35+0 ja äitiysloma!

Huh huh, sitä ollaan jo näin pitkällä. Enää 5 viikkoa laskettuun aikaan! 

En edes aloita pahoittelemaan ja selittelemään, miksi päivitystahti sen kuin hidastuu, en ole vain saanut sanoja ruudulle ja blogiin asti, tsori. 

Tänään alkoi virallisesti äitiysloma, lomallahan olen ollut jo 5 viikkoa, joten tää ei nyt ihan hirveästi muuttanut asioita. Tänään kyllä ajattelin kokoavani pinnasängyn. Vaatteita olenkin jo laitellut, ja mies asetti mut ostoskieltoon, ei enempää vaatteita ennenkuin nähdään miten niitä kuluu. Siskolta sain äitiyspakkauksellisen 48-74cm poikien vaatetta, josta n.puolet tuli käyttöön. Ja nytkin tuntuu, että esim 62cm vaatteita on enemmän ku keretään käyttämään. Jotainhan tulee varmasti lahjaksikin. 

Vaivoista, tänä aamuna otin kihlasormuksen pois, koska se on nyt parina päivänä näyttänyt jumiutumisen merkkejä, johtuuko lämmenneistä keleistä? Muuten mennään edelleen asiaan kuuluvilla vaivoilla, selkä on edelleen koko ajan kipeä, niinkuin on ollut alusta asti. Liitoskipuja on jonkin verran, varsinkin nyt kun Lihis käänsi itsensä ilmeisesti pää alaspäin pari viikkoa sitten. Uutena vaivana ollut jokusen päivän kävellessä sähköiskumaiset viiltelyt nivusista reiteen, oikeastaan pelkästään vasemmassa jalassa. Tuntuu, että jalka pettäisi alta. Kipu kestää vain sekunnin, mutta on todella ärsyttävä. Muutenkin, on hyviä päiviä, ja on huonoja päiviä. Toisina päivinä tuntuu, että ei ole vatsaa ollenkaan, ja toisina päivinä olo tuntuu todella raskaalta. Mutta se ilmeisesti kuuluu asiaan.

Harjoitussupistuksia tulee erityisesti kävellessä, mitään varsinaisia menkkakipumaisia supistuksia ei ole ollut. Ainoat kipeät kohtaukset on ollut rasituksessa tulevat kivut keskelle vatsaa, navan yläpuolelle. Tuntuu, että vauva tulisi ulos siitä kohtaa. Kipua oli varsinkin silloin, kun lapsen pää painoi siihen kohtaan. Kävin asiasta lääkärissäkin, koska ylivarovainen neuvolantäti pelotteli alkavalla napatyrällä. Lääkäri kokeili vatsan ja sanoi sen johtuvan vatsalihasten siirtymisestä sivuille, ja välin venyvän. Viikkoja tuossa vaiheessa oli jotain 30+, kuulemma tätä tapahtuu just tuossa vaiheessa.

Uusi kotimme on ihana, enää tämän kesän tavoiteremppoja on minulla eteisen tapetointi ja miehellä etuoven portaat. Keittiö valmistui ajallaan, olohuoneen ja ruokailuhuoneen sain tapetoitua ja puolipanelin maalattua. 

Salaojaremonttikin meni aikataulussa, minä tosin olin sen viikon Aslak-kuntoutuksessa, eikä musta muutenkaan ois ollut kauheesti apuja. Yritin mä kantaa kiviä turvaan kaivurin tieltä kukkapenkin reunasta, koska en tiennyt mitä perennoja tulisi säilyttää. Kivien kantelusta olinkin illalla tosi kipeä ja sain mieheltä huudot, että mitä menin yksin niitä kantamaan. Salaa tietenkin, koska jos olisin tehnyt sen silloin kun mies on paikalla, ei se olisi antanut mun tehdä mitään.

Mies uhkaa muutenkin laittaa mut pakkolepoon. On puhunut siitä jo pidemmän aikaa, mutta viime viikon tapahtumien jälkeen varsinkin. Musta on tullut todella kömpelö. Tasapainoaisti ei ole entisellään. Viime viikolla olin tulossa kaupungilta, ostoskassien kanssa. Kävelin tuossa meidän kadulla ja ilmeisesti asfaltinreunalle astuin huonosti ja muutenkin löysät nilkat ei pysyneet perässä. Kaaduin rähmälleni, farkut rikki, polvi auki, asfaltti-ihottumaa myös oikeassa kämmenessä ja oikeassa olkapäässä(!). Ostokset vaan lensi kaaressa. Säikähdin kamalasti, vaikken vatsaa mihinkään lyönyt, sen kerkesin tajuamaan. Linkutin nopeasti kotiin ja soitin miehelle, että sen saunailtasuunnitelmat meni uusiksi, tää ilta taidetaan seurailla mun vointia. Mies lähti heti kiiruhtamaan töistä kotiin, mä menin heti lattialle pötköttään ja laskemaan liikkeitä. Aluksi oli tosi hiljaista, mutta pikkuhiljaa Lihiskin uskalsi ruveta elämöimään. Kipuja ei vatsanalueella ollut, eikä vuotoja, ja illalla beibe melskasi normaaliin malliin, joten en edes soittanut synnärille. Mutta hitto, et pisti säikäyttämään :/ ihme kömmelö mäkin olen. Nyt otan oikeasti varovasti, en kiirehdi ja katson mihin astun. 

Olen ollut Facebookissa parissakin vauva-ryhmässä, ja kokenut välillä, että vertaistukea en välttämättä ole saanut, koska tosi moni siellä on tosi nuori ja vauva saanut alkunsa vahingossa tai ekasta yrityksestä. Onneksi löysin sieltä Simpukan ryhmän, jossa on saman historian omaavia naisia. Siellä esimerkiksi ymmärrettiin, kun kysyin, onko muilla edelleen epäuskoinen fiilis, että tää tosiaan tapahtuu meille? Että voiko tähän tosiaan luottaa, että kerrankin meillekin käy hyvin? Olen miettinyt, että nää fiilikset varmasti johtuu niistä lukemattomista pettymyksistä mitä on joutunut kokemaan.. Mutta ihana oli kuulla, etten ole ainut näillä fiiliksillä :) voihan olla, että tätäkin tekstiä lukee joku joka on siellä ryhmässä myös? Jos on, niin, saa huikata :) 

Neuvolalääkäri on minulla vasta 37+3. Ei ollut aiemmin aikoja :/ harmittaa, että vasta silloin, toivotaan, että olen yhtenä kappaleena vielä. Muuten neuvolassa kaikki ollut ok, hempparikin on noussut epäsäännöllisellä Obsidanin syömisellä, oli viimeksi 122, joten nyt en oo syönyt lisärautaa, muuta kuin mitä saa mamma-monivitamiinista. Paino oli noussut viime käynnistä 950g/vko, tosin tää käynti oli heti juhannuksen mässäilyjen jälkeen :/. Kiloja on tullut ekasta käynnistä 19,6. Ou mai gaad. Sf-mitan kanssa mennään yläkäyrän tuntumassa edelleen, viimeksi (33+1) se oli 31cm. Ja tosiaan, pää alaspäin oli vauva kääntynyt juuri edellisenä päivänä, kuten ounastelinkin. 

Tällä viikolla on taas neuvola, oma terkkari on lomalla, on eri täti vastassa. Katotaan mitä se sanoo :)

Tulipas sekavaa tekstiä taas, pompattiin aiheesta toiseen.

Nyt taidan lähteä jotain touhuamaan, aurinkoista viikkoa kaikille!