keskiviikko 31. elokuuta 2011

minä

Terkkari sanoi kierukkaa poistaessaan, että minulla on kauniit munasarjat. Jotenkin suloista, ei mulle kukaan ole koskaan kehunut mun sisuskaluja. Muutenkin kuulemma kaikki on kuin oppikirjassa down there. Kiva kuulla.

Kuparikierukka kerkesi olla paikallaan 3 tai 4 vuotta, se asennettiin sen takia, että minipillerit ei mulle sopineet, eikä hormonaalinen ehkäisy käynyt, koska tupakoin (silloin), oli verenpainetta (silloin) ja ylipainoakin (silloin about 30 kiloa enemmän kuin nyt). Joten kuparikierukka oli ainut vaihtoehto. Ja hyvä olikin, ei aiheuttanut mitään ongelmia. Meinasi kyllä lähteä lipettiin, oli kohdunkaulankanavassa ainakin 1,5 vuotta, siis poispäin tulossa, mutta kuulemma (ja todistetusti näemmä) ehkäisee sieltäkin. Johtunee varmaan kuukautiskupista, mikä sitä on alipaineensa vuoksi imenyt pois päin?

Siitä mukavaa, että koska en ole hormonaalista ehkäisyä käyttänyt, on kiertonikin aina ollut säännöllinen (paitsi minipillereiden aikaan, jolloin saattoi tiputella kolmekin viikkoa putkeen, siinä sitten mietittiin, että ei oo kyl järkee ehkäistä, kun mitään ei pääse tapahtuunkaan! :D). Menkat kestää kaikkineen 6-7 päivää ja kierto 28-29 päivää.

Eli siis luulisi, että minun raskaaksi tuleminen on helppoa, ainakin oppikirjojen mukaan jos mentäisiin.

Hurjaahan se on, oikeasti jos tulisi raskaaksi. Helppohan se on kirjoitella tänne ja puhua ja hössöttää, mutta entä sitten oikeasti? Tulisiko minusta hyvä äiti? Tulisiko Miehestä hyvä isä? Entä jaksaisimmeko hoitaa parisuhdettamme tarpeeksi lapsen synnyttyä? Osaisimmeko kasvattaa lapsesta täyspäisen ihmisen? Miten estää sen, ettei lapa lapsen niskaan niitä odotuksia mitä itsellä on omasta itsestä, tai omia kompleksejaan? Miten säilyttää maalaisjärki kaikkien ohjeiden, neuvojen, kieltojen ja kasvatusohjeiden keskellä?
Ei oppikirjoissa tälläisiä ole, miten niihin valmistaudutaan?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti