Päivä kerrallaan :)

Tuntuu niin epätodelliselta, välillä unohdan koko asian, välillä mietin millaista elämä on esimerkiksi vuoden päästä. Malttamaton kun olen, haluaisin kovasti päästä siihen vaiheeseen kun raskaus jo näkyy ja kaikki olisi hyvin, riskit pienemmät. Haluaisin jo ostaa vauvanvaatteita. Mutta pelottaa, kävin kappahlin vauvanvaateosastolla, melkein itkin kun tajusin, että näitä pitää sitten ostaa. Mutta mitään en pystynyt ostamaan, tuntuu vielä niin kaukaiselta.

Mä en oo ollut sellainen odotuksen odottaja, joka hamstraisi vaatteita ja tavaraa jo yritysaikana. Tuntui pelottavalta, jos ei niille koskaan olisi käyttäjää. 

Tuon lehden olin ostanut ehkä toisessa tai kolmannessa yrityskierrossa, marraskuussa 2011, olin varma että nyt tärppäsi. Samalla ostin myös testin. Tein testin ja tuloksen nähtyäni hautasin lehden lipaston laatikkoon ja vannoin, etten sitä sieltä kaiva ennen kuin näen positiivisen testin.  Nyt oli sen aika. 

Siellä lipaston laatikossa oli myös jostain blogista saamani hempeän värinen kankainen viirinauha. Ja New Yorkista tuliaisina tuodut pienet sukat. Ei muuta. Nyt niille saattaa olla tulossa käyttäjä :)

Tunteet on ollut pinnassa, herkistyn vähän väliä. Miehen sisko sanoi, että positiivinen testi selittää sen viime lauantaisenkin kun rupesin itkemään kokonaiselle jäniksen koivelle. En pystynyt syömään sitä ennen kun mies oli irrottanut lihat luista. En mä ennen oo noin herkillä ollut nähdessäni jotain eläimen kypsiä osia...

Raskaudesta tietää nyt ehkä turhan moni ihminen. Niin moni tiesi hoidoista ja on nyt kysellyt, miten menee, niin en ole voinut valehdellakaan. Viidelle ihmiselle olen kertonut. Sisko on sitä mieltä, että meidän vanhemmille pitäisi kertoa, odottavat niin kovasti uutisia, vaikka asiasta ei ole äidin kanssa kesän jälkeen puhuttukaan. Miehen kanssa puhuttiin, että tämä tilanne on eri kuin mitä normaalipareilla, nyt ollaan kuitenkin pidemmällä kuin koskaan ja onhan tämän aikaansaamiseenkin tarvittu lauma ihmisiä. 

Ai niin ja se varhaisultra. Hiton polilla oli eilen vastaaja "Valitettavasti henkilöstövajeen vuoksi puhelinvaihteemme on suljettu, ota yhteyttä seuraavana arkipäivänä". Harmitti, mutta eihän se tilannetta muuta mihinkään, samalla lailla se raskaus etenee tai on etenemättä.

Kiitos kaikille onnittelijoille :) tiedän että siellä joukossa on monta kenelle ei plussauutiset ole mitään herkkua, ja toivon kaikesta sydämestäni, että tekin onnistuisitte. Toivottavasti tämä luo myös uskoa, että miksei se onni voisi osua omalle kohdalle.

Edit: tajusin äsken, että neuvolaanhan pitää kans varata aika. Milloin? Nyt jo? Apua!

Niin ja huomenna bileet työporukalla. Kekkerit meidän pienehkössä työtilassa, pakoon ei pääse ja viinaa varattu tuplamäärälle ihmisiä. En voi enää tässä vaiheessa vedota lääkekuuriin, ja niitä bileitä on odotettu koko syksy. Yhdelle työkaverille olen kertonut ja hän lupasi jeesata pattitilanteessa. Täytyy vaan luikerrella tilanteesta toiseen. Muuten olen varannut pari alkoholitonta siideriä, mitkä pullotan tavallisiin pulloihin. Aikaisen kotiinlähdön voin perustella aamuisella kodinetsinnällä. Muita vinkkejä?