jos sitä rauhoittuisi...

Täytyy heti alkuun myöntää, että jo alkaa riittämään tätä touhotusta, joko sais vaan olla? Eilen paistettiin kinkku, raivasin, järjestelin ja siivosin, paketoin, levittelin vähän lisää joulukoristeita, kävin lahja- ja ruokaostoksilla kahteen kertaan, kävellen ja autolla, jäin jumiin autopesuun..

Olen useasti käynyt pesettämässä auton Nesteen pesukadulla, se missä auto ajetaan "liukuhihnalle" ja se liikkuu itsestään pesun läpi. Luin ohjeet olevinaan tarkkaan ja keskityin siihen, etten vedä automaattisesti käsijarrua päälle. Laitoin ykkösen silmään. Pesuaineet suihkusi päälle ja homma lähti käyntiin. Ei kumminkaan ihan niinku piti, koska auto ei liikkunut. Ratti kyllä pyöri ympyrää, mutta auto junnasi paikallaan. Näen kauempana edessä vesisuihkut, jossa mun pitäisi olla.. Takana näkyy jo toinen auto tulossa pesuun, mä en liiku, ratti pyörii mutta auto vaan jumittaa hihnalla. Paniikki rupesi iskemään kun mitään ei tapahdu. Soitanko jollekin, enhän mä voi autosta poistua... 

Hetken päästä rupesi summerit huutamaan ja punaiset valot vilkkumaan, ja laite onneksi pysähtyi. Myyjä tuli pesuhalliin, ja sanoi, että sun pyörät on ihan linkussa. Minä tietysti ihan nolona: ku tää kone ne käänsi... Onko sulla käsijarru päällä? ei ole, on vaan ykkönen silmässä. Myyjä sanoi, että joissain uudemmissa Toyotoissa saattaa mennä sähköinen käsijarru joskus päälle, että laita auto käyntiin ja vaihde vapaalle, mene sillä tavalla pesu loppuun. Kas kummaa, pääsin pesun kunnialla loppuun ja autosta tuli kuin uusi!

Olin tähän asti siinä uskossa, että se oli auton vika, mutta kun tuossa googlettelin, löytyi pesuohjeet, jossa sanotaan että pidä vaihde vapaalla, älä laita käsijarrua. eh. Myyjä oli joko hienotunteinen ja syytti autoa, tai sitten oikeasti tyhmä. Veikkaan jälkimmäistä ;)

Illalla olinkin sitten niin poikki ja rikki kaikesta touhuamisesta, että pötköttelin vaan sohvalla. Eli en mäkään koko päivää jaksa joulunatseilla ;) 

 

kuva weheartit

Tälle päivää on enää parin paketin paketoinnit, siivouksen viimeistely (eli keittiön siivous..), loppujen joulutervehdysten leipominen (ei pitäisi olla iso homma..) ja jälkkärin tekeminen huomiselle. Illalla pitäisi käydä vielä hakemassa kaveripariskunnalta avaimet ja kukkien kasteluohjeet, koska lähtevät tapaninpäivänä jenkkeihin... Huh, vielä tän päivän ku jaksaa, ni sitten rauhoitun. Lupaan.

lomakuumetta.

LOMA. Kyllä sitä on odotettukin...

Ja niinkuin kunnon työntekijän kuuluukin, viimeiset työpäivät menivät orastavan flunssan kanssa ja järkyttävistä nivel- ja lihaskivuista kärsien. Lauantain työpaikan joulujuhlankin jouduin jättämään kesken, kun särkylääkkeen vaikutus lakkasi, ilmeisesti nestemäistäkään puudutusta ei sitten ollut tarpeeksi.. Sunnuntain koittaessa ihmettelin vetämätöntä oloa ja jokapaikankolotusta. Kävin lenkilläkin, jos se olo vaan nyt johtuu edellisen illan juhlimisesta tai työstressistä. Illan tullen mittasin huvikseni kuumeen, ja kah, löytyihän se selitys ololle, mullahan oli kuumetta! Olo kumminkin on nyt parempi, ehkä tarttin ton yhden päivän lepoa ja soffalla köllimistä (lenkkiä ei lasketa..), flunssakaan ei nyt oo tullut kunnolla päälle. Tää on mulle niiiin perinteistä, oon nyt monena vuonna joulun ollut kipeänä, milloin flunssassa ja milloin oksutaudissa. Ehkä se on lomantarvetta ;)

Ystävä facebookissa sanoikin, että kroppa kapinoi, että nyt kyllä lepäät koko loman, etkä touhota! She knows me ;) Teen parhaani, vaikka kovasti suunnitelmia onkin, joulusiivoukset, leipomiset, loput lahjat, paketoinnit, yritän olla ottamatta paineita :)

Vaikka emme vietä varsinaisesti joulua kotona, tykkään silti laittaa joulua täällä, mikä oli ehkä kauheen vaikee arvata ;) Mies saa töistä kinkun, joka pitää tietenkin paistaa jo pari päivää ennen joulua, että pääsee vähän maistelemaan.. Ihan täyttä joulukattausta ei tehdä ennen joulua, mutta yleensä meillä on jotain laatikkoa vähän ollu maistiaisiksi. Niin ja karjalanpiirakoita lupasin tehdä, ei kuulemma ole joulua ilman niitä.

Aattona menemme päivällä Miehen vanhemmille syömään, jonne tulevat myös miehen siskot perheineen. Illaksi ajelemme vielä 1,5h minun vanhemmilleni Keski-Suomeen, jossa vietämme sitten joulun pyhät. Tämä on huomattu meille parhaaksi järjestelyksi, vaikka aattona joudummekin ajelemaan, on se kumminkin mukavaa, ei ole ruuhkaa, kuunnellaan joululauluja radiosta ja saadaan olla kahdestaan :) Pyhät onkin sitten mukava viettää yhdessä paikassa, olla ihan rauhassa. Minä jäänkin tänä vuonna vielä lomailemaan siskon luokse pariksi päiväksi, mies joutuu menemään heti pyhien jälkeen töihin.

Sitten taas blogin aiheeseen, nyt on menossa kp19 ja oisko dpo3. Ovulaation hyödyntämisen innokkuuden voitte kuvitella, vähän kipeänä ja ihan poikki raskaasta työsyksystä... No mut ainakin on yritetty :) Katsellaan josko postaustahti taas tihenisi, kun piinapäivät alkaa :D

joulupuuhaa..

Anteeksi taas tämä hiljaisuus, kauheesti on ollut taas olevinaan kaikkea: työtä, linnan juhlia (en itse osallistunut, mutta kampasin ja meikkasin kaksi daamia :)) joulukiirettä, itsestä huolehtimista.. Mitä näitä nyt on..

joulurisu

Pakotin miehen hakemaan lähimetsästä mulle joulu"kuusen". "Ai joku risu? Meille sisälle?" Mutta niin se vaan lähti mukaan hakemaan, pimeään metsään, taskulampun kanssa. Ja sit se vielä maalas sen mulle valkoiseksi :)

tämän vuoden pakettimuotia :)

Minähän olen ilmeisesti joulunatsi. Kortit teen aina itse, ostokortteja en lähetä. Jos en kerkeä itse askartelemaan, sitten jää kortit laittamatta. Nyt keksin teeman, mikä jatkuu paketeissakin. Joulupakettienkin haluan olevan samanlaisia, ei mitään tonttukuvioita ja se kiharrettava nauha on vihonviimenen asia... Itse paketteja saadessani en kyllä ole ronkeli, jokainen tyylillään :)

Kotikotona kuusen koristelu on ennen ollut mun hommaa, olin aika tarkka siitä. Mutta viime vuosina kuusi on koristeltu jo aamulla, kun me olemme saapuneet joulun viettoon vasta illalla.Yritänkin olla kommentoimatta koristeiden vähyyttä tai kuusen epäsymmetrisyyttä.. ;)
Leipoessa olen myös aika päsmentäjä. Sisko pelkää leipoa mun kanssa ja olenpa saanut siskon itkemäänkin kun rupesin vitsillä huutamaan "älä nyt noin leikkaa sitä piparitaikinaa!".. hehe.

Työkavereiden kanssa teimme joulumyyjäisiin pipareita ja niiden koristelunkin otin aika tosissani. Halusin tehdä nättejä, tyylikkäitä ja vain yhdellä värillä koristeltu pipareita. Työkaverit roiskivat koristepikeeriä mihin sattuu ja heittivät koristehelmiä mihin sattuu. Olin kauhuissani :D Mutta en voinut kumminkaan kieltää, kun työkaveri tuli keltaisen koristepikeerin kanssa, "saanko laittaa muutaman pilkun sunkin pipareihin?" Eh, saathan sä.... Ja niin kuorruttautui mun simppeli enkeli keltaisilla pilkuilla ja lumihiutaleilla.. Maltoin mieleni ja kestin hermostumatta, kun työkaverit hyökkäsivät tuhoamaan mun hienot aikaansaannokset... Kaikesta huolimatta piparit olivat ilmeisesti menestys ja pelottaa että ensikin jouluna niitä pitää myyjäisiin vääntää..

Eli ymmärrätte varmaan, et ei kerkee blogiin kirjoittelemaan kun pitää joulunatseilla ;) tosiasiassa olen aina jouluna niin poikki ja useana vuonna sairastunut joululomalla, joten syytä olisi ehkä himmata nipottamista :)

Kp13, ovulaatiota odotellessa, toivottavasti sen kerkeää hyödyntämään tältä höyryämiseltä ;)