätön kuin minä. Miksei jo voi olla ensi viikko? </div><div><br></div><div>Vatsaa vihloi siirron jälkeen useamman päivän, rinnat oli kipeät ja turvoksissa ja mieli herkillä. Vatsan vihlonta ja tuikkiminen hiipui eilen (pp4), ja tänään jostain luin, että pistetyt ja suihkitut hormonit saattaa vielä vaikuttaa siirronkin jälkeen, eihän ne nyt mitään raskausoireita heti siirron jälkeen olla. Tänään aamulla ei tuntunut mitään ja vähän petyin, että missä mun kiinnittymiskivut :( tänään on pp5, joten eikö niiden pitäisi jo tuntua? Tiedän tiedän, ei kaikilla tunnu... </div><div><br></div><div>Tänään ruokiksella vatsaa taas rupesi tuikkimaan. Pistemäisesti keskeltä navan alta. Olevinaan kipu jota en ole ennen tuntenut. Edelleen välillä tuikkii, välillä myös vasemmalta puolelta. Äsken vessassa käydessä oli lugejen mukana tullut aavistus rusehtavaksi värjääntynyttä vuotoa, tosin saattaahan olla, että eilen tuli joku nirhauma seksiä harrastaessa. Rintoja aristaa ja turvottaa ja itku tulee herkästi. Syytän lugeja.</div><div><br></div><div>Niistä kahdesta ressukka-alkiosta, joita sanottiin seurattavan vielä siirtopäivän jälkeen, ei ole kuulunut vielä mitään. Lupasivat ilmoittaa kirjeitse(!). Noh, on siellä ainakin se yksi pakkasessa :)</div><div><br></div><div>Nyt pitäis laittaa jäitä hattuun ja lopettaa viikoksi oireiden kyttääminen, etten ihan kauheen korkeita pilvilinnoja kerkeä rakentelemaan. </div><div>(Vielä ei ole sitä oikeaa taloakaan löytynyt, omastakaan ei ole vielä kunnon tarjousta tullut. Katsojia tosin oli sunnuntaina toisessa yleisessä näytössä about 25... Kaikkee tässä saakin jännäillä ja odottaa!)</div>emminkainen http://www.blogger.com/profile/17142547815945673672noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-9069576214177718083.post-80699519543677189362013-11-21T21:05:00.001+02:002013-11-21T22:35:02.815+02:00Siellä se on :)12 munasolusta 6 oli kypsää. Niistä 4 hedelmöittyi, 2 oli huippulaatuista alkiota, niistä toinen meni pakkaseen ja toinen siirrettiin. Kahta viimeistä vielä seurataan, miten niille käy. <div><br></div><div>Itse siirto oli nopea toimenpide, vastaava kuin inseminaatio. </div><div><br></div><div><span style="font-family: 'Helvetica Neue Light', HelveticaNeue-Light, helvetica, arial, sans-serif;">Tilanne huoneessa nauratti, seinässä oli ihan kuin kioskin luukku, johon ilmestyi kioskin täti, joka kysyi henkilötunnuksen, ja sieltä tuli tilaus, "Emminkäinen, yksi alkio." Sama kuin olisi huikannut sieltä, että "lihis kahdella nakilla! " Mutta sinne se siirrettiin, näin kuinka valkoinen piste ilmestyi ruudulle, siellä se nyt on, meidän lihis <3 Sieltä lähtiessä oli kyyneleet silmissä molemmilla.</span></div><div><span style="font-family: 'Helvetica Neue Light', HelveticaNeue-Light, helvetica, arial, sans-serif;"><br></span></div><div><font face="Helvetica Neue Light, HelveticaNeue-Light, helvetica, arial, sans-serif">Hassua, nyt olen enemmän raskaana kuin koskaan ennen :)</font></div>emminkainen http://www.blogger.com/profile/17142547815945673672noreply@blogger.com11