Suoriutumista.

Sitä se arki tuntuu nyt olevan. Pitkät päivät töissä, kiire, ilmapiiri työpaikalla, sitten vielä nämä omat asiat, lapsettomuus, ongelmat syömisten kanssa ja nivelkivut jotka pahenee pitkistä päivistä töissä. Raskaalta tuntuu elo tällä hetkellä. En haluaisi valittaa, enkä myöntää että olen väsynyt, en kai mä nyt näin "pienestä" voi väsyä? Ei ole ollut intoa tähän blogiinkaan. Teitä muita olen seuraillut, ja aluksi jaksoin kommentoidakin, mutta nyt en ole saanut sitäkään aikaiseksi.

Huomenna mennään polille suunnittelemaan hoitoja. Sitten selviää sekin, että mihin ajankohtaan punktio oikein ajoittuu, viikolle 48 (marraskuun loppu) mitä suunniteltiin, mutta mitenkäs kun siinä vaiheessa on kierto jo loppuvaiheessa?  Eli aloitetaanko hoidot marraskuun alussa alkavasta kierrosta vai joulukuun alussa alkavasta kierrosta? 

Hoidot jännittää, vielä en ole kovin toiveikas, en osaa asettaa toiveita ainakaan vielä kovin korkealle. Pelottaa vähän millaiset kivut on ja miten hormonit heittää kropan sekaisin. 

Vähän tietysti myös jännittää työkuviot, en ole vielä kertonut työpaikalla hoidoista, ajattelin että odotan huomisen, laadin tuuraussuunnitelman kun tiedän enemmän hoidoista ja esitän sen esimiehelle. 

Nyt syömään ja takaisin töihin. Palataan.