Iso pyörä pyörii.

Mieliala on noussut, pieni toivokin nostaa päätään. 

Tänään kävin nollaultrassa ja ostamassa Puregonit, polilta sain mukaani toilettipussillisen tykötarpeita, neularoskiksen, neuloja, ruiskuja. Tosiaan on tekemisen meininki. Keskiviikkona alkaa pistokset ja ensi viikon tiistaina ultra. Punktio osuu viikon 47 alkuun, eli ihan passelisti töiden kannalta. 

Synarelan sumutukset on sujuneet hyvin, vähän limakalvoilla tuntuu, ja aivastuttaa, mutta muuten ei mitään mainittavaa. Ja kai mä kaikki oon muistanut ottaa jos ultrassa kaikki näytti oikealta :D

Yksi syy mielialan nousemiseen on varmastikin toinen projekti, minkä aloitimme tässä sivussa. Jollei IVF-hoidoissa ole tarpeeksi mietittävää, niin päätettiin vaihtaa kotia! Ja siis rivitalosta omaan taloon. On ainakin saanut ajatuksia muualle. Nopeasti on asiat edenneet, vielä kaksi viikkoa sitten suunnittelimme kylppäriremonttia keväälle, nyt on välittäjän kanssa myyntisopimus tehty asunnosta tällaisenaan ja kahdeksan talonäyttöäkin jo takana. Vielä ei omaa kotia ole löytynyt, mutta kyllä se sieltä sit kolahtaa.

Ristiriitaista etsiä taloa. Tietenkin etsinnässä on koti, jossa mahtuisi vaikka pari lastakin asumaan. Kolme makuuhuonetta siis minimissään. Mutta sellaiset talot tuntui aluksi niin kovin isoilta, entä jos olemmekin kahdestaan loppuikämme? Mutta ehkä se pitää etsiä isompaa taloa, koska kummminkin kaikkemme teemme, että emme siellä kahdestaan asuisi. Ja ainahan sitä voi pienempään muuttaa jos lastenhuoneelle ei tule käyttöä. 

Mutta tämä taloprojekti tuntuu niin hyvältä. Vihdoin elämässä tapahtuu jotain, edes yksi haave on toteutumassa, asia mille voidaan itse tehdä jotain. Eli ihan hyvää stressiä tämä tuottaa :)