Rakenneultra 20+3

Tässäpä nopeat kuulumiset eilisestä rakenneultrasta.

Odotushuoneessa ei jännittänyt yhtään niin paljon kuin nt-ultraa odotellessa, tyypin potkiessa napaa kohti, tiesi, että ollaan siellä ainakin elossa. Sanoin miehelle et taitaa olla pää alaspäin kaveri nyt siellä. Mukava yllätys myös oli, että ultraamassa oli sama täti kuin ekalla kerralla. 

Ja niinhän siellä olikin, beibe pää alaspäin. Hienosti esitteli sydäntään ja keuhkojaan, kaikki virtaukset ja kammiot niinkuin kuuluukin. Siirryttiin katsomaan jalkoja, hoitaja sanoi, että anteliaasti levittelee jalkojaan, ei häpeile yhtään. "Tässä on oikea jalka koukussa ja vasen suorassa.." No, näkyykö mitä siellä on jalkojen välissä? No, näkyyhän täällä, te olette siis halukkaita tietämään kumpi tulee? No kyllä. Noh, tässä näkyy tälläinen pussukka... ...Kivespussit... ja tuossa on pippeli... Se on poika. 

Kyyneleet tuli silmiin, meille tulee poika <3 Kaikki rakenteet oli niinkuin pitää, kasvanut oli tasaisesti, painoarvio 381g. Pari päivää vanhempaa vastasi kooltaan, niinkuin nt-ultrassakin. Mutta kaikki oli kohdillaan, kasvoista oli vaikeaa saada kuvaa, koska tyyppi esitteli akrobaatin taitojaan olemalla puolet ultrasta varpaat otsalla, kaksinkerroin :D Mutta kasvotkin lopulta nähtiin, komealta näytti :)

Myönnän, hetken olin siinä sukupuolen kuultuani hämmentyneenä, olin niin kovin varma olevinaan, että siellä on tyttö. Muutkin ovat olleet varmoja olevinaan, sain jo Ruotsin tuliaisina punaiset rusettisukat, joiden pohjassa lukee "älskling" <3 ja myönnän, olin ostanut yhden mekon ja punaisen hupparinkin pienelle. Mies yritti mua ostaessa toppuutella, mutta ajattelin, että koska olen kaikki ystävien vauvojen sukupuolet arvannut oikein, tottahan toki tiedän kumpi meille tulee. No, enpä tiennyt. 

Mutta älyttömän onnellinen olen, asiat on mallillaan. Pieni poika, äitin poika <3 

Puoliväli.

Tänään tuli täyteen 20. raskausviikko, huh! Ollaan jo puolessa välissä, vastahan me testi tehtiin. 

Torstaina on kauan odotettu rakenneultra, ihan mahtavaa! Sukupuoli halutaan saada selville, mun mielestä se pitää selvittää jos se kerta on mahdollista. 

Muutenkin elo on mallillaan, uuden kodin remonttia suunnitellaan, töissä haastattelin tänään mulle tuuraajaa, ja beibe myllää mahassa. Miehen sisko toi hoitopöydän, vaikka mies vastusti että tänne vuokrakämpässä ei enempää muutettavaa roudata, vasta sit uuteen. Toi myös nyssäkällisen vaatetta, mukana myös miehen vanha äp-makuupussi ja viltti <3 Sitten kun sukupuoli selviää, on kuulemma lisää tiedossa. Siskoltakin on tulossa vaatetta ja rompetta, huh! Ihania ovat :)

Nyt pystyy jo arvuuttelemaan tunnustelemalla mahan päältä miten päin tyyppi siellä on. Tänä aamuna taisi olla pää joka tuntui navan yläpuolella vasemmalla, siellä se kampesi itseään parempaan asentoon. 

Ja ikinä en unohda miehen ilmettä, kun tunsi ensimmäistä kertaa liikkeitä vatsan päältä, voi sitä onnea <3 

Tää oli nyt vaan tälläinen nopea kännykkäpostaus, katotaan jos torstain jälkeen ois enemmän kerrottavaa :)

Ihanaa alkanutta viikkoa kaikille! <3

Kahdeksastoista viikko.

Ensinnäkin, anteeksi hiljaiselo. Täällä on kaikki mallillaan, edellisen postauksen jälkeen seuraavana päivänä kokeilin vielä doppleria uudestaan ja sain kuin sainkin sydänäänet kuulumaan, senteistä se oli kiinni, en ollut tajunnut niiiin alhaalta kuunnella, ihan häpyluun kohdalta. Mutta siellä se sykki! 

Pakko myöntää, tuon jälkeen olen ollut vähän väliä kuuntelemassa, miten masussa menee. Sykkeen lisäksi ilmeisesti potkujakin saan joka kerta kuulla, ja nopeasti se bebe kiepsahtaa toiseen asentoon, häviää anturin alta :) 

Viime viikolla tunsin ehkä ensimmäiset liikkeet. Tai luulen tunteneeni. Jotain naputusta istuessani sykkyrässä sohvalla, parina päivänä kun housujen vyötärö painoi vatsaa jotain kuplia siellä tuntui. Tänä aamuna (17+1) tuntui hassua painetta ja ulospäin tuntui joku kovempi möykky toisella puolella vatsaa. Jonain iltana vatsa oli myös toispuoleisesti pömpöllään, liekö siellä oli venyttelyhetki meneillään :) pakkohan vajaat kakskytsenttisen tyypin on jossain tunnuttava! :D 

Alaselkä on oireillut edelleen, olen yrittänyt jumppailla, venytellä ja muuta. Välillä se auttaa, välillä ei. Täytyy ylihuomenna ottaa asia puheeksi neuvolassa.

Ai niin, ja toinen iso asia mikä on ajatukset vienyt, on uusi koti! Me löydettiin se! Rintamamiestalo, pihasauna, piha jossa omenapuita, marjapensaita ja syreeni :) Työmatka hiukan pitenee, toisen auton hankinta saattaa olla ajankohtaista sitten kun palaan töihin. Hetki pitää vielä uutta kotia odotella, huhtikuun lopussa saadaan avaimet, sit tehdään vähän remonttia (keittiö, alakerran lattiat, mahdollisesti seiniä...), ehkä toukukuun lopussa päästään muuttamaan. Siinä alkaakin sitten kesäloma ja heinäkuussa äitiysloma! Hurjaa! 

Maaliskuun lopun rakenneultra on vähän alkanut jännittämään. Menin lukemaan neuvolan oppaasta rakennepoikkeavuuksista, ei olisi pitänyt. Netin keskustelupalstoilta olen tietoisesti pysynyt poissa. 

Tunteet menevät laidasta laitaan kuten huomaatte, välillä olen maailman onnellisin, välillä huolissani. Pääosin olen kyllä onnellinen, tällä hetkellä asiat ovat vallan mallillaan, välillä ihan pelottaa kuinka hyvin asiat nyt on. 

Ihanaa viikkoa teille kaikille! :) 

14+0

Viime yö meni levottomasti, selkä, kyljet ja vatsakin kipeänä. Muistin taas että ehkä tuota selkää pitäisi jumpata oikeasti säännöllisesti. Kyllä siitä puhuttiin viime viikon Aslakissakin. Joka meni mahtavasti, missään kohtaa raskaus ei ollut ongelma. Kehonkoostumusmittausta ei tosin voinut tehdä. Mutta muuten ergometritesti ja lihaskuntotestit näyttivät kunnon olevan vähintäänkin hyvä :)

Tänään on sitten koko päivän alavatsassa ja selässä tuntunut kipua. Painetta, vihlomista. Aikaisemmin kohdun kasvukivut ovat olleet yksittäisiä vihlaisuja, mutta tänään koko päivän on tuntunut jotain. Pahinta se on ollut istuessa. Ajattelin, että johtuuko se, että aamulla vedin vanhat farkut kumppariviritelmällä pitkästä aikaa jalkaan, ja nekin painoi vatsaa, loppupäivän olinkin housut kokonaan auki, pitkän topin peittäessä paljaan vatsan. Mutta ei, koko illan kotihousuissa sama. Pieni selän jumppaaminen auttoi kyllä selän kipuihin.

Myönnän, että pelko on vähän hiipinyt niskaan, onko tuolla varmasti kaikki hyvin :/ jos huomenna vielä tuntuu näin pahalta, yritän saada neuvolasta jotakuta kiinni. Hiton kotidoppleri, en ole silläkään sydänääniä saanut kuulumaan, sisko tosin sanoi, että ei hänkään saanut. Pari kertaa on kuulostanut siltä, että joku vilahtaisi dopplerin ohi, vaikka doppler tosiaan ihan paikallaan. 

Kerroin tänään esimiehellekin, ja taas ehkä itse kuvittelin asian olevan suurempi ongelma. Esimies sanoi, että "sit hankitaan sulle sijainen". Heh, kuvittelin, että oisin korvaamattomampi ja poissaoloni aiheuttaisi edes pienen kaaoksen ;) 

Voi hitsi, toivotaan, että huomiseen mennessä kivut olisivat helpottaneet :/

Rv12 ja ultrakuulumiset.

Tänään kävimme nt-ultrassa, jännitti taas tosi paljon, vaikka toisaalta oli tunne että kaikki on hyvin, kun oireita on ja vatsa on kasvanut (turvotusta). Koko vastasi viikkoja 12+2 (tänään 12+0). Kaikki hyvin siis. Oli kyllä hassua nähdä, että joku siellä mun sisuksissa myllää ja kieppuu. Se, että siitä pienestä valkoisesta pisteestä joka sinne siirrettiin, on kehittynyt ihan ihmisen näköinen, tuntuu uskomattomalta. Koko raskaus tuntuu vielä ajoittain epätodelliselta. Vauva. Meille?

Pitkään saatiin ultrassa ihastella tyyppiä, hoitaja esitteli koko ajan, missä menee jalat ja kuinka tyypin vatsassa näkyi että hän on juonut lapsivettä. Sitten kun vihdoin viimein tökkimisen, yskimisen ja odottelun jälkeen tyyppi suostui kääntymään niin, että niskan näki, oli niskaturvotusta 0,86mm, eli ei huolta :)

Raskausoireina edelleen väsymys, uniongelmat, alaselän kivut ja yöllinen nenän tukkoisuus.. Alavatsassa kivut ovat nyt erilaisia, ei enää niin repiviä. Uniongelmat ilmenevät aamuyön heräämisinä, herään viiden maissa, ja käyn vessassa, enkä saa unta. Odotan että miehen herätyskello rupeaa soimaan 5.50 ja saan unta vasta miehen noustua ja lähdettyä töihin. Onneksi työaikani on yleensä joustava, voin mennä vasta yhteentoista tarvittaessa. 

Alaselän kivut on kaikista ärsyttävin "oire". Häntäluuhun/alaselkään sattuu kumartuessa, kenkiä jalkaan laittaessa, enkä pysty makaamaan kovalla alustalla jalat suorana enkä jalat koukussa. Yritin joku ilta rentouttaa alaselkää nostamalla jalat tuolille 90asteen kulmaan, niin itku tuli, enkä päässyt lattialta ylös ilman miehen apua. Johtuuko lihasten heikkoudesta (salikäynnit on jäänyt viime kuukausien aikana), vai raskaudesta muuten? Ei luulis lantion asennon vielä olevan vatsan takia muuttunut. Selkärangassa on ihan selkeä kohta, mihin sattuu. 

Huomenna on lääkäri. Neuvolaan vaihtui nyt muuton myötä ja taas pitää tutustua uuteen paikkaan. Täytyy kysyä lääkäriltä ainakin noista alaselän kivuista. 

Minulla on vaateongelma. Olen ostanut yhdet äitiyshousut pari viikkoa sitten, koska omista housuista mitkään ei mennyt enää kiinni ilman ahdistusta, kuminauhavirityksistä huolimatta housut tuntuivat tippuvan kun napit ei ole kiinni. Yläosissa on pitänyt käyttää mielikuvitusta, että on saanut pidettyä turvotukset piilossa töissä. 

Iltaisin tosiaan vatsaa turvottaa, söpöä raskausmasua ei ole, vaan näyttää siltä, että hyvin on syöty. Vielä ei tiukkoja vaatteita pidetä, varsinkaan kun omaa makkaraa sen verran päällä :) 

Mutta ongelma on se, että en osaa ostaa vaatteita, vaikka niitä ehkä nyt tarvitsisin. Äitiysvaatteet tuntuvat niin isoilta ja liioittelulta tässä vaiheessa, normiosastolta taas tuntuu tyhmältä ostaa, koska kohta kumminkin jäävät pieneksi. Äh, ehkä yritän sinnitellä vielä omien vaatteiden kanssa.  

En muista olenko kertonut, että ensi viikolla lähden Aslak-kuntoutukseen. Neljä päivää nyt, kesäkuussa viisi ja lokakuussa olisi kolme.

Kuntoutukseen osallistuminen raskaaksi tultua ei ollut ihan itsestäänselvää. Työpaikallamme tuli syksyllä haku, ja ajattelin kokeilla onneani, onhan minulla henkistä painetta ja nivelongelmia, vaikka nuori olenkin. Ja teinpä ainakin suunnitelmia tulevaisuuteen, ajattelematta raskausmahdollisuutta. Sanoin kyllä hakiessa työterv.lääkärille, joka tiesi yrityksestä, myös hoidoista. Ja tämä oli kirjattu hakemukseeni Kelalle. Minua ei olisi sinne hyväksytty, jos raskausmahdollisuus olisi ollut este. 

Kuntoutuslaitoksen mielestä en saisi osallistua, koska en sitoudu 100%, mutta koska halukkaita ei ollut jonossa, ja molempien, työterv.lääkärin ja -hoitajan mielestä asia on ok, ajattelin sinne osallistua. Lääkäri ehdotti, että viimeisen jakson voi suorittaa myös päiväkäynteinä, niin, että en olisi yötä kylpylässä. Mieskin tähän suostui, olemaan vauvan kanssa päivät, jos pystyn/jaksan/viitsin osallistua. Vielä ei voi tietää, mikä meno on lokakuussa. 

Johan tuli kilometripostaus. Tulipa ainakin kirjoitettua asiat mitkä on mielessä ollut :)

Mukavaa viikkoa teille kaikille ja onnittelut tätäkin kautta juuri plussanneille, taas on ollut plussa-aalto blogimaailmassa, ihanaa! 

2. Varhaisultra.

Siellä hän oli, neljä kertaa suurempana kuin viimeksi ja kyllä sen jo vauvaksi tunnisti :) koko vastasi viikkoja ja kaikki oli niinkuin pitää. Kyllä helpotti tietää, että kaikki on kunnossa.

Meidän katkarapu rv 9+1 <3

Taysissa ultraamassa oli eri lääkäri kuin punktiossa ja siirrossa, ja se vähän harmitti, tämä vuorossa ollut on aina niin kliininen, onnittelut olivat väkinäiset, empatia oli vähän kadoksissa. Olisi ollut mukava kiittää sitä joka hoiti punktion ja siirron. Lähtiessä näin silloin vuorossa olleen IVF-hoitajan odotushuoneessa ja meinasin hänellekin kertoa meidän uutiset, mutta koska odotustilassa oli väkeä, maltoin mieleni. 

Työt jatkuivat tänään loman jälkeen ja on kyllä työmotivaatio hukassa, ajatukset on raskaudessa ja lähestyvässä muutossa. Koti on kaaos, tämä viikko vielä täällä vanhassa, viikonloppuna muutto kerrostaloon, väliaikaiseen asuntoon. Toivotaan, että kauan ei tarvitsisi kaksiossa kökkiä ja pian löytäisimme oman talon.

Vuosi vaihtuu.

8+1. Yhdeksäs viikko.

Ensiksi oma napaa. Viime postauksen jälkeen pahoinvointi tuli kyllä takaisin, ja tosiaan, vaihtelee päivästä toiseen. Lauantaina kävin ensimmäisen ja toivottavasti viimeisen kerran halailemassa vessanpönttöä. Eli ehkä siellä tosiaan kaikki on hyvin. Rintojen kipuilu, turvotus, väsymys, repäisykivut ja juilimiset, kaikkea on ajoittain. Viikon päästä pääsemme taas ultraan näkemään pikkuisen :)

Sain siskolta lainaksi kotidopplerin, tosin vielä sillä ei mitään kuulu, viikkoja on tietysti vähän ja kohtu takakenossa ja rasvaa siinä päällä. Kyllä sieltä vielä kuuluu, annetaan ajan kulua.

Kerrottiin jouluna maailman parhaasta joululahjasta molempien vanhemmille. Kyynelsilmiä ja onnitteluita. Tuli hyvä mieli. Vaikka minun äitinihän sanoi tienneensä asian. Kuulemma sen näkee ylähuulesta(!?).

Ja uusi asia, mikä vahvisti sitä, että tosiaan, kaikki on toisin. Tänä jouluna mun ei ole tehnyt mieli suklaata!! Yhden-kaksi konvehtia voin syödä, mutta sitten iskee stoppi. Tämä on ennenkuulumatonta, normaalisti suklaaöverit on ihan vakio joulunpyhinä. Myöskin ruoka-annokset ovat pienentyneet, useammin niitä kyllä on :)

Tänään on vuoden viimeinen päivä, ja voin sanoa, että vuosi on ollut täynnä ylämäkiä ja alamäkiä. Enemmän kuin koskaan. Nyt toivonkin teille kaikille rakkautta, onnea ja iloa ensi vuodelle! Olkoon se muutosten vuosi :) 

Stressi-Erkki.

7+0. 

Pahoinvointi on laantunut, pariin päivään ei juuri ole ällöttänyt, aamuisin ehkä hiukan. Rinnatkaan ei ole niin pinkeät kuin aiemmin, yhtä isot ne on edelleen, aristavat vain aavistuksen.  Parina iltana on tuntunut kunnon repäisykipu kylkeä kääntäessä, viime yönäkin muistan havahtuneeni kerran, ja aina se tuntuu navan vasemmalla puolella. Tänään on pistänyt aivan navan viereen, samaan kohtaan kuin mistä on repäissyt. Alaselkä on kipeä, mutta voi johtua joulutouhuamisesta ja liikunnan puutteesta.

Tietenkin pahoinvoinnin loppuminen on pistänyt huolettamaan. Mies on positiivisena ja yrittää vakuuttaa että vatsassa kaikki on hyvin. Mutta pelottaa silti. Vielä on niin aikaista ja Lihis on niin pieni.

Huomenna oli tarkoitus kertoa vanhemmillemme, mutta pelottaa. Mies sanoi että meidän on pakko luottaa siihen viimeisimpään tietoon, että siellä on kaikki hyvin. Ja niin kauan kun ei kamalia kipuja eikä vuotoja, niin eikö siellä silloin pitäisi olla kaikki hyvin? 

Pari viikkoa, sitten on vasta Taysin varhaisultra. 

Ai niin, kävin neuvolassakin, 6+2, eli viime viikon keskiviikkona. Odotushuoneessa tuntui niin oudolta, tuntui että olen ihan väärässä porukassa, äitejä lapsien kanssa ja nuoria tyttöjä vatsat pystyssä.. Terveydenhoitaja oli mukava ja antoi kasan esitteitä ja varattiin nt-ultra ja lääkärikin. Ne on tammikuun lopussa. 

Mutta yritän nyt keskittyä joulun viettoon, ja olla ressaamatta, just joo.

Ihanaa joulunaikaa kaikille <3