perjantai 5. heinäkuuta 2013

Toivo.

Kiitoksia kaikille edelliseen postauksen kommentoineille, ihanaa kun siellä ollaan tukena ja te jos ketkä tiedätte millaista tämä on <3

Vituttaahan tämä, aina epäonnistua. Joka kuukausi, eka toiveet korkealla, sit tiputaan. Miksi? Miksei meille koskaan? Kohta kaksi vuotta, eikä ainuttakaan positiivista raskaustestiä. Se mikä tällä kertaa oli rankinta, oli katsoa miehen reaktiota. Taisi oikeasti ottaa koville. Tähän asti mies on ollut mun tukena, enkä oo tajunnut, miten vaikeaa tää on sille. Että me tosiaan ollaan tässä yhdessä. Tähän asti mies on pysytellyt pikkulapsista etäällä, mutta tänä kesänä oon nähnyt, kuinka mies nauttii lähipiirin lapsista, ja näen kuinka hän haluaisi kovasti olla isä. Ja surettaa, että sen haaveen toteuttaminen on niin pirun vaikeaa, että mä en pysty sitä yhtä toivetta toteuttamaan. Ja tiedän, että hänestä tulisi maailman paras isä.

Tällä hetkellä meinaa usko loppua siihen, että koskaan onnistuttaisiin. Pelottaa, että mahdollisesti enää yksi inssi edessä jonka jälkeen ilmeisesti IVF-hommat seuraavana. Hommat muuttuu heti vakavammaksi. 
Mutta, mitä muuta tässä voi kun toivoa. Toivoa, että vielä jonain päivänä on meidän vuoro. Kliseistä, mutta pakko uskotella itselleen, että kyllä se tästä. 

Lopetin luget sen negan tehtykin, enkä enää eilen tehnyt uutta testiä. Nyt jo menkat tekee tuloaan, tiputtelu alkoi. Soitin polille, ja palataan asiaan elokuussa. Hoitaja muistutti, että voimme aina pitää taukoa, jos siltä tuntuu. Eihän tässä mitään pausseja pidetä, riittää jo tää kesätauko... Toisaalta kiva, ettei tarvitse muistaa lääkkeitä, tai ajoittaa elämää ultrien mukaan. Eikä tartte käyttää lugeja. Kai sitä vois vanhanaikaisia konsteja kokeilla raskautumiseen, yrittää kumminkin pitää yrityksen rentona? Yeah right... 

Huomenna siskolandiaan, kummipoika kuulemma kovasti jo odottaa tätiä :) ja sunnuntaina heille tulee koiravauva <3
 

keskiviikko 3. heinäkuuta 2013

maanantai 1. heinäkuuta 2013

Aika vain matelee...

Tuntuu, että torstai ei koita koskaan, siihen on iäisyys aikaa. Tänään on siis pp11, ja ajattelin odotella testausta torstaihin, jos maltan. 
Mies yritti taas toppuutella, että älä nyt vielä testaa, mutta tiedätte varmaan, että jos testaan vähän ajoissa, ja se on nega, on vielä pieni mahdollisuus että se plussaksi muuttuu, mutta kumminkin puolet minusta tietää, että nega sieltä tulee uudemmankin kerran testatessa. Pehmeä lasku negaan siis ;) jos odotan torstaihin, putoan korkealta ja kovaa. Taas.

Eikä sitä osaa oireita olla kyttäämättä, vaikka kuinka yrittää. Vatsaa on tuikkinut melkeinpä inssistä lähtien, nyt muutamana päivänä enemmän, tänään enemmän oikealta puolelta. Rintojen arkuudesta en osaa sanoa, toissapäivänä toinen nänni oli kipeä ja ne tuntuu turvonneilta, niinku ennen menkkoja. Äsh, ei näitä kannata kyttäillä.

Kommentoin yhteen blogiin, että täytyy varmaan kehittää joku back up-plan, jos tulee nega. Kuukauden paussihan tulee jokatapauksessa kesäsulun takia, ja tällä välillä on ainakin se New Yorkin reissu! Että siellä nyt sit ainakin sais nauttia Cosmopolitaneita ja muita drinksuja..

Muuten tää lomailu on kyl maistunut, juhannus vietettiin mökkeillessä siskon porukan kanssa ja sit käytiin viime viikolla kavereiden kanssa Särkänniemessä! Pakastin jo satsin mansikoita, saas nähdä kuinka pitkään satoa riittää jos mentäs vielä itse poimimaan :)