Vuosi vaihtuu.

8+1. Yhdeksäs viikko.

Ensiksi oma napaa. Viime postauksen jälkeen pahoinvointi tuli kyllä takaisin, ja tosiaan, vaihtelee päivästä toiseen. Lauantaina kävin ensimmäisen ja toivottavasti viimeisen kerran halailemassa vessanpönttöä. Eli ehkä siellä tosiaan kaikki on hyvin. Rintojen kipuilu, turvotus, väsymys, repäisykivut ja juilimiset, kaikkea on ajoittain. Viikon päästä pääsemme taas ultraan näkemään pikkuisen :)

Sain siskolta lainaksi kotidopplerin, tosin vielä sillä ei mitään kuulu, viikkoja on tietysti vähän ja kohtu takakenossa ja rasvaa siinä päällä. Kyllä sieltä vielä kuuluu, annetaan ajan kulua.

Kerrottiin jouluna maailman parhaasta joululahjasta molempien vanhemmille. Kyynelsilmiä ja onnitteluita. Tuli hyvä mieli. Vaikka minun äitinihän sanoi tienneensä asian. Kuulemma sen näkee ylähuulesta(!?).

Ja uusi asia, mikä vahvisti sitä, että tosiaan, kaikki on toisin. Tänä jouluna mun ei ole tehnyt mieli suklaata!! Yhden-kaksi konvehtia voin syödä, mutta sitten iskee stoppi. Tämä on ennenkuulumatonta, normaalisti suklaaöverit on ihan vakio joulunpyhinä. Myöskin ruoka-annokset ovat pienentyneet, useammin niitä kyllä on :)

Tänään on vuoden viimeinen päivä, ja voin sanoa, että vuosi on ollut täynnä ylämäkiä ja alamäkiä. Enemmän kuin koskaan. Nyt toivonkin teille kaikille rakkautta, onnea ja iloa ensi vuodelle! Olkoon se muutosten vuosi :) 

Stressi-Erkki.

7+0. 

Pahoinvointi on laantunut, pariin päivään ei juuri ole ällöttänyt, aamuisin ehkä hiukan. Rinnatkaan ei ole niin pinkeät kuin aiemmin, yhtä isot ne on edelleen, aristavat vain aavistuksen.  Parina iltana on tuntunut kunnon repäisykipu kylkeä kääntäessä, viime yönäkin muistan havahtuneeni kerran, ja aina se tuntuu navan vasemmalla puolella. Tänään on pistänyt aivan navan viereen, samaan kohtaan kuin mistä on repäissyt. Alaselkä on kipeä, mutta voi johtua joulutouhuamisesta ja liikunnan puutteesta.

Tietenkin pahoinvoinnin loppuminen on pistänyt huolettamaan. Mies on positiivisena ja yrittää vakuuttaa että vatsassa kaikki on hyvin. Mutta pelottaa silti. Vielä on niin aikaista ja Lihis on niin pieni.

Huomenna oli tarkoitus kertoa vanhemmillemme, mutta pelottaa. Mies sanoi että meidän on pakko luottaa siihen viimeisimpään tietoon, että siellä on kaikki hyvin. Ja niin kauan kun ei kamalia kipuja eikä vuotoja, niin eikö siellä silloin pitäisi olla kaikki hyvin? 

Pari viikkoa, sitten on vasta Taysin varhaisultra. 

Ai niin, kävin neuvolassakin, 6+2, eli viime viikon keskiviikkona. Odotushuoneessa tuntui niin oudolta, tuntui että olen ihan väärässä porukassa, äitejä lapsien kanssa ja nuoria tyttöjä vatsat pystyssä.. Terveydenhoitaja oli mukava ja antoi kasan esitteitä ja varattiin nt-ultra ja lääkärikin. Ne on tammikuun lopussa. 

Mutta yritän nyt keskittyä joulun viettoon, ja olla ressaamatta, just joo.

Ihanaa joulunaikaa kaikille <3

Varhaisultra.

Jännittyneenä menimme aamulla yksityiselle ultrattavaksi. Lääkäri kyseli aluksi kaiken maailman taustakysymyksiä hoidosta, ja mä olin että katsotaan jo onko siellä ketään! 

Pääsin vihdoin pedille ja lääkäri sanoi aluksi katsovansa ja ottavansa kuvia, että on hetken aikaa hiljaa, älkää ihmetelkö. Sitten hetken päästä lääkäri sanoi, onneksi olkoon. Tulosti kuvat ja esitteli meille näkymiä. Siellä sykki pikkuinen sydän <3 kaikki on niinkuin pitää, koko vastasi viikkoja (6+4) ja munasarjat ovat toipumassa punktiosta. Se pieni myoomakin on harmiton, ei paina lapsivesipussia(?). 

Kyllähän siinä meillä itku pääsi molemmilla. Siellä se on, kaikki on niinkuin pitää. Meille tulee vauva :)

Lääkäri sanoi keskenmenoriskin olevan todella pieni, kun on todettu että siellä tosiaan on syke ja kaikki on hyvin :)

Nyt alkoi minulla loma, ihan mahtavaa kun saa nukkua niin pitkään kuin mahdollista ja tehdä asiat omaan tahtiin. On tää aikamoinen syksy ollutkin, loma tulee tarpeeseen. Nyt saa hengähtää.

6+0

Ei tässä vieläkään ota uskoakseen tapahtunutta. Tein kyllä lauantaina testin, vaan nähdäkseni, etten kuvittele oireita. 

Pakko se on uskoa. 

Pahoinvointia on nyt päivittäin, parin tunnin välein tosiaan saa syödä, vielä ei ole yrjö kumminkaan tullut. Rinnat edelleen isot, ehkä ei niin arat enää? Vatsaa tuikki viime viikolla kovastikin, välillä pelotti että ei kai siellä tapahdu mitään pahaa ku niin juilii :/  

Mulla oli muutama vuosi sitten juoksua enempi harrastaessa ongelmia pakaran piriformis-lihaksen kanssa, ja nyt se taas on ruvennut tuntumaan, ja vihloo alaselkään ja reiteen. Jostain netistä luin että sekin saattaisi liittyä raskauteen. Ai niin, ja finnejä on ilmaantunut. Ja väsyttää päivisin ja silloin tällöin herään vielä aamuöisin enkä saa unta. Ja turvotus, huh! 

Ylihuomenna on ensimmäinen neuvola ja perjantaina varhaisultra! Siitä alkaakin sitten parin viikon joululoma, joka tulee tosiaan tarpeeseen. Niin on ollut haipakkaa tää elämä viimeisen kuukauden aikana, että ehkä ihan hyvä rauhoittua. Vielä kun saisi hierottua loppuun kaupat siitä unelmatalosta... Tänään tehtiin tarjous, mutta kyse tarjouskaupasta, ei kauppojen onnistuminen ole niin varmaa. Oma pitää olla tyhjänä tammikuun puolessa välissä, eikä vielä tietoa mihin muutetaan :D

AI niin, sisko kertoi, että äiti oli kysynyt siltä, olenko mä raskaana, kun niin jotenkin hehkuin ku puhuttiin Skypessä.. Sisko ei paljastanut, eikä mekään vielä kerrottu, vaikka olivatkin kylässä viikonloppuna ja äiti selkeästi kyttäili mut ei uskaltanut suoraan kysyä. Odotetaan toi ultra ny viel, jos jouluna kertois? Mutta niin se kai menee, et kyl se äiti tytärtään osaa lukea :)

Viides viikko.

En vieläkään jotenkin usko sitä. Tuntuu niin uskomattomalta, että tosiaan ollaan tässä. Ajattelin vielä tehdä tällä viikolla viikkonäytöllisen testin, vaan saadakseni varmuuden, että näyttää enemmän kuin viime viikolla.

Soitin tänään polille, ja kuten pelkäsinkin, varhaisultra menee joulun ja pyhien takia vasta ensi vuoteen, loppiaisen jälkeen. 9+1 pitäisi silloin olla. Sanoin kyllä että täytynee mennä yksityiselle, että saa mielenrauhan joulun ajaksi. Vasta toisesta yksityisestä sain ajan ensi viikon perjantaille, 6+4, kuulemma aiemmin ei välttämättä näy sykettä. 

Polilta sanoivat, että kannattaa varata aika neuvolaan mahd pian, siellä on kuulemma ruuhkaa. No, varasin neuvolan tämän hetkisen asuinpaikan mukaan, tammikuussahan emme asu enää tämän neuvolan piirissä. Joulun pyhät vaikuttaa siihenkin, se on jo ensi viikolla! 6+2 pitäisi olla silloin. Hui! Tämähän vaikuttaa jotenkin siltä, että mä oon niinkuin kaikki muutkin, menen äitiysneuvolaan! 

Eilen illalla iski taas pelko. Muistin, että mullahan on se pieni, n.2cm myooma kohdun takaseinässä. Jostain luin, että myoomat saattaa aiheuttaa keskenmenon. Mutta polilta kysyin, onko syytä pelätä, niin ei pitäisi, se on niin pieni. Silti asia jäi vaivaamaan, tietenkin. Tänään päivän aikana tuntui taas tuikkauksia, niin pelko hälveni hetkeksi.

Minua on vaivannut nyt muutamana yönä unettomuus. Minua, joka nukahdan kahdessa sekunnissa. Joskus aikoinaan valitin aamulla miehelle, että "en jotenkin saanut illalla unta, pyörin varmaan vartin sängyssä.." Mies oli sitä mieltä että se ei ole vielä unettomuutta... Nyt pyörin ainakin puoli tuntia joka ilta ja monena aamuyönä olen herännyt vessaan neljän maissa, enkä saa enää unta. Tänäkin aamuna olen herännyt 4.45. Todella outoa minulle. Toki on paljon asioita jotka pyörii mielessä, mutta on asiat aiemminkin pyörinyt, mutta koskaan aiemmin ei näin pahasti ole unet menneet sekaisin. Liitän tämän kyllä tähän tilaan, samoin kuin närästyksen, mikä on ruvennut aika ajoin vaivaamaan. Rinnat on jättimäiset - mies ei valita - mutta ne on niin kipeät, että ei niistä mitään iloa sille ole :D 

Lauantain kekkerit työporukalla meni kai hyvin, en tiedä huomasiko kukaan kun kaadoin mimosat salaa viemäriin ja join omia sidukoitani koko illan ;) Yhtä hyvää ystävää (joka myös kärsii lapsettomuudesta), en pystynyt huijaamaan, se aavisti, vaikka näkikin että join siideriä. Mutta onneksi hän otti asian hyvin, kertominen pelotti. 

Nyt yritän sinnitellä hereillä vielä hetken, ei taida uskaltaa päiväunille enää näin kuuden maissa mennä.

Päivä kerrallaan :)

Tuntuu niin epätodelliselta, välillä unohdan koko asian, välillä mietin millaista elämä on esimerkiksi vuoden päästä. Malttamaton kun olen, haluaisin kovasti päästä siihen vaiheeseen kun raskaus jo näkyy ja kaikki olisi hyvin, riskit pienemmät. Haluaisin jo ostaa vauvanvaatteita. Mutta pelottaa, kävin kappahlin vauvanvaateosastolla, melkein itkin kun tajusin, että näitä pitää sitten ostaa. Mutta mitään en pystynyt ostamaan, tuntuu vielä niin kaukaiselta.

Mä en oo ollut sellainen odotuksen odottaja, joka hamstraisi vaatteita ja tavaraa jo yritysaikana. Tuntui pelottavalta, jos ei niille koskaan olisi käyttäjää. 

Tuon lehden olin ostanut ehkä toisessa tai kolmannessa yrityskierrossa, marraskuussa 2011, olin varma että nyt tärppäsi. Samalla ostin myös testin. Tein testin ja tuloksen nähtyäni hautasin lehden lipaston laatikkoon ja vannoin, etten sitä sieltä kaiva ennen kuin näen positiivisen testin.  Nyt oli sen aika. 

Siellä lipaston laatikossa oli myös jostain blogista saamani hempeän värinen kankainen viirinauha. Ja New Yorkista tuliaisina tuodut pienet sukat. Ei muuta. Nyt niille saattaa olla tulossa käyttäjä :)

Tunteet on ollut pinnassa, herkistyn vähän väliä. Miehen sisko sanoi, että positiivinen testi selittää sen viime lauantaisenkin kun rupesin itkemään kokonaiselle jäniksen koivelle. En pystynyt syömään sitä ennen kun mies oli irrottanut lihat luista. En mä ennen oo noin herkillä ollut nähdessäni jotain eläimen kypsiä osia...

Raskaudesta tietää nyt ehkä turhan moni ihminen. Niin moni tiesi hoidoista ja on nyt kysellyt, miten menee, niin en ole voinut valehdellakaan. Viidelle ihmiselle olen kertonut. Sisko on sitä mieltä, että meidän vanhemmille pitäisi kertoa, odottavat niin kovasti uutisia, vaikka asiasta ei ole äidin kanssa kesän jälkeen puhuttukaan. Miehen kanssa puhuttiin, että tämä tilanne on eri kuin mitä normaalipareilla, nyt ollaan kuitenkin pidemmällä kuin koskaan ja onhan tämän aikaansaamiseenkin tarvittu lauma ihmisiä. 

Ai niin ja se varhaisultra. Hiton polilla oli eilen vastaaja "Valitettavasti henkilöstövajeen vuoksi puhelinvaihteemme on suljettu, ota yhteyttä seuraavana arkipäivänä". Harmitti, mutta eihän se tilannetta muuta mihinkään, samalla lailla se raskaus etenee tai on etenemättä.

Kiitos kaikille onnittelijoille :) tiedän että siellä joukossa on monta kenelle ei plussauutiset ole mitään herkkua, ja toivon kaikesta sydämestäni, että tekin onnistuisitte. Toivottavasti tämä luo myös uskoa, että miksei se onni voisi osua omalle kohdalle.

Edit: tajusin äsken, että neuvolaanhan pitää kans varata aika. Milloin? Nyt jo? Apua!

Niin ja huomenna bileet työporukalla. Kekkerit meidän pienehkössä työtilassa, pakoon ei pääse ja viinaa varattu tuplamäärälle ihmisiä. En voi enää tässä vaiheessa vedota lääkekuuriin, ja niitä bileitä on odotettu koko syksy. Yhdelle työkaverille olen kertonut ja hän lupasi jeesata pattitilanteessa. Täytyy vaan luikerrella tilanteesta toiseen. Muuten olen varannut pari alkoholitonta siideriä, mitkä pullotan tavallisiin pulloihin. Aikaisen kotiinlähdön voin perustella aamuisella kodinetsinnällä. Muita vinkkejä?

Gravid Raskaana 2-3

Illalla mies sanoi, että sitä ei ole koskaan pelottanut näin paljon. Minäkin hetken pyörin ennenkuin uni tuli. Heräsin puoli neljältä, jännitti, enkä saanut unta vasta kuin viideltä, ja miehen kello soi jo kuudelta. Aika äkkiä kyllä siitä pomppasin tekemään testiä. 

Siinä se on. Asia mitä luulin etten koskaan näe. Olin varma, että se on mahdotonta saada positiivista tulosta testiin. 

Tein puikkotestinkin, aluksi näytti, että viiva oli siinä yhtä haalea kuin toissapäivänä, vaikka kaiken järjen mukaan viivan pitäisi olla tummempi. Onneksi ostin varuille tuon viikkonäytöllisen, olisin tullut hulluksi jos pelkkiä viivojen vahvuuksia olisin nyt vertaillut.

Itkin ja nauroin yhtä aikaa miehen kanssa, me onnistuttiin. 

Jotenkin varma olin tuloksesta tänään, oireet eivät ole laantuneet ja olo on ehkä tyynempi. Pari päivää olen tässä jo sillä ajatuksella leikkinyt, että tosiaan, elokuussa meitä on toivottavasti kolme. Mies on ollut varovaisempi, sanonut, että jäitä hattuun. Mutta siirrosta asti se on vatsaa silitellyt ja sinne puhunut :)

Olenko ymmärtänyt että varhaisultra tehdään lapsettomuuspolilla joskus vkolla 6? Se olisi juuri se viikko ennen joulua, toivottavasti keretään ennen joulusulkua. Se selvinnee tunnin sisään kun soitan polille.

Kiitoksia onnitteluista edelliseen postaukseen, ihanaa että siellä on niin moni seuraamassa :)

pp12

Eilen tuntui, että olen tulossa kipeäksi, päässä humisi, korvat olivat lukossa. Päivällä vatsa meni sekaisin, ja tuli huono olo. Iltapäivällä menimme pankkiin neuvottelemaan, ja lähellä oli, ettei pitänyt pyytää vessaan kesken kaiken. Olo helpotti onneksi iltaa kohti.

Saatiin eilen tarjous asunnosta ja hyväksyttiin se. Meidän pitää olla tammikuun puoliväliin mennessä pois täältä. Eikä tietoa mihin muutetaan :D se, että koti meni näin nopeasti, kolmessa viikossa, kaupaksi on tässä markkinatilanteessa aika hyvä säkä. Eilen illalla miehen kanssa puhuttiin, että ei voi mennä asiat niin hyvin, että raskaustestikin näyttäisi torstaina positiivista.

Ehkä aika monelle on tullut selväksi, että olen malttamaton tyyppi? Noh, tänä aamuna se taas tuli huomattua. Heräsin kuuden maissa kun mies oli lähdössä töihin, kävin vessassa ja menin takaisin pötköttämään. Mielessä kumminkin pyöri testi, ja vaikka kuinka olin miehelle luvannut, etten testaa liian aikaisin, kun lääkärikin sanoi, että odota sinne pp14, että suljetaan pois väärät positiiviset.

Hipsin kuitenkin vessaan kun mies lähti, ja tein testin. Kontrolliviiva rupesi heti muodostumaan, niinkuin aina. Menin tekemään aamiaista, varmana, että negatiivinen se on, niinkuin aina. Hetken päästä katsoin testiä, ja siinä oli kaksi viivaa. Ei yhtä vahvat, mutta kaksi viivaa. Ensimmäistä kertaa koskaan raskaustesti näyttää jotain muuta kuin negatiivista.

Tiedän, on vielä aikaista. Se voi olla kemiallinen, tai mitä vaan. Testaan uudestaan torstaina, ja soitan sitten polille. Ollaan nyt ihan hissukseen, ettei kukaan vie tätä onnea pois.