torstai 16. helmikuuta 2012

pause.

Edellisestä päivityksestä on aikaa.
En tiedä onko kukaan minua kaipaillut, mutta pakko kai se on tännekin tilanne päivittää. 

Joskus jotkut asiat, kun sitä vähiten odotat, kaatavat sinut. Kaatavat maahan, vaikka luulit seisovasi jalat tukevasti maassa. Kuin salama kirkkaalta taivaalta.

Tällä hetkellä istun maassa pyllylläni, mietin, miten tästä noustaan. Hämilläni, miten tässä näin kävi. En ehkä tajua vielä koko asiaa. Toisaalta olen yrittänyt jatkaa eloa niinkuin mitään ei olisi tapahtunut. Välillä asiat taas muistuvat mieleen.

Haluan nousta, haluan vielä yrittää. Mutta ei se helppoa ole.

Mutta miksi? Miksi juuri nyt kun kaikki oli hyvin?

10 kommenttia:

  1. Minä olen kaipaillut ja kovasti toivon, että tilanne kääntyy siellä vielä parhain päin. Paljon jaksamista ja haleja <3

    VastaaPoista
  2. Minä kanssa olen kaipaillut. Voi mitä ihmettä?! No toivottavasti asiat sutviutuu parhain päin!

    VastaaPoista
  3. Voi ei, toivottavasti ei mitään kovin vakavaa! niin ja kyllä täälläkin on sinua kaipailtu!

    VastaaPoista
  4. Minulla on ollut ikävä! Parisuhde ongelmia? Ei ole pakko kertoa, kunhan ajattelen ääneen. Älä katoa, tulee tyhjää. *Iso virtuaali halaus*

    VastaaPoista
  5. Voi mitähän siellä on tapahtunut :(? Voimia kuitenkin toivottelen! Kyllä se aurinko vielä nousee :)

    VastaaPoista
  6. Mäkin täällä kävin kurkkimassa ja voimia toivottelen!!

    VastaaPoista
  7. Kiitos tsempeistä <3 ootte ihania :)
    Kyllä täältä noustaan, tiedän sen. Se vaatii paljon. Aikaa, puhumista, hyväksyntää, anteeksiantoa.
    Mutta siis vauvaprojekti toistaiseksi jäissä, niinkuin varmaan on sanomattakin selvää.

    VastaaPoista
  8. Hei, mitä sinne kuuluu? Kovasti sinua kaipaillaan täälä ja olisi kiva kuulla vähän sinusta, toivottavasti kaikki on hyvin tai ainakin paremmin <3

    VastaaPoista