lauantai 30. marraskuuta 2013

pp9

Täällä aika vaan matelee. 
Oireita en osaa olla kyttäämättä, vaikka kuinka yritän toitottaa itselleni, että kyseessä voi olla lugejen sivuvaikutukset ja luulo-oireet. Ja kuinka olenkaan niiiin monesti tässä yli kahden vuoden yrittämisen aikana kuvitellut kaikki oireet itselleni ja sit kerta toisensa jälkeen pettynyt ja päättänyt, että enää en oireita kyttäile. Tässä sitä ollaan taas.
Rinnat ei omasta mielestä ole niin turpeat, mutta mies väittää että kyllä on isommat kun normaalisti. Niitä vähän aristaa painellessa. 
Vatsaa turvottaa, toki olen kyllä syönytkin mitä sattuu. Tuntuu, että joku painaisi navan kohdalta vatsaa. Onko se sitten paineentunne? Välillä vihlookin. Eilen aamulla aamupalapöydässä istuessa yskiessä tuntui ilkeitä tuikkauksia.
Mieli on jotenkin tyyni, mutta pelottaa että kuvittelen nämä kaikki. En uskalla toivoa, että olisiko tosiaan meidän vuoro, suotaisiinko meille vihdoin onni? 

Tänään näin kaupassa vanhaa koulukaveria, kahden villin poikansa kanssa. Poikien riehuessa tämä tuttu kysyi, että ehhehe, millos teille tulee lapsia, tämmöstä tää on... Vastasin vaivaantuneena naureskellen, "sepä se..." Tuttu vielä jatkoi, että ei teille oo tulossa ja kuikuili vatsaa. Vastasin jotain, että ei se oo kaikille niin helppoa. Mun ääni vähän värisi ja tämä kyselijä vaivaantui, yritti sopertaa että niin juu, tiedän kyllä... Mutta ei nyt ihan heti siltä vaikuttanut, että omakohtaista kokemusta oli, niin nopeasti liukeni rakkauden hedelmiensä kanssa... 

Menisi tämä viikko nyt nopeasti. Testi vasta pp14.. Yritän malttaa.

keskiviikko 27. marraskuuta 2013

pp6

Tänään tuli postissa epikriisi polilta. Siinä kerrottiin toisen meidän ressukka-alkion selvinneen pakkaseen! Eli nyt meillä on kaksi kaveria vielä jemmassa :) 
Siirto voidaan tehdä luonnolliseen kiertoon, eikä nyt sit ainakaan heti tartte ruveta follien kasvatteluun, jos tästä kerrasta ei mitään tule.

Tänään vatsaa ei juuri ole tuikkinut, rinnat on kyllä edelleen turvoksissa ja arat, erityisesti nännit. Päivä kerrallaan, ei muu auta. 

tiistai 26. marraskuuta 2013

Oireita

Kiitos tsempeistä, ihanaa (ja samalla hassua), että siellä on monta ihmistä jotka toivovat meille onnistumista. Kiitos <3

Tää piinailu on yhtä tuskaa, varsinkin jos on yhtä kärsimätön kuin minä. Miksei jo voi olla ensi viikko? 

Vatsaa vihloi siirron jälkeen useamman päivän, rinnat oli kipeät ja turvoksissa ja mieli herkillä. Vatsan vihlonta ja tuikkiminen hiipui eilen (pp4), ja tänään jostain luin, että pistetyt ja suihkitut hormonit saattaa vielä vaikuttaa siirronkin jälkeen, eihän ne nyt mitään raskausoireita heti siirron jälkeen olla. Tänään aamulla ei tuntunut mitään ja vähän petyin, että missä mun kiinnittymiskivut :( tänään on pp5, joten eikö niiden pitäisi jo tuntua? Tiedän tiedän, ei kaikilla tunnu... 

Tänään ruokiksella vatsaa taas rupesi tuikkimaan. Pistemäisesti keskeltä navan alta. Olevinaan kipu jota en ole ennen tuntenut. Edelleen välillä tuikkii, välillä myös vasemmalta puolelta. Äsken vessassa käydessä oli lugejen mukana tullut aavistus rusehtavaksi värjääntynyttä vuotoa, tosin saattaahan olla, että eilen tuli joku nirhauma seksiä harrastaessa. Rintoja aristaa ja turvottaa ja itku tulee herkästi. Syytän lugeja.

Niistä kahdesta ressukka-alkiosta, joita sanottiin seurattavan vielä siirtopäivän jälkeen, ei ole kuulunut vielä mitään. Lupasivat ilmoittaa kirjeitse(!). Noh, on siellä ainakin se yksi pakkasessa :)

Nyt pitäis laittaa jäitä hattuun ja lopettaa viikoksi oireiden kyttääminen, etten ihan kauheen korkeita pilvilinnoja kerkeä rakentelemaan. 
(Vielä ei ole sitä oikeaa taloakaan löytynyt, omastakaan ei ole vielä kunnon tarjousta tullut. Katsojia tosin oli sunnuntaina toisessa yleisessä näytössä about 25... Kaikkee tässä saakin jännäillä ja odottaa!)

torstai 21. marraskuuta 2013

Siellä se on :)

12 munasolusta 6 oli kypsää. Niistä 4 hedelmöittyi, 2 oli huippulaatuista alkiota, niistä toinen meni pakkaseen ja toinen siirrettiin. Kahta viimeistä vielä seurataan, miten niille käy. 

Itse siirto oli nopea toimenpide, vastaava kuin inseminaatio. 

Tilanne huoneessa nauratti, seinässä oli ihan kuin kioskin luukku, johon ilmestyi kioskin täti, joka kysyi henkilötunnuksen, ja sieltä tuli tilaus, "Emminkäinen, yksi alkio." Sama kuin olisi huikannut sieltä, että "lihis kahdella nakilla! " Mutta sinne se siirrettiin, näin kuinka valkoinen piste ilmestyi ruudulle, siellä se nyt on, meidän lihis <3 Sieltä lähtiessä oli kyyneleet silmissä molemmilla.

Hassua, nyt olen enemmän raskaana kuin koskaan ennen :)

maanantai 18. marraskuuta 2013

Punktio.

Heräsin aamulla pari kertaa torkutettuani, ja heti rupesi jännittämään. Sain kumminkin syötyä aamiaisen normaalisti ja lähdimme miehen kanssa ajamaan kahdeksaksi kaupungin toiselle puolelle polille. Sanoin lähtiessä miehelle, että lähdetääs tekemään meille vauva. Naurettiin yhdessä. Polille saavuttaessa mies ohjattiin eri kerrokseen hoitamaan oma osuutensa ja liittyi pian seuraani. Jännitti aika lailla.

Odottelimme puolisen tuntia odotushuoneessa ja pääsimme toipumishuoneeseen valmistautumaan. Olimme ensimmäisiä huoneessa, saimme rauhassa tehtyä haastattelut ja laitettiin kanyyli, meidän jälkeen tuli kaksi pariskuntaa lisää.
Hetken päästä pääsimme toimenpidehuoneeseen. Pyysin rauhoittavan lääkkeen kipulääkkeen lisäksi, ihan vaan varmuuden vuoksi. Lääkkeet humahtivatkin päähän nopeasti. 
Itse punktio ei ollut niin kivulias kuin pelkäsin, puudutuspiikki nipisti ja oikea puoli sattui vähän, vasen ei tuntunut missään. Ei tarvinnut pyytää lisää lääkettä. Keräys ei kestänyt varmastikaan kuin 10-15 minuuttia. 

Mies ja hoitaja talutti minut toipumishuoneeseen, jossa hetken pötköteltyä huomasin puudutusaineen vaikutuksen lakkaavan ja pyysin tippaan lisää kipulääkettä. Pää tuntui pöhnäiseltä varmaan 45 minuuttia, johtui varmaan rauhoittavasta. Jossain vaiheessa hoitaja kävi ilmoittamassa saaliin, 12 munasolua! Kaksitoista! Kyyneleet tuli silmiin, mahtava tulos tässä vaiheessa :)

Tunnin lepäilyn jälkeen olo alkoi tuntumaan skarpimmalta, väsytti tosin, mutta halusin kotiin nukkumaan. Vähän oli jo nälkäkin. Joten puoli yhdentoista maissa lähdimme kotiin. Apteekin ja McDonaldsin (tätä taisi Viljonka suositella ;)) autokaistan kautta kotiin. 
Tunnin sain nukuttua ja nyt olen vaan pötkötellyt sohvalla. Vatsassa on vielä tuntemuksia, mutta koko ajan parempaan päin. Ihana mies on ollut tän päivän myös vapaalla ja hoivannut mua.

Taysissa käytäntönä on, että soitetaan vain, jos ei siirtoon päästä. Näillä näkymin siirto olisi torstaina. Jos keskiviikkona näyttää joku alkio erityisen hyvältä, voidaan soittaa että siirto tehtäisiin jo keskiviikkona. 

Huh, nyt se jännitys vasta alkaakin. Lähtiessä polilta sanoin miehelle, että toivottavasti pitävät nyt huolen meidän pikkuisista <3


tiistai 12. marraskuuta 2013

Kymmenen!

Kymmenisen möllykkää siellä möllötti! Eli se taitaa olla ihan jees :) ei kai se määrä tässä vaiheessa tietty mitään sano, kunhan niissä rakkuloissa on vielä jotain sisälläkin! Maanantaina tehdään punktio, se vähän jännittää. Mutta kuulemma kipulääkettä saa ja halutessa rauhoittaviakin.

Pistämiset on mennyt hyvin, mies hoitaa homman kuin ammattilainen, itse en varmaan itseäni pystyisi pistämään.. Päänsärky on vähän vaivannut, mikä on minulle outoa ja uutta, olin ensimmäisenä päivänä ihan toimintakyvytön kun ei mikään lääkettään auttanut. Nyt viime päivinä on mahaan tuikkinut ja välillä tuntuu vähän tukalalta, tästä se varmaan vielä yltyy :) mutta mitäpä ei hyvän asian vuoksi kestäisi.

Sairaslomaa TAYSissa saa kolme päivää, tai siirtopäivään asti, sanoi hoitaja. Olin jo etukäteen laittanut maanantain ja tiistain suosiolla vapaaksi töistä, eipä tartte selitellä. Keskiviikon sairaslomapäivän pidän optiona, kattoo mikä olo. Siirto tapahtuu ke-to-pe? 

Hitsi, voi kun olisi jo meidän vuoro. Plussauutiset pitkään yrittäneiden blogeissa saa itsellekin hyvän mielen, että ehkä meilläkin on mahdollisuus vielä :)

Asuntoasiatkin etenee, omasta on ensi sunnuntaina ensimmäinen näyttö, ja sen aikana on meilläkin pari talonäyttöä, juu juu, otan rauhassa, oman olon mukaan ;) 

maanantai 4. marraskuuta 2013

Iso pyörä pyörii.

Mieliala on noussut, pieni toivokin nostaa päätään. 

Tänään kävin nollaultrassa ja ostamassa Puregonit, polilta sain mukaani toilettipussillisen tykötarpeita, neularoskiksen, neuloja, ruiskuja. Tosiaan on tekemisen meininki. Keskiviikkona alkaa pistokset ja ensi viikon tiistaina ultra. Punktio osuu viikon 47 alkuun, eli ihan passelisti töiden kannalta. 
Synarelan sumutukset on sujuneet hyvin, vähän limakalvoilla tuntuu, ja aivastuttaa, mutta muuten ei mitään mainittavaa. Ja kai mä kaikki oon muistanut ottaa jos ultrassa kaikki näytti oikealta :D

Yksi syy mielialan nousemiseen on varmastikin toinen projekti, minkä aloitimme tässä sivussa. Jollei IVF-hoidoissa ole tarpeeksi mietittävää, niin päätettiin vaihtaa kotia! Ja siis rivitalosta omaan taloon. On ainakin saanut ajatuksia muualle. Nopeasti on asiat edenneet, vielä kaksi viikkoa sitten suunnittelimme kylppäriremonttia keväälle, nyt on välittäjän kanssa myyntisopimus tehty asunnosta tällaisenaan ja kahdeksan talonäyttöäkin jo takana. Vielä ei omaa kotia ole löytynyt, mutta kyllä se sieltä sit kolahtaa.

Ristiriitaista etsiä taloa. Tietenkin etsinnässä on koti, jossa mahtuisi vaikka pari lastakin asumaan. Kolme makuuhuonetta siis minimissään. Mutta sellaiset talot tuntui aluksi niin kovin isoilta, entä jos olemmekin kahdestaan loppuikämme? Mutta ehkä se pitää etsiä isompaa taloa, koska kummminkin kaikkemme teemme, että emme siellä kahdestaan asuisi. Ja ainahan sitä voi pienempään muuttaa jos lastenhuoneelle ei tule käyttöä. 

Mutta tämä taloprojekti tuntuu niin hyvältä. Vihdoin elämässä tapahtuu jotain, edes yksi haave on toteutumassa, asia mille voidaan itse tehdä jotain. Eli ihan hyvää stressiä tämä tuottaa :)