sunnuntai 21. huhtikuuta 2013

Huti.

Ei yritystä tässä kierrossa. Ovis tekee tuloaan, vaikka testi ei aamulla paljon tummempi ollut, mutta ovislimat bongattu. Mutta silti, odotetaan ensi kiertoa ja inseminaatiota.

Mies ei innostunut asiasta, kaksoset kuulemma menis, mutta kolmoset ei :D Ystävä sanoi, että oon epätoivoinen, kun edes mietin yritystä, ehkä. Ärsyttää vaan, että taas lykkääntyy kuukaudella. Mutta yhdessä tässä perhettä perustetaan, niin kai sitä pitää miestäkin kuunnella.

Tämä fb:sta sattumalta löytynyt kuva oli miehelle piste iin päälle:

lauantai 20. huhtikuuta 2013

Ovulaation metsästystä.

No jo on kumma, torstaina, kp10, ultran mukaan follit(?) 17mm, nyt on jo kp12, eikä mitään ovulaatio-oiretta, pientä tuikkimista, ei minkäänlaisia limoja! Testikin on ihan tyhjä! Kyl tähän aikaan aina joku haalea viiva on. Mitä tää tälläinen on?!?

Eihän me edes saatais yrittää, eikä vielä ollakkaan, mut mä haluaisin toisaalta kokeilla, koska millä todennäköisyydellä siellä hedelmöittyy yhtään mitään? Mies on realistisempi, että koska monisikiöraskausriski on, sitä pitää oikeesti harkita. Mä oonkin tällainen haihattelija, tulta päin vaan, mietitään tilannetta sitten. Heh.

Tässä vielä kuva testistä, ei mitään!


torstai 18. huhtikuuta 2013

Turha reissu?

Tänään oli clomiultra. Bussissa matkalla sinne laitoin miehelle viestiä, kun ei työkiireiltä mukaan päässyt, että pärjään kyllä, vaikka jännittää, aavistuksen turhalta tuntuu tällainen seurantaultra. Kuinka ollakaan, ultrassa näkyi vasemmalla puolella joku 14mm ja toinen pienempi. Oikeaa puolta katsoessa lääkäri sanoi että oho, täällähän nyt onkin näitä. 4 isoa munarakkulaa, jotain 17mm kipale. Ilmankos on vähän masussa tuikkaillut.
Eli, clomit toimii minulla näemmä liiankin hyvin ja yrityksen osalta tämä kierto pitäisi jättää nyt väliin kaksos- tai kolmosriskin takia. Great. Kyllähän se itku siinä tuli, vaikka yritin olla urhea. Lääkäri ei osannut oikein lohdutella, muuta kuin että "positiivista, että siellä jotain tapahtuu".
Ensi kierrossa kuulemma vielä clomit vaikuttaa, niitä on turha syödä, joten seurantaultra taas kp10-12, ja sit tehtäisiin inseminaatio.
Sisko ja ystävä (hoidoissakin itse käynyt) ehdotti, että entä jos sitä ei kuuntele lääkäriä, ottaa sen riskin? ;) Samaa rupesin miettimään, että mikä on todennäköisyys että nyt tärppää, jos ei oo kerta puoleentoista vuoteen tärpännyt?!
Oonko mä nyt ihan pöhlö ku edes mietin lääkärin kiellon uhmaamista? Tai sit jos käytetäänkin kumia ja se meneekin rikki? ;) nimim. epätoivoinenko?

sunnuntai 14. huhtikuuta 2013

Sivuvaikutukset.

Nyt on neljä päivää syöty clomeja, sivuoireena ainoastaan vatsan turvotusta iltaisin ja pientä nipistelyä myöskin lähinnä iltaisin. Sain varattua ultra-ajan ensi viikon torstaille, kp10.

Kysyin lopuista verikokeista, siellä luki, että tulokset saan seuraavalla kerralla, joten turhaan odottelin lappuja kotiin. Sain kumminkin vastaukset puhelimessa, keliakiaa ei ole, ja testosteroni on normaali. Eli verikokeet on puhtaat, ei häikkää siellä.

Mulle valkeni vasta nyt tässä, että välttämättä ei tartte mitään pistoksia clomien kanssa. Jotenkin jäi sellainen mielikuva polilta, että pistokset kuuluu automaattisesti juttuun.. Voi myös olla, että erikoistuva lääkäri sanoi väärin? En kyllä edes muista varmaksi, kuka lääkäri on sanonut ja mitä.. No väliäkös tuolla, asiat selviää torstaina. Ja onneksi pystyn järkkään työt niin, että pääsen, tuo aika oli vähiten paha töiden kannalta. Eikä tarvinnut vielä kertoa töissä ;)

Flunssa on tosiaan vaivannut koko viikon, urheilemaan en ole päässyt, mutta ruokavaliota on noudatettu, vaaka näyttää -4,3 kiloa lähtöpainoon :)

keskiviikko 10. huhtikuuta 2013

Clomit kehiin!

Taas on päivittäminen jäänyt, elämä tuli väliin ;)

Eilen pärähti kp1, ihan ennakkovaroitusten mukaan. Se on kyllä tää, että kun aina alkaa tiputteleen jo päiviä ennen menkkoja, niin sitä ei sit piinailekaan enää, osaa odottaa, että sieltä ne taas alkaa, tietysti pieni "entä jos" kummittelee. Siksi varmaan uuden kierron alkaminen ei tule niin yllättävänä ja musertavana uutisena.
Älkää ymmärtäkö väärin. Kyllähän sitä tuli taas viime perjantaina itkettyä miehelle, miksi meillä ei asiat voi mennä normaalisti, miks just me. Mies yritti mulle vakuuttaa, että ollaan vasta matkan alussa, ja että ehkä vauvasta tulee entistä parempi mitä kauemmin ja hartaammin sitä on tehty :')

Eilinen kierron aloitus meni sit vasta iltapäivään, joten kun soitin 13.30 hoitajan numeroon, oli takaisinsoittoajat eiliselle jo menneet. Ja koska olin töissä, ei ollut polilta saatuja lappuja mukana, luulin että sinne voi soittaa vain hoitajan (klo 9-11 ja 13-14) numeroon. Nyt kun tässä katon niitä lappuja, niin tässähän on klo 8-14 numero johon soittaa... Eihän siinä muuten mitään, mutta kun olisi toiveita ajanvaraukseen.. :/
Josta tullaankin tähän, että miten yhdistää työt ja lapsettomuushoidot? Missä vaiheessa kertoa esimiehelle (joka on kuusikymppinen mies)? Aika paljon pystyn itse muokkaamaan omia työaikojani, mutta on sellaisia päiviä, että poissaolojani ei katsota hyvälle työkavereiden puolelta. Josta päästäänkin siihen, että olisi ehkä aika ruveta ottamaan aikaa itselle, sittenhän se vasta on sumpliminen jos on lapsi ja se tulee esim kipeäksi, asiat on pakko laittaa tärkeysjärjestykseen.

Alkuun mainitsin elämän väliintulosta.
Minullahan on ollut tämä painonpudotusharrastus, jossa on junnailtu ja jojoiltu ees taas. Nyt otin itseäni niskasta kiinni, ja päätin, että tarttee kunnon potkun persiille, ei muu auta. Otin yhteyttä pt-ystävään, jolle ehdotin, että teetkö ohjelman vai otanko osaa Fitfarmin Superdieettiin? Päätettiin ottaa osaa molemmat! Ystävällä tosin vain muutaman kilon kiristelyä, itsellä pudotettavaa 10-15kg. 6 viikkoa tiukka ruokavalio ja treenit päälle.

Ensimmäinen viikko menikin hyvin, sain kaikki treenit tehtyä ja ruokavaliossa pysyin. Maanantaiaamuna heräsin kurkkukipuun ja nuhaan :/ Pelkällä ruokavaliolla mennään nyt ja jos loppuviikosta pääsisi vähän urheilemaan.. Menkkaturvotusta tai ei, paino on kumminkin 2,4kg pudonnut viikossa :)
mutta kiva olla tässä yhdessä ystävän kanssa, joka ensinnäkin tietää minut ja osaa vähän tarkentaa treenineuvoja ja personoida ruokavaliota.. Koska eihän sitä nyt ihan täysin ohjeen mukaan voi koskaan mennä ;) Plus tuki ja tsemppi mitä toiselta saa :)

No niin, nyt on taas sekavaa tekstiä suollettu ja tilannekatsausta tehty, blogien lukeminenkin on jäänyt töiden ja treenien jalkoihin. Huomenna alkaa clomit, katsotaan mitä ne tuo tullessaan :)

Edit: olisiko aika kertoa äidille? Kommentoin kummipojan kuvaan fbssa, että "tädin 30 vuotta vanha Marimekon paita päällä :)" johon äitini: "riittää siitä vielä sunkin lapsille ja lapsenlapsille!" Touche.