Baby showerit ja viimeinen lääkärineuvola.

Kävin eilen (37+2) lääkärineuvolassa, ja kuten arvata saattaa, kesäsijaislääkäri oli vuorossa. Onneksi kysyin terkkarilta (joka sekin sijainen), että katsoo vauvan asennon ja arvioi vähän kokoa. Asento oli, niinkuin tiesinkin, edelleen raivotarjonta, pää liikkui vielä vähän, että ihan täysin ei ole kiinnittynyt. 

Pissa puhdas, verenpaine ok, painoa tullut viime käynnistä +1200g/vko! On kyllä nyt turvotustakin, kiitos helteiden... 

Lääkäri oli ihan mukava, ja kuulemma tehnyt äitiysneuvolasijaisuuksia, mutta silti vähän jäi tyhjä olo käynnistä. Kyseli olenko miettinyt synnytystä ja kivunlievityksiä. Varmaan olisi pitänyt olla epävarmempi tai jotenkin kysellä asioista, kun vastasin vain, että ajattelin olla "go with the flow", että kyllä ne kertoo siellä mitä tehdään. Enkä kieltäydy mistään kivunlievityksestä. Eipä lääkäri sitten enempää kysellyt/kertonut. 

Kysyi onko ollut supistuksia, vastasin että jotain menkkamaisia kipuja, erilaisia kuin aikaisemmin, mutta ei niillä selkeää alkua eikä loppua ole ollut.. lääkäri vain naureskeli, että heh heh, no ei sulla sit oo ollut... 

Sisätutkimuksessa lääkäri mutisi, että kohdunsuu on pehmentynyt ja kohdunkaula vähän lyhentynyt...  Kysyin, kuinka paljon? No, on se lyhentynyt, on nyt ehkä nafti kolme senttiä... 4cm lukee vkolta 12+1. 

Otti se streptokokkinäytteen ja kuunteli sydänäänet nopeasti (+150) mutta eipä sitten muuta.. 

Eli kai tässä sitten vaan odotellaan, että jotain tapahtuu, mutta ilmeisesti paikat ei näytä siltä, että mitään tapahtuisi hetkeen? Ja kyllähän se synnytys jännittää, viime viikolla käytiin Taysissa tutustumassa, ja huh kun rupesi konkretisoitumaan tuleva synnytys. Niin, että se tosiaan pitää synnyttääkin? 

Viime sunnuntaina oli the baby showerit <3 

Oli aivan ihana päivä! Tiesin ajankohdan, ja vieraat, muuten kaikki tuli yllärinä. Ihania ystäviä oli paikalla kymmenisen kappaletta (mukana myös tuleva mummo ja kummipoika) ja olimme meidän pihasaunan terassilla, mä sain onneksi istua varjossa :) oli hyvää ruokaa ja kuohuvaa. Leikkeinä oli hedelmäsoseiden maistelua ja arvostelua, vieraiden vauvakuvien arvuuttelua, ja vieraat saivat tehdä veikkauksia syntymäpäivästä, kellonajasta, pituudesta, painosta ja nimestä :) hauskoja nimiveikkauksia tuli kyllä, ja montaa niistä nimistä on pyöriteltykin mahdollisina ehdokkaina :) kaikki ajankohta veikkaukset oli elokuun puolella, vaikka niin toivon, että tää vois syntyä jo heinäkuun puolella.. 

Tuo kollaasin viimeinen kuva on otettu sunnuntaina illalla, kun sisko ja mummo huomauttivat, että nyt on maha laskeutunut ja kiireisen päivän jälkeen (harjoitus)supisteli niin kovasti, että vatsa oli tuollainen puikula. 

Sain (tai siis vauva sai..) ihan kamalasti lahjoja! Vaippakakun, jossa vaippojen lisäksi liivinsuojia, Lansinohia, rintakumit, suklaata, bodyn, harsoja, pesunesteen, ruokalapun.. Samassa paketissa oli myös rintapumppu! Sain siskolta ja mummolta ammeellisen tavaraa, vaatteita (osa oli meidän vanhoja lapsuudesta, mutta myös uusia),  Kimperin kantoliinan, Manducan ja koska sisko on kosmetiikkamyyjä, tuli tulevalle äidille myös kauneudenhoitotuotteita, mm. Lancomen putsarit, YSLin valokynää, Chanelin ripsiväri, Rubinsteinin silmänympärysvoide ja jotain seerumeita.... Sit sain kierrätyksenä tuollaisen kattoon kiinnitettävän kehdon, matkasängyn ja itkuhälyttimen... Sain myös kassillisen kummipojan vanhoja tuttipulloja ja mummo oli vielä hankkinut imetystyynyn ja Gracon matkarattaat! Osa tavaroista olisi tullut jokatapauksessa kierrätyksenä, että ei kaikki tosiaan ollut uutta :)

Mutta aivan ihania lahjoja, ja hyvin olivat kuunnelleet kaikki tarpeet! Eihän mun tartte enää shoppailla oikeastaan mitään, kaikki taitaa olla valmiina? Pinnasängyn reunapehmuste puuttuu, ja sen käytöstä/tarpeellisuudesta taidetaan ollaan montaa mieltä? 

En malttaisi odottaa, että saamme pojan syliin. On se vaan hurjaa, että ollaan näin pitkällä. Se on tuossa vatsanahkan alla, niin lähellä, mutta silti vielä kaukana. Käsittämätöntä. Pienestä kantapäästä pystyy ottamaan melkein kiinni, kun se potkii kylkeen. Mies juttelee iltaisin mahalle ja silittelee, ja töistä tullessa kysyy, miten sen poika jaksaa? Voi että, me rakastetaan sua <3 

35+0 ja äitiysloma!

Huh huh, sitä ollaan jo näin pitkällä. Enää 5 viikkoa laskettuun aikaan! 

En edes aloita pahoittelemaan ja selittelemään, miksi päivitystahti sen kuin hidastuu, en ole vain saanut sanoja ruudulle ja blogiin asti, tsori. 

Tänään alkoi virallisesti äitiysloma, lomallahan olen ollut jo 5 viikkoa, joten tää ei nyt ihan hirveästi muuttanut asioita. Tänään kyllä ajattelin kokoavani pinnasängyn. Vaatteita olenkin jo laitellut, ja mies asetti mut ostoskieltoon, ei enempää vaatteita ennenkuin nähdään miten niitä kuluu. Siskolta sain äitiyspakkauksellisen 48-74cm poikien vaatetta, josta n.puolet tuli käyttöön. Ja nytkin tuntuu, että esim 62cm vaatteita on enemmän ku keretään käyttämään. Jotainhan tulee varmasti lahjaksikin. 

Vaivoista, tänä aamuna otin kihlasormuksen pois, koska se on nyt parina päivänä näyttänyt jumiutumisen merkkejä, johtuuko lämmenneistä keleistä? Muuten mennään edelleen asiaan kuuluvilla vaivoilla, selkä on edelleen koko ajan kipeä, niinkuin on ollut alusta asti. Liitoskipuja on jonkin verran, varsinkin nyt kun Lihis käänsi itsensä ilmeisesti pää alaspäin pari viikkoa sitten. Uutena vaivana ollut jokusen päivän kävellessä sähköiskumaiset viiltelyt nivusista reiteen, oikeastaan pelkästään vasemmassa jalassa. Tuntuu, että jalka pettäisi alta. Kipu kestää vain sekunnin, mutta on todella ärsyttävä. Muutenkin, on hyviä päiviä, ja on huonoja päiviä. Toisina päivinä tuntuu, että ei ole vatsaa ollenkaan, ja toisina päivinä olo tuntuu todella raskaalta. Mutta se ilmeisesti kuuluu asiaan.

Harjoitussupistuksia tulee erityisesti kävellessä, mitään varsinaisia menkkakipumaisia supistuksia ei ole ollut. Ainoat kipeät kohtaukset on ollut rasituksessa tulevat kivut keskelle vatsaa, navan yläpuolelle. Tuntuu, että vauva tulisi ulos siitä kohtaa. Kipua oli varsinkin silloin, kun lapsen pää painoi siihen kohtaan. Kävin asiasta lääkärissäkin, koska ylivarovainen neuvolantäti pelotteli alkavalla napatyrällä. Lääkäri kokeili vatsan ja sanoi sen johtuvan vatsalihasten siirtymisestä sivuille, ja välin venyvän. Viikkoja tuossa vaiheessa oli jotain 30+, kuulemma tätä tapahtuu just tuossa vaiheessa.

Uusi kotimme on ihana, enää tämän kesän tavoiteremppoja on minulla eteisen tapetointi ja miehellä etuoven portaat. Keittiö valmistui ajallaan, olohuoneen ja ruokailuhuoneen sain tapetoitua ja puolipanelin maalattua. 

Salaojaremonttikin meni aikataulussa, minä tosin olin sen viikon Aslak-kuntoutuksessa, eikä musta muutenkaan ois ollut kauheesti apuja. Yritin mä kantaa kiviä turvaan kaivurin tieltä kukkapenkin reunasta, koska en tiennyt mitä perennoja tulisi säilyttää. Kivien kantelusta olinkin illalla tosi kipeä ja sain mieheltä huudot, että mitä menin yksin niitä kantamaan. Salaa tietenkin, koska jos olisin tehnyt sen silloin kun mies on paikalla, ei se olisi antanut mun tehdä mitään.

Mies uhkaa muutenkin laittaa mut pakkolepoon. On puhunut siitä jo pidemmän aikaa, mutta viime viikon tapahtumien jälkeen varsinkin. Musta on tullut todella kömpelö. Tasapainoaisti ei ole entisellään. Viime viikolla olin tulossa kaupungilta, ostoskassien kanssa. Kävelin tuossa meidän kadulla ja ilmeisesti asfaltinreunalle astuin huonosti ja muutenkin löysät nilkat ei pysyneet perässä. Kaaduin rähmälleni, farkut rikki, polvi auki, asfaltti-ihottumaa myös oikeassa kämmenessä ja oikeassa olkapäässä(!). Ostokset vaan lensi kaaressa. Säikähdin kamalasti, vaikken vatsaa mihinkään lyönyt, sen kerkesin tajuamaan. Linkutin nopeasti kotiin ja soitin miehelle, että sen saunailtasuunnitelmat meni uusiksi, tää ilta taidetaan seurailla mun vointia. Mies lähti heti kiiruhtamaan töistä kotiin, mä menin heti lattialle pötköttään ja laskemaan liikkeitä. Aluksi oli tosi hiljaista, mutta pikkuhiljaa Lihiskin uskalsi ruveta elämöimään. Kipuja ei vatsanalueella ollut, eikä vuotoja, ja illalla beibe melskasi normaaliin malliin, joten en edes soittanut synnärille. Mutta hitto, et pisti säikäyttämään :/ ihme kömmelö mäkin olen. Nyt otan oikeasti varovasti, en kiirehdi ja katson mihin astun. 

Olen ollut Facebookissa parissakin vauva-ryhmässä, ja kokenut välillä, että vertaistukea en välttämättä ole saanut, koska tosi moni siellä on tosi nuori ja vauva saanut alkunsa vahingossa tai ekasta yrityksestä. Onneksi löysin sieltä Simpukan ryhmän, jossa on saman historian omaavia naisia. Siellä esimerkiksi ymmärrettiin, kun kysyin, onko muilla edelleen epäuskoinen fiilis, että tää tosiaan tapahtuu meille? Että voiko tähän tosiaan luottaa, että kerrankin meillekin käy hyvin? Olen miettinyt, että nää fiilikset varmasti johtuu niistä lukemattomista pettymyksistä mitä on joutunut kokemaan.. Mutta ihana oli kuulla, etten ole ainut näillä fiiliksillä :) voihan olla, että tätäkin tekstiä lukee joku joka on siellä ryhmässä myös? Jos on, niin, saa huikata :) 

Neuvolalääkäri on minulla vasta 37+3. Ei ollut aiemmin aikoja :/ harmittaa, että vasta silloin, toivotaan, että olen yhtenä kappaleena vielä. Muuten neuvolassa kaikki ollut ok, hempparikin on noussut epäsäännöllisellä Obsidanin syömisellä, oli viimeksi 122, joten nyt en oo syönyt lisärautaa, muuta kuin mitä saa mamma-monivitamiinista. Paino oli noussut viime käynnistä 950g/vko, tosin tää käynti oli heti juhannuksen mässäilyjen jälkeen :/. Kiloja on tullut ekasta käynnistä 19,6. Ou mai gaad. Sf-mitan kanssa mennään yläkäyrän tuntumassa edelleen, viimeksi (33+1) se oli 31cm. Ja tosiaan, pää alaspäin oli vauva kääntynyt juuri edellisenä päivänä, kuten ounastelinkin. 

Tällä viikolla on taas neuvola, oma terkkari on lomalla, on eri täti vastassa. Katotaan mitä se sanoo :)

Tulipas sekavaa tekstiä taas, pompattiin aiheesta toiseen.

Nyt taidan lähteä jotain touhuamaan, aurinkoista viikkoa kaikille!