lauantai 10. toukokuuta 2014

Toinen kolmannes lähenee loppuaan.

Huh huh, mihin tää aika oikein menee? Maanantaina alkaa 28. viikko ja viimeinen kolmannes! 

Paljon on tapahtunut. Ja tästä tulee kilometripostaus. 

Aloitetaan nyt eilisellä säikähdyksellä. Olimme remontoimassa talolla, ja olin kiipeämässä yläkertaan tapetoimaan, mutta päätinkin kesken kaiken peruuttaa takaisin kaksi askelmaa, ja näin ollen astuin taaksepäin yhden askelman verran harhaan, ja laskeuduin nätisti tumpsahtaen nilkalleni. Tunsin kun beibe sisällä hytkähti myös, säikähtikö tärähdystä. En siis kaatunut, mutta mielessä rupesi pyörimään kaikki istukan irtoamiset ja muut. Tiedän, että suojassa se lapsi siellä on, ja tumpsahdus on verrattavissa vaikkapa hyppyyn, mutta säikähdin. Yritin soittaa varulta neuvolaan, mutta ylläriylläri siellä ei perjantaina poikkeuksellisesti ollut puhelintuntia. Rauhoituin siinä vähän, koska (googletuksen jälkeen) en kumminkaan tuntenut kipua, ei tullut vuotoja. Miehellekin kerroin vain nyrjäyttäneeni nilkan, koska appiukkokin siinä oli, en halunnut kertoa koko totuutta.

Illalla havahduin tajuamaan, että onpas mahassa ollut hiljaista. Miehelle kerroin koko jutun, ja siitähän hän huolestui. Menin kumminkin yksin saunaan, ja siellä yritin liikkeitä kuulostella, painella mahaa ja muuta. Sain vain pari potkua tuntumaan. Saunan jälkeen mies (ja kylässä ollut miehen kaveri) olivat tosi huolissaan, ja yritin sanoa, että tunsin liikkeitä. Mutta pojat pistivät minut soittamaan synnytyspäivystykseen, että saataisiin varmuus asiasta. No, ystävällinen kätilö siellä käski tekemään liikelaskentaa, ja palaamaan asiaan jos ei kymmentä liikettä tunnu tunnissa. Vastaanotto oli tosi ymmärtäväistä, ei yhtään tullut olo, että mitäs tänne soitat turhasta, vaan huoleni ymmärrettiin. Huoli helpotti ja poikien mennessä saunaan, vetäydyin yläkertaan pötkölleen, laskemaan liikkeitä. 6minuuttia ja 17 potkua/muksausta myöhemmin lopetin laskemisen :D Eli tälläinen säikähdys tällä kertaa, ylireagointia, mutta tulipa tarkastettua. Ja huomattua, että ainakin ystävällinen synnytyspäivystys on tukena :)

Alkuviikosta hain äitiyspakkauksen :) ihania juttuja siellä oli, mutta yllätyin, etten enempää liikuttunut asiasta. Jotenkin tuli fiilis, että tässäkö tää nyt oli, yks raskauden aikaisista "merkkipaaluista"? Asiallinen suhtautuminen johtuu varmaan siitä pienestä pelosta, joka edelleen jäytää takaraivossa. Moni muukin pitkän lapsettomuustaipaleen omaava bloggaaja on siitä puhunut lähiaikoina, että edelleen pelkää, viedäänkö tämä onni minulta pois? Suojelee itseään, kun on niin monet kerrat pettynyt.
Suurimman osan aikaa osaan kyllä iloita raskaudesta, haaveilla lapsesta ja tulevasta. 

Koska äitiyspakkaus on suunnattu enemmän äidille ja vauvalle, päätin jo ihan alkuvaiheessa, että teen miehelle isyyspakkauksen. Miehellä oli keskiviikkona synttärit ja koska aikamme on mennyt aika pitkälti remontoidessa, ei ole ollut aikaa miettiä sen suurempia lahjoja, eikä ollut toiveitakaan. Niinpä päätin kasata isyyspakkauksen jo nyt, olinhan pari päivää aikaisemmin saanut "oman pakettini".
Ja ilmeisesti oli mieluinen lahja, ekaa kertaa synttärilahja sai miehen herkistymään :') 
Pakkaus on kasattu netistä löydettyjen vinkkien perusteella, jos joku haluaa, niin voin kertoa sisällöstä lisääkin :)


Viime viikonloppuna tein muitakin hankintoja. Olin jo pidemmän aikaa katsellut tori.fi:tä vaunujen toivossa. Nyt sattui sopivat Brion Happyt vastaan (tai olin sitä ilmoitusta katsellut jo pari-kolme viikkoa..), ja sattumalta myyjä olikin yhden työkaverin tytär :D Lisäksi kävin samalla hakemassa kaverinkaverilta jo aikoja sitten ostamani sitterin, Gracon turvakaukalon ja telakan, kaupan päälle sain kävelyvaunun. Auto olikin sitten aivan täynnä vauvakamaa. Miten voi niin pieni ihminen tarvita niin paljon kaikkea? :D Siinä taitaakin olla isot hankinnat tehty, pinnasänky ostetaan miehen siskolta, se on kuulemma heti noudettavissa :D Siskolta on edelleen lähetys tulossa, huh huh tätä tavaran määrää :D en vielä ole käynyt läpi vaatteita, mitä kokoja on ja kuinka paljon. Katsotaan kun saadaan muutto tehtyä ja kesäloma alkamaan :)

Pari viikkoa ollaan siis uudella talolla jo tuseerattu, mies on saanut purettua keittiön ja nyt siellä on jo kaapit seinällä! Minä olen keskittynyt tapetoimiseen, ja muihin "pikkuhommiin". Vauvan huoneeseenikaan jo laitoin vähän tapettia. Mutta tässä loppuun (huono) kuva makuuhuoneen tapetista, mies vähän nikotteli, mutta mitäs antoi vapaat kädet. Ja hei, jos taloon on tulossa ukkovalta, mulla saa olla vähän tyttömäistä tapettia! :D


10 kommenttia:

  1. Onpas suloinen tapetti!
    Ja onneksi tumpsahduksesta selvisitte säikähdyksellä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No onneksi selvittiin säikähdyksellä, jalka on kyllä vieläkin kipeä :D

      Poista
  2. Mä haluan ainakin tietää mitä isyyspakkaus sisältää! :)
    Ja onneksi selvisit säikähdyksellä.

    VastaaPoista
  3. Mahtava tapetti! Mistä tuollaista saa? :) Isyyspakkauksen sisältö kiinnostaisi täälläkin. http://nytheti.blogspot.fi/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tapetti on Seinäruusu-nimisestä kaupasta Tampereelta, niillä on myös nettikauppa :) ruokailuhuoneen tapetin (myös Pip Studion tapetti) tilasin tosin ulkomailta, sieltä sai halvemmalla ja paaaljon nopeammalla toimitusajalla.

      Poista
  4. Minua ainakin kiinnostaa tuon isyyspakkauksen sisältö. :)

    VastaaPoista
  5. Joo minullahan oli IHAN SAMA fiilis tuosta äitiyspakkauksesta. Että "jaahas, vai niin, ompas se.." muttei siis mitään kyyneleitä tai kirkumista. Ja ihan varmaan samasta syystä kuin sinullakin, vaikkei minulla tuota lapsettomuushistoriaa edes ole. Tai siis olen toki halunnut vauvaa jo yli 10 vuotta mutta eihän ole edes ollut yritystä. Ja nyt jälkikäteen kun on tullut esim. jossain työjutuissa esille että pakkaus tuli niin moni on ollut että iiks eikö oo ihanaa tutkia niitä kaikkia pikkusia juttuja ja oooh jne. Mie siihen että noo, lähinnä rationaalisesti suhtauduin.. Ja sitten saattaa se toinen sanoa perään että no sitten kun vauva on sinulla masulla synnytyksen jälkeen niin sitten se tulee se tunne. No siihen minä että ei välttämättä tule. Ei kaikille tule. Eikä se ole mitenkään väärin. Ei tee kenestäkään huonompaa äitiä tms. Minulla liikutuksen hetket tulee ihan omissa privaattitilanteissa. Esim. kun kuuntelin sitä uutta Lastensairaala Aid -biisiä niin kyyneltä tuli kuin Niagaran putousta. :)

    VastaaPoista
  6. Niinpä, ja muutenkin liikutuksen hetket riippuu ihan päivästä, välillä sitä on tosi herkillä ja kaikki herkistää :D yhtenä päivänä meinasin ruveta poraamaan kun joku äiti ei saanut varmaan vuoden vanhaa lastaan bussissa hiljaiseksi, lapsi huusi kuin syötävä, toki mulla oli sympatiat naisen puolella, toisin ku edessä istuneella papalla joka puhisi ja pyöritteli päätään :)

    VastaaPoista