"kevyt"-projekti...

Eipä ole ollut paljon asiaa tännekkään, jotenkin kun yritys on jäissä, niin mitä sitä vauvastakaan täällä haaveilemaan. Mutta siis elossa ollaan ja kyllä täältä vielä noustaan :)

Kevyt-projekti on mun kohdallani ollut kyllä niin vitsi, että ei oo totta. Ihmettelin, että mikäs on ku paino ei tipu (juu juu, ei oo se paras mittari..), kun urheilen 4-5 kertaa viikossa, syön viikolla terveellisesti, viikonloppuna höllään, enkä mieti yhtään syömisiäni. Lihaksetko ne vain kasvavat, kerta kilot ei tipu?

noh.... Ihan piruuttani sitten kirjasin joku viikko sitten ma-la syömiset prikulleen niin kuin ne on Kiloklubiin. Usein kirjaan viikolla syömiset tunnollisesti, mutta viikonloppuna jää kirjaaminen.
Jos syö ma-to ihan oppikirjojen mukaan, 1500-1600 kcal, ja viikonloppuna (pe-la) "hölläilee" tuplakaloreilla (oikeasti, en valehtele), siitä sitten vähensin sen viikon liikunnat ja peruskulutuksen, niin sain 6 päivän keskiarvoksi jotain 2100 kcal/pvä. Eli eihän se ihme ole, että paino ei tipu, mutta onneksi se ei myös tolla tahdilla nousekaan. Tietenkään ihan joka viikonloppu en (toivottavasti) vetele kolmea päivää yli 3000 kcal/pvä, mutta tämä osoitti sen, että ehkä se yksi herkkupäivä viikossa (tai vielä parempaa jos olisi kerran kahdessa viikossa...) riittää...

Että näin tyhmä on tämäkin itseään olevinaan painonpudotuksen experttinä pitävä mimmi.

edit: niin ja tänään tuli tasan vuosi täyteen ilman tupakkaa!

pause.

Edellisestä päivityksestä on aikaa.
En tiedä onko kukaan minua kaipaillut, mutta pakko kai se on tännekin tilanne päivittää. 

Joskus jotkut asiat, kun sitä vähiten odotat, kaatavat sinut. Kaatavat maahan, vaikka luulit seisovasi jalat tukevasti maassa. Kuin salama kirkkaalta taivaalta.

Tällä hetkellä istun maassa pyllylläni, mietin, miten tästä noustaan. Hämilläni, miten tässä näin kävi. En ehkä tajua vielä koko asiaa. Toisaalta olen yrittänyt jatkaa eloa niinkuin mitään ei olisi tapahtunut. Välillä asiat taas muistuvat mieleen.

Haluan nousta, haluan vielä yrittää. Mutta ei se helppoa ole.

Mutta miksi? Miksi juuri nyt kun kaikki oli hyvin?

ruotuun palaaminen.

Kävin maanantaina vaa'alla, kuten ilmeisesti moni muukin projektilainen. Ja ilmeisesti myöskään en ole ainut joka järkyttyi ja uskottelee itselleen, että ainakin osa joulun aikana tulleista kiloista on pelkkää nesteturvotusta.. ;) huh huh. Niin ja onhan mulla menkatkin päällä, nekin aiheuttaa turvotusta, heh.. Mutta odotetaan huomista tuomiopäivää.

Aloitin alkuviikosta kirjaamaan syömisiäni Kiloklubiin, pelkkä syömisien ylöskirjaaminen saa ainakin minulla aikaan sen, että tsemppaan. Tiukka linja vaan, ei mitään naposteluja, eikä "jos vaan yhden otan.." (paitsi pakko tunnustaa, että eilen kävin Miehen siskon luona, ja se sai ylipuhuttua mut ottamaan iltateen kanssa pienen joulutortun. että näinkin hyvin alkoi mun herkuton tammikuu....) Mutta ti ja ke menikin sitten mallikkaasti syömisien ja liikkumisien puolesta :)

Jumpassakin olen käynyt, tiistaina muokkauksessa ja eilen aamulla BodyBalancessa. Nyt lenkille ennen töihinmenoa, pakko käyttää nyt kaikki hetket ja inspikset hyödyksi :D

kevyt-projekti

Ajattelin ottaa osaa myös tälläiseen projektiin, jota vetää Toiveikas.

Kyseessä siis muutaman kuukauden kestävä laihdutuskampanja, jossa tarkoituksena on parantaa mahdollisuuksia raskautumiseen pienellä painonpudotuksella. 

Painonpudotus on minulle tuttua (teoriassa, käytäntö ei aina olekaan sama juttu ;)), olen painanut joskus yli 35 kiloa enemmän kuin nyt. Tällä hetkellä painan varmaan saman verran kuin yläasteella, toki tässäkin on ylimääräistä vielä yli kymmenen kiloa josta olisin valmis luopumaan :)

Teen tuohon välilehden, jossa kerron enemmän alkutilanteesta ja projektin etenemisestä. Projekti käynnistyy siis 1.1.2012!

joulupuuhaa..

Anteeksi taas tämä hiljaisuus, kauheesti on ollut taas olevinaan kaikkea: työtä, linnan juhlia (en itse osallistunut, mutta kampasin ja meikkasin kaksi daamia :)) joulukiirettä, itsestä huolehtimista.. Mitä näitä nyt on..

joulurisu

Pakotin miehen hakemaan lähimetsästä mulle joulu"kuusen". "Ai joku risu? Meille sisälle?" Mutta niin se vaan lähti mukaan hakemaan, pimeään metsään, taskulampun kanssa. Ja sit se vielä maalas sen mulle valkoiseksi :)

tämän vuoden pakettimuotia :)

Minähän olen ilmeisesti joulunatsi. Kortit teen aina itse, ostokortteja en lähetä. Jos en kerkeä itse askartelemaan, sitten jää kortit laittamatta. Nyt keksin teeman, mikä jatkuu paketeissakin. Joulupakettienkin haluan olevan samanlaisia, ei mitään tonttukuvioita ja se kiharrettava nauha on vihonviimenen asia... Itse paketteja saadessani en kyllä ole ronkeli, jokainen tyylillään :)

Kotikotona kuusen koristelu on ennen ollut mun hommaa, olin aika tarkka siitä. Mutta viime vuosina kuusi on koristeltu jo aamulla, kun me olemme saapuneet joulun viettoon vasta illalla.Yritänkin olla kommentoimatta koristeiden vähyyttä tai kuusen epäsymmetrisyyttä.. ;)
Leipoessa olen myös aika päsmentäjä. Sisko pelkää leipoa mun kanssa ja olenpa saanut siskon itkemäänkin kun rupesin vitsillä huutamaan "älä nyt noin leikkaa sitä piparitaikinaa!".. hehe.

Työkavereiden kanssa teimme joulumyyjäisiin pipareita ja niiden koristelunkin otin aika tosissani. Halusin tehdä nättejä, tyylikkäitä ja vain yhdellä värillä koristeltu pipareita. Työkaverit roiskivat koristepikeeriä mihin sattuu ja heittivät koristehelmiä mihin sattuu. Olin kauhuissani :D Mutta en voinut kumminkaan kieltää, kun työkaveri tuli keltaisen koristepikeerin kanssa, "saanko laittaa muutaman pilkun sunkin pipareihin?" Eh, saathan sä.... Ja niin kuorruttautui mun simppeli enkeli keltaisilla pilkuilla ja lumihiutaleilla.. Maltoin mieleni ja kestin hermostumatta, kun työkaverit hyökkäsivät tuhoamaan mun hienot aikaansaannokset... Kaikesta huolimatta piparit olivat ilmeisesti menestys ja pelottaa että ensikin jouluna niitä pitää myyjäisiin vääntää..

Eli ymmärrätte varmaan, et ei kerkee blogiin kirjoittelemaan kun pitää joulunatseilla ;) tosiasiassa olen aina jouluna niin poikki ja useana vuonna sairastunut joululomalla, joten syytä olisi ehkä himmata nipottamista :)

Kp13, ovulaatiota odotellessa, toivottavasti sen kerkeää hyödyntämään tältä höyryämiseltä ;)

Same old ;)

6 vuotta saman miehen kanssa <3

Same old, same old...

Taas on tovi vierähtänyt kirjoittamatta.. Tsorppa.

Viikonloppuna (pe-la) piti laskujen mukaan olla ovis. Taisi jäädä tulematta, koska mitkään limat eivät siihen viitanneet. Torstai-aamuna vähän näytti siltä että ovulaatio lähestyisi, limoja oli, mutta sitten ne tyrehtyivät (kipuja oli aavistuksen melkein joka päivä, pe-su), joten oisko tästä kierrosta kumminkin jäänyt ovulaatio tulematta, koska niin poikkesi edellisistä?

En tiiä, keskityn nyt töihin ja itseni huoltamiseen. Sen verran nivelkivut ovat taas nostaneet päätään, että hiukan pistää mietityttämään. Kävin viime viikolla lääkärissä (taas), kuulemassa tulokset 15. veriputkilosta. Nothing.

Ainut vaihtoehtohan lekurin mielestä on Oxiklorin-kuuri, joka ei siis ole kauhean suositeltu vaihtoehto vauvahaaveisiin yhdistettynä.

Juttelin lääkärin kanssa ja koska tämä lääke ei minua PARANNA, eikä sen syömättä jättäminen tautia (jos sitä edes on) pahenna, oli lääkärinkin mielipide että parempi laittaa lapsihaaveet tämän edelle. Jos siis nämä kivut siedän ja niiden kanssa elämään pystyn.
Kivut ovat kyllä pahimpina päivinä pahoja, iltaisin en saa vaatteita riisuttua, kun niin sattuu, tai kasvopesu on vaikeaa käsien kipujen takia.
Noh, nyt kokeilen vähän ruokavaliomuutoksia josko ne auttaisivat. Eipä tässä kamalasti ole vaihtoehtoja.
Anteeksi avautuminen, ketään tuskin kiinnostaa, mutta kerroinpa silti :P

iltalenkki.

Pahoittelen negatiivista postausta, alkaa vähän jo syksyn pimeys jo tökkimään, tulis jo lunta ja joulu(loma)! :)

weird..

Teksti sisältää ah-niin-ihania vuotoasioita, skipatkaa suosiolla jos tekee pahaa :P

Tänään on kp28/29 ja dpo12.

Viime postauksessa kerroin punaisesta ylläristä aamusella, se on jatkunut ruskeana tiputteluna siitä asti ja tänä aamuna olin varma, että menkat alkoi (kaksi päivää etuajassa, epätavallista), sen verran runsaana tuli taas punaista. Kuukuppi oli työpäivän paikallaan, mutta ei sinne punaista ollut tullut, ruskeeta tuhrua vähän.

Vatsa on menkkamaisesti ollut kipeä, samoin alaselkä. Mielialat on herkässä ja väsymyskin vaivaa.

Testata en uskalla ja saattaisi se vielä olla turhan aikaistakin. Mutta kovin kummaa toimintaa tämä kyllä yleensä niin täsmälliseltä kropaltani... Mitä ihmettä oikein tapahtuu? :D

Loppuun haluan näyttää tossut, mitkä tein Sisu-kummipojalle :)

ohje täältä, vähän omilla modauksilla :)

Sisu oli kasvanut ihan älyttömästi ja vaikka Sisun alkava räkätauti vei unet niin Sisulta itseltään kuin muilta ihmisiltä samassa mökissä, odotan jo kovasti seuraavaa tapaamistamme <3

vapaapäivä

Ah, vapaapäivä. Tai itseasiassa kaksi, huomisenkin ajattelin ylityötunteja pitää pois, sanoivat muut mitä tahansa ;)

vapaapäivään kuuluu pyykinpesua.

Eilen kävin ulkona syömässä lapsuudenystäväni kanssa, oli kyllä mukavaa vaihtaa kaikki kuulumiset taas muutaman kuukauden ajalta. Kerroin ystävälle vauvahaaveista, vaikka tiedän, että itselle hän ei lapsia (varmaan koskaan) halua, vaikutti hän iloiselta puolestani, vaikka asiasta ei sen kummemmin keskusteltukaan. Tämä samainen ystävä menee naimisiiin siis ensi syksynä, en tiedä tajusiko, että jos kaikki menee niinkuin pitää, kaaso saattaa olla varsin isomahainen tai kutsuvieraslistalle pitää meidän perheen kohdalle lisätä yksi...

Kerroin haasteessa että Mies ei tiedä, että kirjoitan blogia. Noh, tässä eräs ilta päätin, että nyt paljastan, että on tätä sen verran kauan jo salattukin ;) Miehen vastaus oli: "No kyllä mä sen tiesin, sivuhistoriasta joskus aikaa sitten huomasin, en vaan viitsinyt sanoa mitään, ajattelin, että katotaan milloin kerrot" :D Eipä tuo ihmeissään ollut sen kummemmin, "kaikkihan blogia nykyään pitää". Mutta terkkuja vaan, tiiän et luet tätä <3

Mutta omaan napaan ja piinaviikkoihin. Nyt on kp23 ja dpo7. Pidän epätodennäköisenä, että tästä kierrosta tulisin raskaaksi, sen verran on ollut stressiä ja murehdittavaa töiden puolesta, tietysti se pieni toivonkipinä siellä edelleen kytee, että jos kumminkin..

Jos huomasitte, lisäsin sivupalkkiin jo tuollaisen lumiukon kuvan. Lupasin lähteä mukaan Täpinää talveen-projektiin, tämä onkin ensimmäinen projekti jossa olen mukana :) Projekti starttaa 1.11 ja Lunan blogista voitte lukea siitä lisää.

hups :)

Mua ei sais päästää lastenvaatekaupoille... Eilen erehdyin kaupoille ja kummipoika taitaa saada 5kk lahjaksi jotain vaatetta.. ;) Enempää ei viitsi paljastaa, koska sisko lukee myös tätä blogia. Näet sit viikonloppuna ;) Eikös se niin ole, että kummitäti saa höpsähtää ja hemmotella kummilapsen piloille, tai näin ainakin ilmoitin siskolle jo viime syksynä raskaudesta kuullessani.. :)

p.s Tämä samainen rakas pikkusiskoni on aloittanut blogin :)

älä stressaa, älä stressaa....

Töissä on nyt todella raskasta, lähinnä ilmapiiri on surkea. Itse työt sujuvat ihan hyvin ja niitä on sopivasti, mutta ihmissuhteet työpaikalla takkuavat. Mikä siinä on, että asioista ei voi keskustella? Aargh. Tilanne kärjistyi pahasti palattuani viime viikolla sen oksutaudin jälkeen töihin. Pakko yrittää nostaa itsensä kaiken sen yläpuolelle ja muistaa, että minä tiedän mitä olen tehnyt tai jättänyt tekemättä. Ihmettelen vaan suuresti aikuisten ihmisten käytöstä.

Että yritäpä tässä olla sitten ressaamatta, että olosuhteet vauvan alkuun saamiselle olisi suotuisat :) Miehelläkin töissä nyt extrakiireistä ja hermoja koettelevaa, onneksi tilanne on tämä meillä molemmilla, ymmärretään toinen toistamme, eikä viitsi omaa pahaa oloa toisen niskaan kaataa, kun tietää että yhtä raskasta sillä toisellakin on :)

Tämä syksy on kyllä mulle varsinainen kasvun paikka työelämässä, pakko kovettaa itsensä ottamaan kaikki pska niskaansa, eikä pillahtaa itkuun heti kun joku mulle huutaa. Eli pistää asiat oikeisiin mittasuhteisiin, ja tajuta, että vaikka miten teet, niin kaikki eivät ole tyytyväisiä.

Anteeksi tämä avautuminen, pakko vain johonkin purkaa tätä omaa pahaa oloa.

Pitäisi tajuta, että työ on vain työtä. Elämässä pitäisi olla muutakin. Kuten se, että jo reilun viikon päästä näen vihdoin rakkaan kummipoikani ja siskoni pitkästä aikaa :)

sairastelua.

Jo alkaa riittämään sohvalla makoilu! Oon vihdoin toipumassa kunnon vatsataudista ja kuumeesta joka alkoi sunnuntaina. Pikkuhiljaa rupeaa ruokakin maistumaan, onneksi pysyy jo sisällä (jotain hyvää sentään on tässä paastossa ja tyhjennyksessä, paino pudonnut muutamassa päivässä yli kaksi kiloa :)) Tämän päivän vielä saikkuilen, mutta huomenna olisi tarkoitus olla jo iskussa taas töissä.

villasukat <3

On taas ehkä maailman huonoin omatunto olla töistä pois, kun tietää että työkaverit joutuvat tekemään mun hommat... Varsinkin, kun olo alkaa nyt olemaan parempi kuin parina viime päivänä, ei malttaisi olla kotona parantelemassa itseään.

Olen pohtinut, lähdenkö mukaan Lunan vetämään Täpinää talveen-projektiin. Ei ole siis vielä päätetty varmaksi, laitetaanko lapsentekohaaveet pariksi kuukaudeksi jäihin, tällä hetkellä oma olo on hyvä, eikä tarvetta lääkityksen kokeilulle mielestäni ole.
Kokeilen nyt kumminkin, josko ruokavalion järkevöittämisellä olisi jotain tehoa. Koska muistelin, että viime keväänä ja kesällä kun söin vähähiilihydraattisesti (en ihan niin puhdasoppisesti kuin fanaattisimmat karpit, mutta hiilihydraatit ja rasvat tiedostaen mutta mieluummin sokeria kuin makeutusaineita), oli niveletkin paremmassa kunnossa... Loppukesällä relattiin hiilareitten kanssa, niin alkoivat nivelvaivat.  Onko näillä jotain yhteyttä toisiinsa, who knows...

Tämä siis pohjustuksena siihen, että ehkä me vielä tää kierto yritetään :)

taas vuoden vanhempi.

Hyvää eilistä synttäripäivää mulle! :) Aamu alkoi Miehen keittämillä aamukahveilla ja leipomalla suklaakakulla. Klo 6 aamulla. Mutta kakku oli hyvää :)

Lähdin 7.30 bussilla...

 

 

jep...

Mutta olin ehkä maailman tehokkain shoppaaja, kello oli 8.07, kun olin tehnyt pakolliset ostokset. Ja lähdin jo 8.30 bussilla takaisin kotiin. Pääsin viel vaihtolipulla kaikenlisäks :)

"Pakolliset" ostokset oli...

Pitkään olen himoinnut meille noita yöpöydän lampuiksi, nyt ne sain, melkein puoleen hintaan. Tuollainen isompi, valkoisella varjostimella, löytyykin jo olohuoneesta :)

Varsinaisen synttärilahjan Mieheltä sainkin vasta kun tulin töistä kotiin, joskus 22.30...

kukkia :)

ja hajuvesi :)

Ja lisänä oli karkkiakin, mutta niistä nyt ei valitettavasti ole enää todisteaineistoa... :)

Synttäripäivä sai ajatuksia pois ekan yrityskierron epäonnistumisesta, mutta jotain hyvääkin, ehkä. Epätavallisen runsaana ja kivuliaana tuo täti nyt kylään tuli, joten oisko siellä ollut kumminkin jotain kiinnittymisyritystä? Lohduttavaa, jos siellä edes jotain tapahtuu :)

Haaste.

Murmeli antoi minulle haasteen:

Kun sinut on merkitty, sinun olisi tarkoitus kirjoittaa muistiinpano, joka sisältää 25 satunnaista asiaa, faktaa, tapaa tai tavoitettasi. Lopuksi haasta 5 ystävääsi. Jos minä merkitsen sinut, se tarkoittaa sitä, että haluan tietää sinusta enemmän. Haastan uusia ja vanhoja tuttavuuksia blogimaailmasta: Myyn, Unelman, Pompulan, Lunan ja Jiin.

1. En ole vielä kertonut Miehelle, että kirjoitan blogia :)

2. Minulla on tällä viikolla syntymäpäivä.

3. Harrastan liikkumista, lenkkeilyä kävellen ja hölkkäillen, pyöräilyä ja välillä innostun käymään jossain jumpassakin, onhan mulla kuukausikortti kuntosalillekin... En olisi joku vuosi sitten uskonut, että jos en harrasta liikuntaa, rupeaa kuuppaa kiristämään ;)

4. Juoksin viime keväänä Ideapark-juoksussa 10 km. Suuri saavutus minulle, olen vasta aikuisiällä löytänyt liikunnan "riemun", en ole ollut mikään liikunnallinen lapsi. Enkä ollut kympillä viimeisten joukossa, niinkuin ala- ja yläasteen urheilukisoissa! :)

5. Tykkään myös tehdä käsilläni jotain, sormet syyhyää nytkin aloittaa jokasyksyisen neulomisen. Käsien nivelkivut vaan ovat nyt rajoittaneet tätä harrastusta. En tosin jaksa tehdä mitään isompia neuletöitä, kärsivällisyys ei riitä :D

6. Tykkään myös remonttihommista, tapetoinnista ja maalauksesta. Olemme yhdessä pistäneet vähän pintoja uusiksi kodissamme, tosin minä olen aikalailla yksin laittanut olohuoneen seinät uusiksi, maalasin keittiön seinän, tuulikaapin katon ja seinän, eteisen katon... Viime kesänä ostin työkaverilta vitriinin ja maalasin sen.

ennen, eiks oo kauhea?!

Jälkeen

7. Olen kärsimätön, jos saan jotain päähäni, sen pitää tapahtua nyt ja heti. Siksi ketuttaakin yli kaiken, jos tässä kierrossa ei tärppää ja joudutaan lykkäämään tätä vauvaprojektia Oxiklorin-kuurin takia.

8. Tykkään olla oikeassa ja päteä asioissa. Minun on vaikea myöntää olevani väärässä. Jos tiedän, että olen tasan oikeassa jossain asiassa, väännän asiasta viimeiseen asti, koska minä nyt vaan olen oikeassa... heh.

9. Tutussa seurassa olen varsin puhelias, mutta uudessa tilanteessa olen ujo ja pelkään mitä muut musta ajattelee.

10. Olen koulutukseltani parturi-kampaaja ja maskeeraaja.

11. Ihan perinteisiä kampaajanhommia en kumminkaan tee työkseni.

Sunnuntain pihahommissa kerkesi testaamaan puhelimen kameraa :)

12. Minulla on 26-vuotias pikkuveli ja 24-vuotias pikkusisko.

13. Siskoni on paras ystäväni, kummilapseni äiti, ripsiteknikkoni/kosmetologini, stylistini, totuuden torveni ja maailman paras sisko.

14. Mies hoitaa meillä pääasiassa ruuanlaiton. Mies toimii kokkina ja minä kylmäkkönä :) Tykkäämme tehdä ruokaa, eineksiä meillä ei syödä. Eikä valmiissa marinadissa olevia lihoja ;)

15. Jos raha ei olisi este, ostaisin kaikki ruuat luomuna. Muuten olen aika materialisti, haluan vain syödä puhdasta ruokaa. En tosin tässäkään ole maailman ehdottomin.

16. Lopetin tupakanpolton 2,5 vuotta sitten. Olin polttamatta puolisen vuotta, ja retkahdin polttamaan. Tosin vain kotona, en töissä. Nyt olen ollut reilut puoli vuotta täysin polttamatta :)

17. Pidän kynttilöistä, syksyllä ja talvella niitä palaakin harva se ilta ympäri kämppää.

18. En ole mikään kirppari-ihminen, en osaa kierrellä kirppareilla, enkä löydä sieltä mitään ikinä itselleni. Olen kateellinen ihmisille, jotka osaavat penkoa ja löytävät vaikka mitä aarteita kirppareilta.

19. Vauvanvaatteita on varmaan pakko opetella ostamaan kirppareilta, ihan rahanmenon kannalta. Mielelläni otan kyllä sukulaisilta/kavereilta vastaan hyväkuntoisia vaatteita :)

20. Meillä on kaksi kummipoikaa, Miehen siskonpoika 5v ja minun siskonpoika, 4kk. Tai minulla on kaksi "kummi"poikaa, en siis kuulu kirkkoon. Siskonpojan sylikummi olin silti :)

21. Pelkään korkeita paikkoja (tarpeeksi korkeat, esim lentokone, ei pelota :)), vielä pahempi on ahtaanpaikankammoni. Ei välttämättä missään hississä tai vastaavassa, mutta esimerkiksi pienenä kun käärittiin veljen kanssa toisemme maton tai patjan sisälle, tai kun veli ja sisko työnsivät minut vanhempien sängyn ja seinän väliin, enkä päässyt sieltä omin avuin pois. Hrr, pelkkä ajatuskin ahdistaa..

22. Näen ystäviäni ja perhettä aivan liian harvoin. Se asia harmittaa minua kovasti. Onneksi on kumminkin Facebook ja puhelin.

23. Ostimme oman rivitalonpätkämme reilut 2 vuotta sitten.

24. En ole kovin musikaalinen ihminen, vaikkakin tykkään laulamisesta (mutta kovin moni ei tykkää kuunnella..). Yksi haaveeni onkin oppia laulamaan. Minulla olisi jopa opettaja valmiina, saisi vain aikaiseksi mennä tunneille... Yksi asia mikä sai mut rakastumaan Mieheen, oli se, että Mies soittaa kitaraa.

25. Sanomattakin selvää, että odotan kovasti, että tulisin raskaaksi. Että maha kasvaisi, kerrankin ei tarvitsisi huolehtia, pömpöttääkö maha, luuleeko joku että oon raskaana? Saisi ottaa mahakuvia, saisi shoppailla vauvanjuttuja, sisustaa vauvanhuonetta, että meistä tulisi äiti ja isä :)

Itsensä palkitsemista.

Heräsin tänä aamuna ennen kuutta kun Miehellä oli herätys. Miehen lähdettyä töihin, jäin pyörimään sängyssä ja eikö työasiat tulleet pyörimään päähän niin, että oli pakko nousta. Noh, rakastan kyllä näitä rauhallisia aamuja, kun saa rauhassa syödä aamiaisen, tsekata blogit ja laittaa itsensä. Loppujen lopuksi huomaa, että kello onkin jo ihan liikaa, ja kohta myöhästyn töistä. Se siitä rauhallisuudesta.

Sisko kävi täällä viikonloppuna Käppyrän kanssa, oli ihan mahtavaa. Vielä kun sattui to-del-la harvinainen vapaa lauantai ja siskon pesue lähti vasta maanantaina, sain pussailla kummipoikaa monta päivää :)  Mahtavaa, kun Käppyrän kanssa voi jo keskustella, keskustelun taso ei vielä tosin oo kovin älyllistä, kun vastapuolen kommentit koostuu pelkistä vokaaleista ("-ööö..").. Ja se hampaaton hymy sulattaa kyllä sydämen :) Suloinen lapsi, vaikka puklaskin mun olkapäälle.
Siskokin on ihana, voisipa sanoa parhaaksi ystäväksi nykyään. Vierailu piristi mun työntäyteistä elämää todella <3 (ja Mieskin lässytteli Käppyrälle siihen malliin, että kyllä silläkin on vauvakuume, ei vaan myönnä :P)

Sunnuntaina oli tosiaan vanhemman kummipoikamme 5-vuotissynttärit. Miehen sisko R kyselikin kovasti, että miten maltan olla, kun Käppyrä on meillä, eikö tuu kauhee kuume? Eikö vieläkään olla otettu kierukkaa pois? Kiertelin vaan kysymyksiä... En oo siis paljastanut, että kierukka on pois, kivempi se on ilmoittaa sitten kun on oikeesti uutisia :) Tiedän että R ei pysy penkillään jos sellaisia uutisia tulee :)

Ja tuohon otsikkoon... Hups. Tilasin kengät.  (tilipäivä, synttäritkin tulossa, tartten syyskengät, tartten ruskeet kengät, niistä sai -20%, piti mun itteni jotenkin palkita ylennyksestä, noi vaan on hienot...)

kaason pesti.

Lapsuudenystäväni ilmoitti eilen hääpäivänsä ja kysyi otanko vastuulleni meikin, kampauksen ja kaason tehtävät. Hääpäivä tosin on vasta vuoden päästä, 1.9.2012. Ensimmäisenä mietin, saanko työvuorot sovitettua niin, että pääsen häihin, jotka pidetään kotipaikkakunnallamme. Sitten tajusinkin, että jos kaikki menee suunnitelmien mukaan, mähän saatan olla äitiyslomalla tuolloin! Siinä menikin sitten eilinen päivä hymistellessä töissä, asia jotenkin konkretisoitui, että tosiaan, enhän mä välttis oo työelämässä tuolloin.... :) hassua, jos niin tosiaan käy :)

Eka kaason pesti! :)

Let the games begin!

No niin, tänään on kp 1 ja ensimmäinen yrityskierto alkoi. Eli ensi viikon lopulla alkaa hedelmällisin aika, sanoi ovulaatiolaskuri. Onneksi sattuu työajat olemaan kerrankin sellaiset, että olemme yhtä aikaa kotosalla, voipi ehkä jotain tapahtuakin ;)

Viikonloppuna oli työpaikan isot kekkerit,  ties vaikka olivat viimeiset työpaikan juhlat hetkeen, missä nautin avoimesta baarista ;) Meillä näitä juhlia riittää, viime viikolla olisi ollut 4 tilaisuutta juhlia työpaikan piikkiin. Seuraavat juhlat onkin sitten vasta kuukauden päästä. Nykyään sitä kyllä ei niin usein jaksa juhlia, varsinkin jos on seuraavana päivänä töitä, niinkuin usein on.
Lauantaina oli kyllä mukavaa, kivaa kun sai laittautua, laittaa oikein mekon päälle ja lilaa luomeen! Ja kuulinpas ihania asioita eläkkeellä olevalta työkaverilta, käski olla muuttumatta, hän on saanut palautetta, että minusta pidetään kovasti tuolla talossa :)
Eilinen menikin sitten löffäillen sohvalla, käytiin me kyllä kävelyllä ja ruokaakin laitettiin. Ja pesin pyykkikorit tyhjiksi. Minulla on tämä kumma taipumus, en osaa olla täysin jouten. Tai jos minulla on vapaapäivä, ahdistun, jos en saa tehtyä mitään kotihommia tai muuta järkevää. Menee vapaapäivä hukkaan jos ihan vaan oleilee! :D Tässä asiassa olemme varsin erilaisia tuon Miehen kanssa, hän pystyisi helposti nukkumaan koko päivän, jos en hyppisi vähän väliä kysymässä, että mitä tehtäis, millon syödään, nouse jo!!! Mies sanoikin mulle joku aamu joskus, kun herättiin, että "käänny.", "miksi?", "mä vedän ton vieterin sun selästä että jaksat taas päivän touhuta!"

Nyt odotan viikonloppua kovasti, miun rakas siskoin tulee meille, mukanaan suloinen kummilapsemme, "Käppyrä" 3,5kk! Edellisestä näkemisestä tuleekin kuluneeksi pari viikkoa, joten Käppyrä on varmasti kasvanut kovasti! Kovasti jutteli ainakin eilen, kun siskon kanssa puhuin puhelimessa :) Lempi-täti pääsee taas vaipanvaihtohommiin ja nuuhkuttelemaan vauvantuoksua!

Sunnuntaina onkin sitten toisen kummilapsen, Miehen siskonpojan, synttärit, 5 vee! Miehen sisko onkin ollut ehkä pahin vauvakyselijä, on hiillostanut jo viimeiset 3 vuotta, että millon millon.. "Sano sit heti ku jätätte ehkäisyn pois!" "Vähän ois suloista jos teillä ois vauva!" Vielä ei olla kyllä kerrottu että ehkäisy on pois, mieluummin mä yllätän plussalla sit joskus! :P Miehen sisko on itsekin ollut krooninen vauvakuumeilija, ja heille onkin nyt tulossa kolmas lapsi, laskettu aika on huhtikuussa. Joskushan tuo sanoi, että "eikö ois suloista jos oltais yhtä aikaa raskaana?" No, se ois tavoitteena! :)

miksei aika voi kulua nopeammin?

Odotan niin kovasti uuden kierron alkamista, että pääsisi yrittämään oikeasti. Hölmöähän se on, mutta minkäs sille voi, jos on vähän kärsimätön... Mitenköhän mulle käy, sit jos/kun tuun raskaaksi ja on 9 kuukauden odotus edessä? :D Enkä oikein tiedä, mitä tänne blogiinkaan kirjoitella, ei vielä ihan uskalla vauvanvaatteista bloggailla...

Hauska asia, että sain ylennyksen töissä päivä-pari sen jälkeen, kun päätimme lopettaa ehkäisyn ja antaa beiben tulla. Kävi mielessä pomon siitä ilmoittaessa, että ettepäs tiedäkään, mitä mulla on suunnitelmissa, vähän ehkä tuli syyllinen olo. Mutta kyllähän he sen tajuavat, tämän ikäinen naikkonen, vakityössä ja saman miehen kanssa vuosikausia, niin jossain vaiheessa ne lapsetkin astuvat kuvioon, suurimmalla osalla.
Eihän siinä muuten mitään, mutta työ jossa olen, omaa varsin eriskummalliset työajat. Olenkin sanonut jo aikaisemmin, että sitten jos lapsia tulee, tuskin tuota duunia teen, mieluummin vietän aikani perheen parissa kuin työn parissa. Mutta saapa nähdä, haluan kyllä kokeilla, millaista on yhdistää 6 päiväinen työviikko ja iltatyöt perheen kanssa... Pelottaa jo valmiiksi. Isosti nostan hattua miehelle, että on jaksanut 6 vuotta minua ja mun työtä.

Meillä tulee muuten tänään tasan 6 vuotta meidän ensitreffeistä :) Muistan sen jännityksen treffeille mennessä, ja miten oli niin siistiä, et juttua riitti, istuttiin iltakasista yökahteen asti vaan höpötellen kaikkea :) Eikä se hölömö ees tajunnut pussata mua illan päätteeks!
Hassua, miten aika kuluu. Just pari päivää sitten puhuttiin, että on sitä aika paljon kasvanut ihmisenä tässä kuudessa vuodessa. Jotain on ilmeisesti pysynyt samana, kun kerta jaksetaan toisiamme edelleen katsella :) Tosin, ehkä se just meidät on pitänyt yhdessä, että nähdään niin vähän ;) On sitä meilläkin omat kriisimme ollut, niinkuin varmasti kaikilla. Mutta niistä on selvitty ja päätetty, että yhdessä me selvitään mistä vain!

Nyt mä taidan mennä unille, huomenna on töitä ja työpaikan isot kekkerit, ei parane olla silmäpussia tällä esimiehellä! :P

minä

Terkkari sanoi kierukkaa poistaessaan, että minulla on kauniit munasarjat. Jotenkin suloista, ei mulle kukaan ole koskaan kehunut mun sisuskaluja. Muutenkin kuulemma kaikki on kuin oppikirjassa down there. Kiva kuulla.

Kuparikierukka kerkesi olla paikallaan 3 tai 4 vuotta, se asennettiin sen takia, että minipillerit ei mulle sopineet, eikä hormonaalinen ehkäisy käynyt, koska tupakoin (silloin), oli verenpainetta (silloin) ja ylipainoakin (silloin about 30 kiloa enemmän kuin nyt). Joten kuparikierukka oli ainut vaihtoehto. Ja hyvä olikin, ei aiheuttanut mitään ongelmia. Meinasi kyllä lähteä lipettiin, oli kohdunkaulankanavassa ainakin 1,5 vuotta, siis poispäin tulossa, mutta kuulemma (ja todistetusti näemmä) ehkäisee sieltäkin. Johtunee varmaan kuukautiskupista, mikä sitä on alipaineensa vuoksi imenyt pois päin?

Siitä mukavaa, että koska en ole hormonaalista ehkäisyä käyttänyt, on kiertonikin aina ollut säännöllinen (paitsi minipillereiden aikaan, jolloin saattoi tiputella kolmekin viikkoa putkeen, siinä sitten mietittiin, että ei oo kyl järkee ehkäistä, kun mitään ei pääse tapahtuunkaan! :D). Menkat kestää kaikkineen 6-7 päivää ja kierto 28-29 päivää.

Eli siis luulisi, että minun raskaaksi tuleminen on helppoa, ainakin oppikirjojen mukaan jos mentäisiin.

Hurjaahan se on, oikeasti jos tulisi raskaaksi. Helppohan se on kirjoitella tänne ja puhua ja hössöttää, mutta entä sitten oikeasti? Tulisiko minusta hyvä äiti? Tulisiko Miehestä hyvä isä? Entä jaksaisimmeko hoitaa parisuhdettamme tarpeeksi lapsen synnyttyä? Osaisimmeko kasvattaa lapsesta täyspäisen ihmisen? Miten estää sen, ettei lapa lapsen niskaan niitä odotuksia mitä itsellä on omasta itsestä, tai omia kompleksejaan? Miten säilyttää maalaisjärki kaikkien ohjeiden, neuvojen, kieltojen ja kasvatusohjeiden keskellä?
Ei oppikirjoissa tälläisiä ole, miten niihin valmistaudutaan?