Ensiksi oma napaa. Viime postauksen jälkeen pahoinvointi tuli kyllä takaisin, ja tosiaan, vaihtelee päivästä toiseen. Lauantaina kävin ensimmäisen ja toivottavasti viimeisen kerran halailemassa vessanpönttöä. Eli ehkä siellä tosiaan kaikki on hyvin. Rintojen kipuilu, turvotus, väsymys, repäisykivut ja juilimiset, kaikkea on ajoittain. Viikon päästä pääsemme taas ultraan näkemään pikkuisen :)
Sain siskolta lainaksi kotidopplerin, tosin vielä sillä ei mitään kuulu, viikkoja on tietysti vähän ja kohtu takakenossa ja rasvaa siinä päällä. Kyllä sieltä vielä kuuluu, annetaan ajan kulua.
Kerrottiin jouluna maailman parhaasta joululahjasta molempien vanhemmille. Kyynelsilmiä ja onnitteluita. Tuli hyvä mieli. Vaikka minun äitinihän sanoi tienneensä asian. Kuulemma sen näkee ylähuulesta(!?).
Ja uusi asia, mikä vahvisti sitä, että tosiaan, kaikki on toisin. Tänä jouluna mun ei ole tehnyt mieli suklaata!! Yhden-kaksi konvehtia voin syödä, mutta sitten iskee stoppi. Tämä on ennenkuulumatonta, normaalisti suklaaöverit on ihan vakio joulunpyhinä. Myöskin ruoka-annokset ovat pienentyneet, useammin niitä kyllä on :)
Tänään on vuoden viimeinen päivä, ja voin sanoa, että vuosi on ollut täynnä ylämäkiä ja alamäkiä. Enemmän kuin koskaan. Nyt toivonkin teille kaikille rakkautta, onnea ja iloa ensi vuodelle! Olkoon se muutosten vuosi :)
Kun kerroin kesällä raskaudestani äidille, hän sanoi myös tietävänsä jo, juurikin huulista sen oli huomannut. :D Onnea odotukseen!
VastaaPoistaMitä ihanaa sitä saakaan täältä lukea! Paljon onnea !
VastaaPoista